Ero sivun ”Humoraalioppi” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kekkone (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Kh
Rivi 3:
'''Humoraalioppi''' on [[Antiikin Kreikka|antiikin Kreikassa]] [[400-luku eaa.|400-luvulla eaa.]] kehittynyt käsitys, joka hallitsi parannustaitoa ja [[lääketiede]]ttä yli kahden vuosituhannen ajan, osittain aina 1800-luvulle saakka. [[Uskomuslääkintä|Uskomuslääkinnässä]] on yhä humoraaliopille perustuvia hoitomenetelmiä.
 
Humoraalioppi pyrki selittämään [[sairaus|sairaudet]] ensisijaisesti luonnollisista syistä johtuviksi. Se perustui elimistön neljän ajatellun perusnesteen, eli [[veri|veren]], keltaisen [[sappi|sapen]], [[melankolia|mustan sapen]] ja [[erite|liman]] määrien välillä vallitseviin suhteisiin. Jos perusnesteiden suhteet olivat oikeat, vallitsi ''eukrasia'' ja siitä seurannut terveys,; jos taas suhteet olivat häiriintyneet, vallitsi ''dyskrasia'' ja siitä aiheutunut sairaus. Perusnesteet vastasivat [[Galenos|Galenoksen]] neljää temperamenttia, jotka olivat: sangviininen, koleerinen, melankolinen ja flegmaattinen.
 
Tärkeimpiä humoraaliopin mukaisia hoitomuotoja olivat niin vanhalla ajalla kuin keskiajalla [[suoneniskentä]] ja [[kuppaus]]. Keskiajalla suoneniskentä oli jopa hallitseva lääketieteen hoitokeino erilaisten yrttipohjaisten lääkkeiden ohella. Sekä suoneniskennän, kuppauksen että useimpien lääkkeiden tarkoituksena oli palauttaa elimistön perusnesteiden tasapaino. Joissain vakavissa sairauksissa suoneniskentää ja kuppausta käytettiin liikaa, jajolloin uhri menehtyi verenhukkaan.
 
== Katso myös ==