Ero sivun ”Syyttäjä” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 11:
[[Syyteharkinta|Syyteharkinnassa]] syyttäjä tekee poliisin tai muun esitutkintaviranomaisen kokoaman esitutkintapöytäkirjan perusteella ratkaisun syytteen nostamisesta eli rikosasian viemisestä [[tuomioistuin]]käsittelyyn. Syyttäjän on toiminnassaan noudatettava tasapuolisuusvaatimusta, eli hänen on asiaa harkitessaan otettava huomioon sekä rikosepäilyä tukevia että sitä vastaan puhuvia seikkoja. Hänen tulee myös nimetä oikeudessa kuultaviksi sellaisetkin [[todistaja]]t, joiden [[esitutkinta|esitutkinnassa]] antama kertomus ei tue syytettä.
Syyttäjällä on syytepakko; syyttäjän on [[virkavastuu]]n uhalla nostettava [[syyte]], jos rikoksesta ja tietyn henkilön syyllisyydestä on riittävä näyttö. Syytepakosta on myös erikseen säädettyjä poikkeuksia, joiden nojalla syyte [[Syyttämättäjättämispäätös|voidaan jättää nostamatta]] seuraamusluontoisena toimenpiteistä luopumisena. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka syyttäjä katsoo rikoksen tapahtuneen, on asian luonteen (esimerkiksi epäillyn nuoruus, rikoksen vähäisyys, onnistunut sovittelu tai lieventävät asianhaarat) vuoksi prosessiekonomisista syistä rationaalisempaa olla nostamatta syytettä. Seuraamusluontoisen syyttämättäjättämispäätöksen kohteella on oikeus vaatia syytteen nostamista paikkakunnan alioikeudessa, mikäli hän ei katso syyllistyneensä rikokseen ja toivoo maineensa puhdistamista.
[[Asianomistaja]]lla, joka toivoo syytteen nostamista, on oikeus kannella [[Syyttämättäjättämispäätös|syyttämättäjättämispäätöksestä]] valtakunnansyyttäjänvirastoon. Tällöin joku ''valtionsyyttäjistä'' tutkii asiakirjat ja päättää uudelleen syytteen nostamisesta. Asianomistaja voi myös käyttää omaa ''toissijaista syyteoikeuttaan'' eli toimia itse asiassa syyttäjänä. Tällöin hän ottaa riskin oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta vastapuolelle siinä tapauksessa, että syyte hylätään.
| |||