Avaa päävalikko

Muutokset

1 merkki lisätty ,  3 vuotta sitten
[[1960-luku|1960-]] ja [[1970-luku|1970-luvuilla]] kupletti muuntautui rienaavaksi kupletiksi, eli iskelmälliseksi kevyeksi [[protestilaulu|protestilauluksi]], kun Juha Vainio ja Irwin Goodmanina tunnettu [[Antti Hammarberg]] alkoivat luoda uraa. Sekä Vainio että Hammarberg olivat [[Erik Lindström|Erik Lindströmin]] [[Finndisc|Finndiscin]] palkkalistoilla ja nousivat samoihin aikoihin julkisuuden valokeilaan. Vainio ensimmäisiä kappaleita oli vuonna 1964 julkaistu ''[[Paras rautalankayhtye]]''. Singlen synnyttämän suosion johdosta Finndisc rohkaistui julkaisemaan lisää samantyyppistä materiaalia.<ref>Jalkanen &Kurkela 2003: 503</ref>
 
Hammarberg oli kokeillut levytysuraansa jo tangolaulajana ja rautalankayhtyeen solistina, mutta levy-yhtiöt kiinnostuivat herrastahänestä vasta hänen kokeillessaan folklaulajan tyyliä [[Bob Dylan|Bob Dylanin]] innoittamana. [[Fazer]] piti Hammarbergin lauluja liian uskaliaina, mutta Finndiscille hän lopulta kelpasi. Hammarbergin ensimmäinen kappale ilmestyi vuonna 1965 ja oli nimeltään ''[[En kerro kuinka jouduin naimisiin]]''. Mitä enemmän suosiota Hammarberg Irwininä sai Suomessa, sitä kiinnostuneempi Fazer artistista oli. Fazer saikin hankittua Hammarbergin listoilleen 30 000 markalla, ja pian tämän jälkeen myös Vainio siirtyi Finndisciltä Fazerille sanoittajaksi ja Toivo Kärjen työpariksi 1965 kuolleen Helismaan tilalle. Fazerin sijoitus Hammarbergiin kannatti, sillä tämä onnistui Salmen kanssa luomaan lähes joka vuosi vähintään yhden listahitin 13 vuoden ajan (1965–1978).<ref>Jalkanen & Kurkela 2003: 505</ref>
 
Hammarbergin vuonna 1966 ilmestyneen ensimmäisen albumin nimi oli ''[[Irwinismi]]'', joka viittasi artistin laulujen sisältämään ideologiaan. Hammarbergin mukaan ”Irwinismi on jotakin välinpitämätöntä realismia. Nykykupletteja, satiirisesti esitettynä. Ei mitään hienostelua, vaan asioiden julkituomista sellaisina kuin ne olivat”<ref>Jalkanen & Kurkela 2003: 506</ref>. Vainion alkuvuosien tuotannon aiheet olivat melko yhtenäisiä Hammarbergin kappaleiden kanssa. Artistien välillä oli myös eroavaisuuksia, sillä Hammarbergin laulut kertoivat yleensä jotenkin artistin omasta elämästä, kun taas Vainio pyrki olemaan paljastamatta syvintä itseään.<ref>Jalkanen & Kurkela 2003: 506–507</ref>
Rekisteröitymätön käyttäjä