Ero sivun ”Serbian taistelut (ensimmäinen maailmansota)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Sodan kulku: Maininta Belgradin valtauksesta + viite |
p →Sodan kulku: Lähteen sivunumero |
||
Rivi 12:
Vuonna 1915 Saksa puuttui Serbian tapahtumiin, koska Itävallan asema oli vaarallinen. Lisäksi [[Gallipolin taistelu]] oli käynnissä, joten [[Keskusvallat|keskusvaltoihin]] kuulunut Turkkikin oli uhattuna. Saksa lähetti Itävallan avuksi yksitoista divisoonaa, joita johti [[August von Mackensen]]. Nimellisesti hyökkäyksen Serbiaan piti tapahtua yhteisessä itävaltalais-saksalaisessa johdossa, mutta käytännössä saksalaisten oli tarkoitus johtaa. Saksa houkutteli myös Bulgarian osallistumaan sotaan Serbiaa vastaan. Bulgaria oli menettänyt alueita Serbialle [[Toinen Balkanin sota|toisessa Balkanin sodassa]] vuonna 1913, ja Saksa lupasi alueet takaisin.<ref name="Prior & Wilson, s. 73-77">Prior & Wilson, s. 73-77</ref>
Mackensenin suunnitelmana oli edetä Serbiaan kolmena erillisenä hyökkäysosastona, jotka saartaisivat pihtien lailla Serbian joukot. Saksalaiset etenisivät [[Velika Morava|Morava-joen]] suuntaisesti etelään, itävaltalaiset hyökkäisivät saksalaisten länsipuolella ja bulgarialaiset hyökkäisivät Serbiaan idästä. Operaatio alkoi 7. lokakuuta. Vaikka serbit olivat huonommit varustettuja ja alakynnessä, he taistelivat itsepäisesti. Sää haittasi hyökkäävien joukkojen huoltoa. Itävaltalaisten ja bulgarialaisten joukot etenivät vain hitaasti, mutta tästä huolimatta lopputulos oli selvä. Saksalaiset valtasivat Belgradin 9. lokakuuta.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Laati, Iisakki | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1951 | Vuosi = 1950 | Sivu =
Ranskalais-brittiläinen armeija yritti tulla serbien avuksi Kreikan kautta. Joukot alkoivat nousta maihin [[Saloniki]]in 5. lokakuuta, mutta suunnitelma epäonnistui. Ympärysvaltojen joukot etenivät sisämaata kohti, mutta Bulgarian 2. armeija katkaisi niiden etenemisen miehittämällä tärkeän vuoriston. Serbit oli jo lyöty ja ympärysvaltojen retkikunta vetäytyi takaisin Kreikkaan. Tämän jälkeen olisi ollut loogista, että ympärysvaltojen joukot olisivat vetäytyneet Salonikista. Britit olivat valmiita lähtemään, mutta Ranskan armeijan ylipäällikkö [[Joseph Joffre]] vaati, että joukot jäisivät Salonikiin. Joffre halusi pitää Salonikissa olevien joukkojen komentajan, [[Maurice Sarrail]]in pois Ranskasta, koska Joffre koki Sarrailin olevan uhka hänen omalle asemalleen. Lisäksi Ranskalla oli etuja valvottavana alueella. Tämän tuloksena armeija pysyi paikallaan Pohjois-Kreikassa sodan viimeisille viikoille asti. Sitä jopa täydennettiin siirtämällä Serbian armeija Korfulta Salonikiin. Saksan armeijan komentaja [[Erich von Falkenhayn]] totesikin välinpitämättömästi, että Saloniki oli sodan suurin [[internointi]]leiri. Falkenhayn oli oikeassa.<ref name="Prior & Wilson, s. 73-77"/>
| |||