Pihlajan marjat ovat syötäviä ja sisältävät runsaasti [[C-vitamiini]]a (saman verran kuin lakoissa), mutta suuren [[omenahappo|omena-]] ja [[sorbiinihappo]]pitoisuutensa vuoksi ne ovat sellaisenaan hyvin happaman ja karvaanmakuisia<ref name="Metsän_marjat"> Metsän marjat, Otava 1981, sivut 48-53 </ref>. Marjat ovat runsaskuituisia ja ne sisältävät myös E-vitamiinia, beetakaroteenia, kaliumia sekä flavonoideja. Niitä on kuitenkin käytetty ravinnoksi jo kauan, ja niistä voi tehdä esimerkiksi [[hillo]]a, [[hyytelö]]ä ja [[mehu]]ja tai yhdistää antamaan makua esimerkiksi omenapiirakkaan tai -mehuun. Pihlajanmajoista voi valmistaa marjalikööriä. <ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://kotiliesi.fi/ruoka/ruokaideat/pihlajanmarja-on-terveyspommi | Nimeke = Pihlajanmarja on terveyspommi | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu =Kotiliesi | Ajankohta =23.9.2012, | Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 6.9.2014 | Kieli = }}</ref><ref name="SS-9.8.2016"/> Kansanlääkinnässä pihalajanmarjoilla on hoidettu kihtiä, munuaissairauksia, suolistovaivoja, keripukkia, ruokahaluttomuutta ja verisuonten kovettumia. Nuoria lehtiä voi käyttää myös salaatissa. Marjoja voi pakastaa tai kuivata. Kuivaus onnistuu myös huoneenlämmössä. Kuivattua marjaa voi lisätä esimerkiksi murskattuna terveyspommiksi leivonnaisiin, puuroon, smoothieen tai jogurttiin. Vuonna 2015 koko Suomessa tilastoitiin kerätyn myyntiin vain 762 kilogrammaa pihlajanmarjoja.<ref name="SS-9.8.2016"/> Marjat ovat myös [[lintu]]jen suosiossa.
Pihlaja on suosittu pihapuu. Pihlajia käytetään suhteellisen paljon myös julkisilla viheralueilla, koska se on pienikasvuinen, vaatimaton maaperän suhteen ja sillä on koristearvoa lähes ympäri vuoden.
