Ero sivun ”Tadeusz Kościuszko” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p oikeinkirjoitus, typos fixed: poissaolle → poissa olle using AWB |
|||
Rivi 63:
Kościuszko lähti 19. joulukuuta 1796 Pietarista pienen seurueen kanssa ja suuntasi kulkunsa [[Pohjois-Eurooppa]]an. [[Suomi|Suomen]] rannikon asukkaat auttoivat matkalaisia tallaamalla polkuja [[Pohjanlahti|Pohjanlahdelle]]. [[Tukholma]]ssa Kościuszko sai sankarin vastaanoton ja väkijoukot tungeksivat nähdäkseen edes vilahduksen hänestä.<ref name="Storo2010. 216-217">Storozynski 2010. s. 216–217.</ref> Myöhemmin samana vuonna Kościuszko matkusti Englantiin ja purjehti sieltä [[Yhdysvallat|Yhdysvaltoihin]], jossa hänet vastaanotettiin lämpimästi. Hän sai 15 000 dollaria palkaksi palveluksistaan sodassa ja kongressin päätöksellä maapalan [[Ohio]]sta.<ref name="Biej 2012. 371">Bielakowski 2012. s. 371.</ref> Matkansa aikana Kościuszko halusi ostaa vapaiksi ystävänsä [[Thomas Jefferson]]in mustat orjat.<ref name="Pea"/> Hän esitti voimakkaita mielipiteitä myös [[pohjois-Amerikan intiaanit|Amerikan alkuperäisväestön]] oikeuksista omiin maihinsa. Jefferson totesi myöhemmin, että Kościuszko oli innokkain vapausaatteen kannattaja, jonka hän oli tuntenut milloinkaan.<ref name="Storo2010. 231">Storozynski 2010. s. 231.</ref>
Kościuszko palasi 1798 Eurooppaan ja asettui Ranskaan. [[Ranskan suuri vallankumous|Ranskalaiset vallankumoukselliset]] rakastivat Kościuszkoa, josta he olivat tehneet oman maansa kunniakansalaisen, ja pitivät hänen taannoista kapinaansa oman vallankumouksensa sivuhaarana. Kościuszko tapasi myös [[Napoleon Bonaparte]]n, jonka hän aavisti
Elämänsä viimeiset vuodet Kościuszko vietti [[Solothurn]]issa [[Sveitsi]]ssä, jossa hän kuoli ratsastusonnettomuuden jälkeiseen [[aivoverenkiertohäiriö]]ön<ref name="Storo2010. 277-278">Storozynski 2010. s. 277–278.</ref> tai vanhojen vammojen ja huonon terveyden seurauksena puhjenneeseen [[pilkkukuume]]eseen 15. lokakuuta 1817.<ref name="Biej 2012. 372">Bielakowski 2012. s. 372.</ref>
|