Ero sivun ”Saksan historia” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
miehitysvyöhykkeet 1945-1949 |
p →Bismarckin aika: W |
||
Rivi 104:
Bismarckin päätavoite oli suojella Saksan kasvavaa voimaa liittoumajärjestelmien kautta, sekä pysyttelemällä erossa konflikteista kunnes Saksa oli valmis niihin. Erityisen tärkeää oli Ranskan pitäminen eristettynä, sillä Bismarck pelkäsi sen liittoutuvan [[Venäjän keisarikunta|Venäjän]] kanssa ja yrittävän saada Elsassin ja Lothringenin takaisin. Vuonna 1879 Bismarck muodosti [[Kaksiliitto|kaksiliiton]] Saksan ja [[Itävalta-Unkari]]n välille, tavoitteena sotilaallinen apu Venäjän hyökkäyksen varalta.
Kaksiliitto teki Venäjän sovittelevammaksi, ja vuonna 1887 solmittiin Saksan ja Venäjän välinen liitto, jonka mukaan Venäjä auttaisi Saksaa Ranskan hyökätessä ja Saksa Venäjää Itävallan hyökätessä. Vuonna 1882 Italia liittyi kaksiliittoon, josta täten tuli [[kolmiliitto]]. Italia pyrki puolustamaan etujaan Pohjois-Afrikassa Ranskan siirtomaapolitiikkaa vastaan.
Pitkän aikaa Bismarck oli irtisanoutunut keisari Vilhelm I:n tavoitteista tehdä Saksasta maailmanvalta siirtomaiden hankkimisen kautta. Bismarck halusi kaikin tavoin välttää sellaista vastakkainasettelua Euroopan suurvaltojen välillä, joka uhkaisi Saksan turvallisuutta. Mutta vuosien 1880–1885 välillä, ulkopoliittisen tilanteen näyttäessä suotuisalta, Bismarck antoi periksi ja useita siirtomaita hankittiin: Afrikasta muun muassa [[Togo]], [[Saksan Lounais-Afrikka]] ja [[Saksan Itä-Afrikka]] sekä [[Oseania]]sta Saksan [[Uusi-Guinea]], [[Bismarckinsaaret]] ja [[Marshallsaaret]].
| |||