Ero sivun ”Sergei Witte” versioiden välillä

Kreivi '''Sergei Juljevitš Witte''' ({{k-ru|Сергей Юльевич Витте}}, [[29. kesäkuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 17. kesäkuuta)</small> [[1849]] [[Tbilisi]] – [[13. maaliskuuta]] <small>([[Juliaaninen kalenteri|J]]: 28. helmikuuta)</small> [[1915]] [[Pietari (kaupunki)|Petrograd]]) toimi Venäjän keisarikunnan rautatieasioiden johtajana finanssiministeriössä [[1889]]–[[1891]]1889–1891, kulkulaitosministerinä [[1892]], finanssiministerinä [[1892]]–[[1903]]1892–1903, ministerikomitean puhemiehenä [[1903]]–[[1905]]1903–1905 ja ministerikonsejinministerikonseljin puhemiehenä (pääministeri) [[1905]]–[[1906]]1905–1906.

Sergei Witte syntyi [[Tbilisi|Tiflisissä]] [[Georgia|Georgiassa]]ssa vuonna 1849. Hänen isänsä oli venäläistynyt [[Luterilaisuus|luterilainen]] [[hollantilaiset|hollantilainen]]. Witte opiskeli [[Odessa]]nOdessan [[yliopisto]]ssa ja erikoistui [[matematiikka]]an. Valmistuttuaan [[1870]] hän työskenteli rautateillä. Odessan [[rautatie]] osoittautui strategisesti tärkeäksi vuoden [[1877]] [[Turkin sota|Turkin sodassa]]. Menestyksekkäänä johtajana hänet nimitettiin hallitukseen [[1889]] vastaamaan rautatieasioista.

Keisari [[Aleksanteri III (Venäjä)|Aleksanteri III]] nimitti Witten [[1892]] [[finanssi]]ministeriksifinanssiministeriksi hoitamaan Venäjän horjuvaa taloutta. Hänen kautensa oli menestyksekäs ja valtio koki ennennäkemättömän taloudellisen kasvun kauden. Witte halusi kannustaa ulkomaisia sijoituksia Venäjälle, ja hän liitti ruplan kultakantaan [[1897]]. Hän kannusti [[Siperian rautatie]]n laajentamista ja järjesti [[Etelä-Mantšurian rautatieyhtiö|Kiinan itäisen rautatien]] rakennuksen. Asetetut tuontitariffit käänsivät kauppataseen Venäjän hyväksi. [[Teollisuus]] kasvoikin voimakkaasti, etenkin [[metalli]]-, [[polttoaine]]- ja kuljetusteollisuus. Talouskasvua houkutellakseen Witte kannusti myös yksinvaltaisuudesta luopumista. Witten mukaan teollisuus työllisti hänen aikanaan 4–5 miljoonaa ihmistä lisää.

Huolimatta monista uudistusyrityksistä [[maatalous]] pysyi takapajuisena ja talonpoikien asema heikkeni. Tämä johti kasvaviin levottomuuksiin maaseudulla. Witteä kunnioitettiin, mutta hänen menestyksensä toi hänelle myös korkea-arvoisia vihamiehiä. Näistä syistä [[Nikolai II]] korvasi hänet finanssiministerinä ja antoi hänelle aseman ministerikomitean puhemiehenä [[1903]], nimellisesti hallituksen korkeimpana virkamiehenä.

Witte palasi tärkeään asemaan [[1905]], kun keisari antoi hänelle tehtävän neuvotella rauha [[Venäjän-JapaninVenäjän–Japanin sota|Venäjän–Japanin sodassa]]. Witte matkusti Yhdysvaltoihin, jossa hän pystyi neuvottelemaan Venäjälle suhteellisen edullisen rauhan huolimatta tappiosta taistelukentällä.

[[Venäjän-Japanin sota|Venäjän-JapaninVenäjän–Japanin sodan]] tappio aiheuttaman pettymyksen ja [[Verisunnuntai (1905)|Verisunnuntain]] aiheuttaman järkytyksen synnyttämät levottomuudet olivat levinneet Venäjällä vallankumouksen uhan asteelle, jolloin Sergei Witte oli luonnostellut ohjelman, jolla mielialat rauhoitetaan ja keisarinvalta suuntautuu jatkuviin uudistuksiin. [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]] oli [[yleislakko]]. Witte luonnosteli ohjelman ja ilmoitti Nikolai II:lle, että tällä on kaksi vaihtoehtoa: joko hyväksyä uudistusohjelma tai valita pääministeriksi diktaattori, joka väkivalloin tukahduttaa levottomuudet. Seuraavana päivänä Nikolai II pyysi ehdotuksia vanhemmilta neuvonantajiltaan. Witte ilmoitti suostuvansa pääministeriksi vain jos hänen raporttinsa toimenpiteet toteutetaan. Sitä seuraavana päivänä [[30. lokakuuta]] [[1905]] hoviministeri Voldemar Freedricksz selitti suuriruhtinas Nikolai Nikolajevitsille, että tämän pitäisi ryhtyä diktatoriseksi pääministeriksi, koska Witteä ei saada pääministeriksi kuin hänen omilla ehdoillaan. Suuriruhtinas otti pistoolin taskustaan ja sanoi Frederiksille: ''Näettekö tämän revolverin? Aion mennä tsaarin luokse ja pyytää häntä allekirjoittamaan kreivi Witten ohjelman ja manifestin. Joko hän tekee tämän tai ammun itseäni päähän.'' Saman päivän iltapäivällä Nikolai II allekirjoitti ja Wittestä tuli pääministeri.<ref>Russia and the Soviet union: an introduction from Kievan State to the Present, sixth edition, pages 193-194, John M. Thomson, ISBN: 978-08133-4395-2</ref>

Tämän jälkeen Witte sai hoitaakseen sodasta seuranneen mellakoinnin ja kapinoinnin ja [[Verisunnuntai (1905)|Verisunnuntain]] jälkiseuraukset. Witte taivutteli keisarin hyväksymään [[marraskuun manifesti]]n, jota hän itse oli ollut laatimassa. Witte itse kuvasi manifestia hätäisesti laadituksi, eikä ollut varma allekirjoittaisiko keisari sen. [[4. marraskuuta]] [[1905]] annettu manifesti lakkautti [[helmikuun manifesti]]n soveltamisen ja palautti kokoontumis-, yhdistymis- ja painovapauden ja siten päätti mm.muun muassa [[sortokaudet]] [[Suomen suuriruhtinaskunta|Suomessa]]. Myös maasta karkotetut saivat palata. Manifestilla luotiin myös vaaleilla valittu kansanedustuslaitos, [[duuma]], jolla laaditut lait piti hyväksyttää. Tämä muutti Venäjän yksinvallasta perustuslailliseksi monarkiaksi.

Witten liberaalit uudistukset huolestuttivat konservatiiveja, eikä vallankumouksellisia levottomuuksia saatu päättymään. Nikolai II pakotti lopulta Witten eroamaan [[5. toukokuuta]] [[1906]].

Eläkkeelle jäätyään Witte kirjoitti muistelmansa ja jatkoi poliittisten mielipiteiden esittämistä. Vuonna [[1914]] hän vastusti Venäjän liittymistä [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäiseen maailmansotaan]] ja kannatti myöhemmin rauhantekoa [[Saksan keisarikunta|Saksan]] kanssa. Witte kuoli [[PietariPietarissa (kaupunki)|Pietari]]ssa [[13. maaliskuuta]] [[1915]].

==LähdeviitteetLähteet==