Ero sivun ”Kemiallinen ase” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Usp (keskustelu | muokkaukset) linkki |
→Ensimmäinen maailmansota: Lisätty vielä paperilähde Saksan kaasuhyökkäykselle |
||
Rivi 22:
| accessdate=2012-01-10 }}</ref> Myöhemmin kaasuja alettiinkin levittää tykistön ampumilla kranaateilla.
Ensimmäisen laajamittaisen kaasuhyökkäyksen tekivät [[Saksan keisarikunta|saksalaiset]] aamulla 22. huhtikuuta 1915.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Laati, Iisakki | Nimeke = Mitä Missä Milloin 1951 | Vuosi = 1950 | Sivu = 74 | Julkaisija = Kustannusosakeyhtiö Otava | Julkaisupaikka = Helsinki}}</ref> He vapauttivat 168 tonnia kloorikaasua [[ympärysvallat|ympärysvaltojen]] joukkoja vastaan.<ref name="WWI Y2">{{Verkkoviite | Tekijä = | Nimeke = Battles: The Second Battle of Ypres, 1915| Osoite = http://www.firstworldwar.com/battles/ypres2.htm| Selite = | Ajankohta = | Julkaisija =First World War.com | Viitattu = 5. lokakuuta 2007| Kieli = {{en}} }}</ref> Kaasun vaikutus ulottui noin 6,4 kilometrin säteelle, altistaen 10 000 sotilasta kaasulle, joista puolet kuoli [[asfyksia]]an kymmenessä minuutissa.<ref name="WWI Y2"/> Saksalaisjoukot olivat yllättyneitä kaasun tehokkuudesta.<ref name="WWI Y2"/>
Sodan molemmat osapuolet omaksuivat kemialliset aseet ja käyttö laajeni länsirintamalla. Samalla kehitettiin myös vastatoimia kaasuhyökkäysten varalle. Ensimmäisenä ymmärrettiin, että sotilaat jotka lähtivät kaasupilviä karkuun saivat pahempia vaurioita kuin ne jotka eivät liikkuneet. Samoin sotilaat, jotka makasivat maassa, kärsivät eniten kaasun ollessa tiheimmillään juuri maan pinnan läheisyydessä.<ref>Edmonds and Wynne (1927): pp. 177-8.</ref> Saksalaisten käyttämä kloori oli myös helposti tunnistettavissa vihreän värinsä ja pistävän hajunsa takia, mikä vähensi sen tehokkuutta. Kloori on lisäksi vesiliukoista, joten pian sotilaat alkoivatkin suojata kasvonsa kastellulla kankaalla, mikä auttoikin kohtuullisesti kloorikaasuhyökkäyksissä.<ref name=ew217>Edmonds and Wynne (1927): p. 217.</ref> Myöhemmin myös [[kaasunaamari]] otettiin käyttöön kummallakin puolella.
| |||