Ero sivun ”Joseph Hooker” versioiden välillä

'''Joseph Hooker''' ([[13. marraskuuta]] [[1814]] – [[31. lokakuuta]] [[1879]]), tunnetaan myös lempinimellä ”Fighting Joe”, oli [[Yhdysvaltain armeija]]n ammattisotilas ja [[Pohjoisvaltiot|Pohjoisvaltioiden]] Unionin kenraali [[Yhdysvaltain sisällissota|Yhdysvaltain sisällissodassa]]. Vaikka hän palveli koko sodan ajan, yleensä menestyksellisesti, hänet muistetaan parhaiten tappiostaan [[Robert E. Lee]]lle [[Chancellorsvillen taistelu]]ssa vuonna 1863.

 

Hooker syntyi [[Hadley]]ssä [[Massachusetts]]issa [[Amerikan vapaussota|Amerikan vapaussodassa]] taistelleen kapteenin pojanpojaksi. Hän sai alkeiskoulutuksensa paikallisessa Hopkinsin akatemiassa. Hän valmistui [[Yhdysvaltain sotilasakatemia]]sta 1837 ja sai nimityksen kakkosluutnantiksi 1. Yhdysvaltain tykistöön. Hänen ensimmäinen komennuksensa oli [[Florida]]ssa, missä hän taisteli toisessa [[Seminolisodat|seminolisodassa]]. Hän palveli [[Yhdysvaltain-Meksikon sota|Yhdysvaltain-Meksikon sodassa]] esikuntatehtävissä kenraalien [[Zachary Taylor]]in ja [[Winfield Scott]]in sotaretkillä aikana. Hän sai kolme väliaikaista ylennystä urheudestaan taistelukentällä ja hyvin suoritetuista esikuntatehtävistä: [[Monterreyn taistelu|Monterreyssä]] (kapteeniksi), National Bridgessä (majuriksi) ja [[Chapultepec]]issä (everstiluutnantti). Sisällissodan puhjettua hän anoi nimitystä, mutta ei aluksi saanut sitä ja joutui lainaamaan rahaa, jotta saattoi matkustaa [[Kalifornia]]sta itään. [[Bull Runin taistelu|Bull Runin]] jälkeen 1861 hän kirjoitti presidentti [[Abraham Lincoln|Lincolnille]] ja saikin nimityksen prikaatinkenraaliksi. [[Virginian niemimaan sotaretki|Virginian niemimaan sotaretkellä]] 1862 hän komensi III armeijakunnan 2. divisioonaa ja taisteli [[Williamsburg (Virginia)|Williamsburgissa]] onnistuneesti 5. toukokuuta 1862. Taistelun jälkeen hänet ylennettiin kenraalimajuriksi, ja hän otti osaa myös [[Seven Pinesin taistelu]]un.