Ero sivun ”Bristol Blenheim” versioiden välillä

[arvioimaton versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Poistin lähde? -kyselyt koska lähteissä on mainittu kirja Lentäminen oli välttämätöntä jota on käytetty lähteenä.
Kumottu - Yksi kappaleista on itse lisäämäni eikä ainakaan siinä ole ko. kirja lähteenä. Lähdepyynnöt takaisin
Rivi 26:
Bristol Aeroplane Companyn pääsuunnittelija Frank Barnwell suunnitteli vuonna 1933 modernin matkustajakoneen, Bristol Type 135:n. Tämä pyrki olemaan englantilaisten vastine esimerkiksi amerikkalaiselle [[Douglas DC-1]]-koneelle. Englantilainen lehtimoguli kiinnostui suunnitelmista ja rakennutti yhden tällaisen koneen, joka sai tyyppinumerokseen 142 ja nimekseen ”Britain First”. Sen ensilento tapahtui [[12. huhtikuuta]] [[1935]]. Koneen huippunopeus oli 70&nbsp;km/h suurempi kuin [[Royal Air Force|RAFin]] nopeimman hävittäjän [[Hawker Fury]] II:n <ref>{{Verkkoviite |Osoite=http://www.raf.mod.uk/history_old/blen2.html |Nimeke=Bristol Blenheim – Part 1 - Bristol type 142 ‘Britain First’ |Julkaisija=RAF}}</ref>, joka toisaalta oli RAF:n viimeisiä kaksitasohävittäjiä.
 
Ison-Britannian ilmailuministeriö kiinnostui koneesta ja Bristol laati Type 142:n pohjalta kaksi ehdotusta pommikoneeksi. Heinäkuussa 1935 ilmailuministeriö valitsi Mercury-moottoreilla varustetun version jatkokehittelyiden pohjaksi ja koneeseen tehtiin joukko muutoksia niin, että syntyi 142M, joka nimettiin myöhemmin Blenheimiksi. Elokuussa 1935 [[Royal Air Force|RAF]] tilasi 150 Blenheimiä – prototyyppiä ei katsottu tarvittavan. Ensimmäinen Blenheim valmistui kesäkuussa [[1936]] ja heinäkuussa Bristol sai lisätilauksen, joka kattoi 568 konetta. Vuoden 1936 loppuun mennessä RAF:lle oli tilattu jo 1568 Blenheimiä I:tä.{{Lähde||8. tammikuuta 2016|vuosi=2016}}
[[File:Blenheim1.jpg|thumb|Bristol Blenheim Mk I]]
Kolmipaikkaisen Blenheim I:n keula oli ahdas nimenomaan tähystäjä/pommittajalle. Ison-Britannian rannikon ilmapuolustukselle tehtiin spesifikaatio M.15/35, joka johti Type 152:een eli [[Bristol Beaufort]]iin. Beaufortia odotellessa päätettiin vuonna 1936 tehdä Blenheimistä pitkänokkainen versio, joka aluksi nimettiin Bolingbrokeksi. Kone sai moottoreikseen 100 oktaanin bensiinillä toimivat tehokkaammat Mercuryt ja ulkosiipiin lisäpolttoainesäiliöt. Kone lensi ensilentonsa syyskuussa [[1937]]. Rannikon ilmapuolustus ei kuitenkaan koskaan saanut Bolingbrokeja, vaan [[Lockheed Hudson]]eita ja niin Bolingbroke I nimettiin uudelleen Blenheim IV:ksi. Blenheim-tilaukset muutettiin IV-versioon kesällä [[1938]].{{Lähde||8. tammikuuta 2016|vuosi=2016}}
 
Blenheim II ja III jäivät paperiversioksi. Myöhempi versio Blenheim V tunnetaan myös nimellä Bisley I. Kun Blenheim IV -toimitukset laivueille käynnistyivät Blenheim I -koneita alettiin modifioida hävittäjäversioksi IF asentamalla konekivääripaketti rungon alle. Samanlaisia modifikaatioita tehtiin myöhemmin IV-mallillekin. Hävittäjäversiota käytettiin yöhävittäjänä vuosien 1940 ja 1941 aikana, kunnes [[Boulton Paul Defiant]] ja [[Bristol Beaufighter]] korvasivat sen [[yöhävittäjä]]nä.{{Lähde||8. tammikuuta 2016|vuosi=2016}}
 
Konetta myytiin [[Suomi|Suomeen]], [[Turkki]]in, [[Jugoslavia]]an, [[Romania]]an, [[Kreikka]]an ja [[Portugali]]in. Suomi oli ensimmäinen ulkomainen asiakas, joka hankki Blenheimejä. Jugoslavia ja Suomi hankkivat koneen valmistuslisenssin.{{Lähde||8. tammikuuta 2016|vuosi=2016}}
 
Toisen maailmansodan syttyessä Blenheimin nopeusetu hävittäjäkoneisiin oli mennyt. Pommikone ei pystynyt karistamaan moderneja hävittäjiä ja sen puolustusaseistus oli riittämätön. Tappiot olivat suuret ja syksyllä [[1940]] Iso-Britannia oli menettänyt jo 234 Blenheimiä. Blenheim pysyi kuitenkin pitkään palveluskäytössä Kauko-Idässä, jossa sen nopeus oli riittävä karistamaan Japanin armeijan ilmavoimien hävittäjät, kuten [[Nakajima Ki-27]] "Naten" tai [[Nakajima Ki-43 Hayabusa]] "Oscarin" kannoiltaan.{{Lähde||8. tammikuuta 2016|vuosi=2016}}
 
Pommikuormaltaan ja toimintasäteeltään kone oli myös selvästi hiukan raskaampia [[Vickers Wellington|Wellingtonia]], [[Handley Page Hampden|Hampdeniä]] sekä Whitleytä huonompi.{{Lähde||8. tammikuuta 2016|vuosi=2016}}
 
== Hankinta Suomeen ==
[[Tiedosto:Bristol Blenheim Mk. IV of the Finnish Air Force.jpg|thumb|300px|Suomen Ilmavoimien Bristol Blenheim Mk. IV (BL-129)]]
Suomi kiinnostui Britain Firstistä vuonna 1934. Aluksi käytiin kauppaa isommasta Type 143:sta mutta RAF:n tilattua Blenheimejä vuonna 1935 kiinnostus siirtyi Blenheimiin. Lokakuussa 1936 Suomi tilasi 18 Blenheimiä. Koneisiin tuli suomalaiset pomminripustimet 800&nbsp;kg:n pommikuormalle ja puolet koneista varustettiin [[Tampella]]n rakentamilla Mercury-moottoreilla. Ensimmäiset koneet saatiin heinäkuussa 1937 ja loput vasta vuonna 1938.{{Lähde||8. tammikuuta 2016|vuosi=2016}}
 
Huhtikuussa 1938 puolustusministeriö osti Bristolilta Blenheim I:n valmistuslisenssin. 15:n Blenheim I:n sarja tilattiin [[Valtion lentokonetehdas|Valtion Lentokonetehtaalta]]. Tuotannon käynnistäminen, koneeseen suunnitellut muutokset sekä osien ja tarvikkeiden hankinta vei kuitenkin aikaa. Koneet luovutettiin vasta kesäkuun [[1941]] ja tammikuun [[1942]] välisenä aikana.{{Lähde||8. tammikuuta 2016|vuosi=2016}}
 
[[Talvisota|Talvisodan]] sytyttyä Suomi halusi ostaa aseita muun muassa Isolta-Britannialta, joka joulukuussa 1939 suostui myymään 12 Blenheim IV:tä. Siirtokuljetuksessa yksi katosi ja yksi vaurioitui; muut kymmenen konetta saatiin Suomeen tammikuussa 1940. Helmikuussa Iso-Britannia suostui luopumaan toisesta 12:n Blenheimin erästä. Nämä Blenheim I:t tulivat Suomeen helmikuun lopussa 1940. Näissä koneissa oli englantilaismalliset ripustimet vain 454&nbsp;kg:n pommikuormalle.{{Lähde||8. tammikuuta 2016|vuosi=2016}}
 
Kesäkuussa 1941 [[Ilmavoimien esikunta]] pyysi Valtion Lentokonetehdasta tarjoamaan kymmenen koneen Blenheim I -erää. Kun Saksan sotasaalisvarastosta saatiin ostaa puolalaisia Mercury-lisenssimoottoreita ja jugoslavialaisia Ikarus-tehtaan lisenssillä valmistamia Blenheim-osia (mm. Blenheim IV:n keulan jigi ja piirustukset), nostettiin tilaus 30:een koneeseen. Koneet luovutettiin [[Suomen ilmavoimat|Ilmavoimille]] huhti-joulukuussa [[1943]].{{Lähde||8. tammikuuta 2016|vuosi=2016}}
 
Saksan sotasaalisvarastoista ostetut Blenheim-osat mahdollistivat vielä kymmenen Blenheim IV:n tilaamisen vuoden 1941 lopussa. Osat saatiin Suomeen vuoden 1942 alkupuolella ja koneet valmistuivat helmi-huhtikuussa [[1944]].{{Lähde||8. tammikuuta 2016|vuosi=2016}}
 
Vuonna 1943 päätettiin varaosista koota vielä viisi Blenheimiä mutta tilaus keskeytettiin kesäkuussa 1944 ja osat käytettiin vaurioituneiden koneiden korjauksiin.{{Lähde||8. tammikuuta 2016|vuosi=2016}}
 
Vuonna 1951 [[Valmet]] Oy ”kunnosti” BL-106:n ja BL-197:n. Koska kunnostettavat koneet olivat tuhoutuneet lähes täydellisesti, kunnostus tarkoitti käytännössä uusien koneiden rakentamista. Valmistuneissa koneissa ei ollut montakaan - jos yhtään - alkuperäistä osaa. Näin tehtiin lisenssimaksujen säästämiseksi.{{Lähde||8. tammikuuta 2016|vuosi=2016}}
 
Laskentatavasta riippuen Suomen Ilmavoimilla oli siten 97 tai 99 Blenheimiä, joista 55 tai 57 oli rakennettu Suomessa ja 42 Englannissa.{{Lähde||8. tammikuuta 2016|vuosi=2016}}
 
== Käyttö Suomessa ==
Talvisodassa [[Suomen ilmavoimat]] teki koneilla 423 pommituslentoa, jatkosodassa noin 3&nbsp;000. Blenheimeillä saatiin myös viisi ilmavoittoa, joista kaksi saavutti yksi kone samalla lennolla. [[Suomen Ilmavoimat]] menetti puolet 97:stä Blenheimistä pommituslennoilla. Talvisodassa koneiden pientä määrää ja pommikuormaa kompensoitiin joillain lennoilla lisäämällä mukaan neljäs mies, joka tulitti metsäteille ahtautuneita vihollisrivistöjä matalalennossa [[Suomi-konepistooli]]lla.{{Lähde||8. tammikuuta 2016|vuosi=2016}}
 
[[Välirauha|Välirauhan aikana]] syyskuusta joulukuuhun vuonna 1940 yksi Blenheim IV, BL-130, oli lainattuna Saksaan testausta ja tutustumista varten.{{Lähde||8. tammikuuta 2016|vuosi=2016}}
 
''Katso myös:'' [[Lentolaivue 44]], [[Lentolaivue 46]]
 
Blenheimejä käytettiin muun muassa maalinhinauskoneina vuoteen 1958 asti.{{Lähde||8. tammikuuta 2016|vuosi=2016}}
 
== Museokoneita Suomessa ==