Ero sivun ”Telinevoimistelu” versioiden välillä

Telinevoimistelu on arvostelulaji, jossa suorituksen enimmäispistemäärä riippuu sarjan liikkeiden vaikeustasosta ja telineestä. Tästä pistemäärästä vähennetään sitten pisteitä virheiden, taiteellisuuden sekä liikesarjojen vaikeusasteiden ja epäpuhtauksien mukaisesti. Voimistelua vähemmän seuraaville ne saattavat tuntua hieman oudoilta. Uusien, 2006 alussa voimaan tulleiden sääntöjen mukaan pistelaskussapistelasku pisteet lähtevätaloitetaan 10:stä. Tämä 10 ei kuitenkaan ole enimmäispistemäärä, vaan pohja, johon pisteitä lisätään. Siihen lisätään pisteitä liikkeiden vaatiman taitotason, eli vaikeuden mukaan.

Liikkeiden vaikeus määritellään niin, että perusliikkeet ovat A-osia, helpot B- ja kohtalaisen vaikeat C-osia. näinNäin jatketaan aakkosjärjestyksessä H-kirjaimeen, jotka ovat vaativimpia osia. A-osasta saa hyvitystä 0,1 pisteenpistettä, B-osasta 0,2 pisteenpistettä, C-osasta 0,3 pisteenpistettä jne. hyvityksen. Virheiden osalta käytäntö on pysynyt lähes ennallaan; suorituspuhtaudesta ja tekniikasta otetaan edelleen virheitä kymmenyksestä 1,0 pisteeseen. Telinekohtaisesti tulee suorittaa liikkeitä eri liikeryhmistä (esim. miesten renkailla: staattiset voimaosat, heilahdukset voimaosaan, alastulo.). Kaiken kaikkiaan liikeryhmiä on 5viisi, ja suoritettuaan liikkeen uudesta liikeryhmästä saa 0,5 pistettä.

Enimmäispistemäärä on laskennallinen, ja 10 pisteen ylitykset ovat arvokisoissa uusien sääntöjen voimaan tultua aivan arkipäivää. Esimerkiksi voimistelijan tehdessä liikkeitä kolmesta liikeryhmästä ja hänen suorittaessaan kaksi A-, kolme B-, kolme C- ja yhden D-osan hänen pisteikseen tulisi 13,6, josta luonnollisesti vähennettäisiin virheet. Hyvällä voimistelijalla tällaisen sarjan pisteet tulisivat jonnekin 12,5–13:n lähellepaikkeille.

Naisten telinevoimistelussa kilpaillaan neljällä telineellä, jotka ovat kansainvälisessä suoritusjärjestyksessä lueteltunalueteltuina hyppy, nojapuut, puomi ja permanto. Kilpailussa kilpaillaan erikseen jokaisen telineen voitosta, neliottelun voitosta sekä joukkuekilpailussa. Kilpailuja järjestetään runsaasti vuosittain naisille ja miehille. Syksyllä 2006 ovat tulleet voimaan uudet, tiukemmat säännöt, jotka koskevat muun muassa pisteytystä. Suomessa kilpailemisen voi aloittaa 7 -vuotiaana.

Naistelinevoimistelussa nojapuut ovat eri tasossa toisiinsa nähden, ja siksi niitä usein nimitetään eritasonojapuiksi. Nojapuilla on tarkoituksena tehdä liikesarja, joka sisältää omaperäisiä liikeyhdistelmiä, monipuolisia otteen- ja aisanvaihtoja, korkeita lentovaiheisia liikkeitä, käännöksiä, voltteja, taakse- ja eteenpäin heilahtavia liikkeitä sekä työskentelyä aisan ala- ja yläpuolella. Sarjassa ei tule pitää taukoja, rytmin on säilyttävä hyvänä ja liikesarjan päättävän alastulon pitää olla näyttävä. Jos voimistelija kuitenkin putoaa kesken sarjan, hänellä on 30 sekuntia aikaa valmistautua loppusarjaan.

Yläaisa on noin 230 senttimetrin korkeudella matosta, ala-aisa noin 150  cm. Aisojen väli toisiinsa nähden on 140–170 senttimetriä. Mattojen korkeus on enintään 20  cm. Tietyissä luokissa voidaan käyttää myös 10  cm paksua lisäpehmustetta haluttaessa. Ylöstulossa on sallittua käyttää ponnistuslautaa.

Puomilla mitataan keskittymistä, ruumiinosien liikkeitä, notkeutta ja tasapainoa. Puomilla tehtävään liikesarjaan sisältyy sekä akrobaattisia että voimistelullisia liikkeitä ja näiden yhdistelmiä. Voimistelullisiksi liikkeiksi katsotaan erilaiset piruetit, hypyt ja tasapaino-osat. Hyvässä puomisarjassa voimistelija kykenee sitomaan liikkeet yhtenäiseksi sarjaksi taiteellisesti tulkiten, ja käyttää tähän koko puomin pituutta. Liikehdinnässä tavoitellaan tyylikkyyttä, sujuvuutta ja rytminvaihteluita. Eduksi katsotaan, jos sarja sisältää omaperäisiä sommitelmia.

Permantoalue on neliön muotoinen. Sivun pituus on 12 metriä. Naiset suorittavat ylemmissä luokissa permantosarjan musiikkisäestyksellä. Säestyksen pitää olla instrumentaalinen eli laulua ei sallita. Permantosarjan (uusien sääntöjen mukaan)"ihanneaika" ”ihanneaika” on 1yksi minminuutti, mutta ajanottoa ei virallisesti ole. Suorituksen aikana voimistelija tekee akrobaattisia volttisarjoja, jotka hän yhdistää tanssilliseen liikehdintään ja voimistelullisiin hyppyihin sekä piruetteihin. Voimistelija liikkuu sarjan aikana tasapuolisesti alueella. Eduksi katsottavia elementtejä ovat notkeus, omaperäisyys, esteettisyys ja taiteellisuus. Permantoaluetta ei saa ylittää, mutta rajalinjalle on sallittua astua. Alemmissa luokissa ei käytetä musiikkia, ja kaikilla on sama eli pakollinen sarja, mutta ylemmissä luokissa sarjat ovat erilaisia. Alemmissa luokissa, kuten b-db–d, sarjat tehdään vain yhteen suuntaan, mutta luokissa e, ja f ja maajoukkueen joillakin linjoilla permantosarjat voidaan tehdä ristiinkin.

Pääosin permantosarjaan sisältyy volttisarjoja, joita yhdistävät akrobaattiset ja voimistelulliset osat, esimerkiksi käsinseisonnat sekä notkeus- ja tasapaino-osat. Tavoitteena on näin rytminen ja harmoninen kokonaisuus. Permannolla vaadittavia ominaisuuksia ovat erityisesti jalkojen ja vartalon kimmoisuus sekä nopeusvoima, ja myös volttisarjojen hahmotuskyky, mikäjoka vaatii kehittynyttä avaruudellista liiketajua.

Hevonen on 160 senttimetriä pitkä, 105 senttimetriä korkea (matosta) ja 35 senttimetriä leveä, nahkapäällysteinen, korotettava teline. Hevonen on varustettu kahdella 12 senttimetriä korkealla kaarella, joiden etäisyys toisistaan on 40–45 senttimetriä.

Miesten telinevoimistelun hyppy on hyvin pitkälle samanlainen kuin naisilla. Hyppyteline on miehillä 135 senttimetrin korkeudella lattiasta, ponnahduslaudan pituus on 120 senttimetriä. Kullakin hypyllä on sen vaikeuden mukaan lähtöpistearvo. Yleensä kilpailutilanteessa hyppykertoja on kaksi, jotka suoritetaan peräkkäin. Lisäksi hyppyjen pitää myös olla erilaisia, jotkamikä on määritelty tarkemmin FIG:n säännöissä. Hyppyjen vaikeusluokat alkavat 2,0 pisteestä ja päättyvät 7,2 pisteeseen.