Ero sivun ”Henrik Florinus” versioiden välillä

▲Henrik Florinuksen vanhemmat olivat [[Paimio]]n kirkkoherra Matthias Erici Florinus ja Elisabet Henriksdotter. Henrik Florinus aloitti opinnot [[Turun akatemia]]ssa vuoden [[1650]] syksyllä ja valmistui maisteriksi vuonna [[1656]]. Opiskeluaikana hän sekaantui tappeluihin ja oli syytettynä pahoinpitelystä, joskin syyte raukesi.

▲Valmistumisensa jälkeen Florinus suoritti jatko-opintoja, koska ei saanut mitään hakemaansa virkaa. Tänä aikana hän meni naimisiin Valborg Larsdotter Tammelinuksen kanssa vuonna [[1658]]. Vihdoin Florinus pääsi muutamaksi kuukaudeksi [[armovuoden saarnaaja]]n sijaiseksi [[Kemiö]]ön vuosina 1660–1661. Kaksi vuotta myöhemmin hän sai viran [[Hämeenlinna]]n kirkkoherrana ja [[pedagogio]]n opettajana. Palkka oli vaatimaton mutta varma verrattuna opiskeluaikaan.

▲Ensimmäisen vaimonsa kuoltua Florinus meni naimisiin Beata Davidsdotter Gyllenbögelin kanssa. Perheeseen syntyi ainakin kaksi poikaa: [[Henrik Florinus nuorempi|Henrik nuorempi]] ja Samuel. Vuonna [[1671]] Florinus pääsi kirkkoherraksi lapsuudenseudulleen Paimioon ja ryhtyi tarmokkaasti hoitamaan seurakuntaansa. Hän käytti myös omia varojaan uuden kivikirkon rakentamiseen.

▲Työn ohessa Florinus kirjoitti latinalais-ruotsalais-suomalaisen sanakirjan. Sanakirjan kirjoittamisessa hän käytti todennäköisesti apuna ruotsalaista teosta, johon oli lisätty myös suomen sanoja. Florinuksen sanakirja ''Nomenclatura rerum brevissima latino-sveco-finnonica'' ilmestyi vuonna [[1678]]. Suomea hyvin osaavana Florinus sai sanakirjastaan sen edeltäjiä selkeämmän ja sepitti myös itse uusia sanoja, arviolta jopa 10 prosenttia sanakirjan sanoista. Florinuksen sanakirjasta otettiin uusi painos vuonna [[1695]] ja myöhemmin vielä kolme painosta, joihin oli lisätty myös saksankielinen sanasto.

▲Toisen vaimon kuolema vuonna [[1675]] jätti Florinuksen jälleen leskeksi. Niinpä hän solmi avioliiton [[Halikko|Halikon]] kappalaisen lesken Katarina Eriksdotter Pihlin kanssa, ja heille syntyi vielä ainakin kaksi poikaa. Kaikkiaan Florinukselle ja hänen kolmelle vaimolleen syntyi noin 18 lasta.

▲Vuonna [[1680]] Florinus valittiin valtiopäivämieheksi pappissäädystä. Seuraavana vuonna hän sai osakseen toisen arvostuksenosoituksen, sillä Florinus valittiin tarkastamaan vuoden [[1642]] ''Raamatun'' kieliasu. Vuonna [[1682]] valmistui Florinuksen tarkastama ''Uusi testamentti'' ja ''Vanha testamentti'' kaksi vuotta myöhemmin. Florinuksella oli tähän hyvät kielelliset edellytykset, sillä hän osasi hyvin sekä suomea että ''Raamatun'' alkukieliä, ja uusi 2200 kappaleen painos menestyikin hyvin. Vuonna [[1688]] Florinus suomensi vuoden [[1686]] kirkkolain.

▲Vuonna [[1689]] Paimion seurakunta siirrettiin Turun akatemian alaisuuteen, jolloin Florinus menetti virkansa. Se oli hänelle katkera pala, vaikka hän saikin kirkkoherranviran [[Kemiö]]stä. Florinuksen Kemiön-aika oli riitaisaa: hänellä oli seurakuntalaisten kanssa erimielisyyttä palkka-asioista.

▲Florinus innostui sananlaskujen keräämisestä vuonna [[1695]] saatuaan haltuunsa samana vuonna kuolleen [[Gabriel Tammelin]]in ja tämän isän [[Lauri Pietarinpoika Tammelinus|Laurentius Petrin]] keräämät kokoelmat. Ystäviensä kehotuksesta hän julkaisi ne ja itse keräämänsä sananlaskut kokoelmana ''Wanhain suomalaisten tawaliset ja suloiset sananlascut'' – tosin vasta vuonna [[1702]]. Maantieteellisesti aineisto painottui [[Satakunta|Satakunnasta]], [[Varsinais-Suomi|Varsinais-Suomesta]] ja [[Häme]]estä kerättyihin sananlaskuihin. Kirja sisälsi yli 1 500 sananlaskua, viisi kertaa enemmän kuin vuonna [[1529]] ilmestynyt ensimmäinen saksankielinen sananlaskukirja. Kirja sai varsin myönteisen vastaanoton, sillä sananlaskujen ei nähty olevan samalla tavalla pakanallisia kuin kansanrunous.

▲Vuonna [[1699]] Florinuksen onnistui saada jälleen virka Paimiosta varsinaisen viranhoitajan sijaisena ja pian sen jälkeen vakituisena viranhaltijana. Hänen vanhin poikansa nimitettiin puolestaan Kemiön kirkkoherraksi. Paimiossa Florinus vietti loppuelämänsä. Hän julkaisi vielä vuonna [[1705]] suomenkielisen teoksen ''Yxi lyhykäinen opetus oikiasta wanhurscaudesta'', jota ei ole tiettävästi säilynyt yhtään kappaletta, ja kuoli samana vuonna. Siten Florinus ei ollut enää kuulemassa seuraavana vuonna tapahtunutta vanhimman poikansa virasta erottamista ja kuoliaaksi ruhjomista (''rådbråkning'')<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Teemu Keskisarja | Nimeke = Kyynnelten kallio | Vuosi = 2011 | Luku = 1. | Sivu = 87| Selite = "Jeremiadi Turun Linnassa"| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Siltala | Tunniste = | www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = 31.10.2011 | Kieli = suomi }}</ref> ja mestaamista aviorikoksesta ja murhasta tuomittuna.