Ero sivun ”Kroatian sota” versioiden välillä

{{Location map~|Croatia| label=[[Karlovac (kaupunki)|Karlovac]] | lat=45.48902 | long=15.551147 | label_size=75 | marksize=6| position=top}}

Toisen maailmansodan aikana akselivallat nostivat natsistisen [[Ustaša]]-järjestön johtajan [[Ante Pavelić]]in Kroatian johtoon. Pavelićin diktatuurihallinto vainosi mmmuun muassa serbejä sulkien näitä kymmenin tuhansin [[Jasenovacin keskitysleiri|Jasenovacin keskitysleiriin]]<ref>[http://www.counterpunch.org/2002/02/13/ante-pavelic-the-real-butcher-of-the-balkans/ Ante Pavelic, the Real Butcher of the Balkans] Jonathan Levy And Tom Easton, February 13, 2002 </ref>. Kauna näistä kärsimyksistä jäi elämään serbien keskuuteen. Mutta myös serbien kuningasmieliset cetnikit surmasivat kroaatteja. 1970-luvun alussa alkanut [[Kroatian kevät]] kukistui nopeasti<ref>[http://www.kolumbus.fi/kari.klemela/s_historia.htm Slovenian alueen historiaa]</ref>. Titon kuolema nosti pintaan vauraan Kroatian ja köyhän Serbian vastakkaisasettelun. Serbien propaganda samaisti uuden kroatialaisnationalismin ja Ustašan toisiinsa. Mutta samalla kroaatit halusivat irti nousevan serbinationalismin otteesta. Niinpä Jugoslavian hajotessa serbinationalistit ja kroaattinationalistit eivät luottaneet toisiinsa.

Kroatian sota alkoi voimistuvien aseellisten yhteenottojen sarjana jo vuonna 1990. Sodan moottorina toimi [[četnikit|serbičetnikkien]] lisääntynyt aktiivisuus, jota [[Jugoslavian liittoarmeija|liittoarmeija]] JNA tuki alusta pitäen. Huhtikuussa 1991 liittoarmeija koulutti ja aseisti serbejä avoimesti. Vuonna 1990 yhteenottoja sattui mmmuun muassa [[Pakrac]]issa, [[Plitvice]]ssä ja [[Borovo Selo]]ssa.<ref>Vihervuori 1999, s 189</ref><ref>Lautela 1992, s 213, s 93</ref><ref name="SCR">{{Verkkoviite | Osoite=http://www.scarlet.nl/~redbad/balkan/cause.html | Nimeke = Causes and Dynamic of the War in Croatia | Tekijä =Mladen Klemencic | Tiedostomuoto = HTML| Selite =2.1.4. The first armed conflicts | Julkaisu =Acta Geographica Croatica, Volume 28, 1-245 |Ajankohta =1993 | Julkaisupaikka =Zagreb | Viitattu = | Kieli ={{en}} }}</ref> [[Pakracin välikohtaus|Pakracissa taisteltiin]] poliisiaseman valvonnasta, ensi kertaa serbit kapinoivat Slavoniassa<ref>Lautela 1992, s 213</ref>. Kroaatit ajoivat poliisiaseman vallanneet serbit pois, minkä jälkeen liittoarmeija puuttui peliin serbejä tukien jääden "turvaamaan rauhaa", kuten oli jäänyt jo aiemmin Kninin alueella<ref name="lautela93"/>. [[Plitvicen välikohtaus|Plitvicen välikohtauksessa]] pääsiäisenä serbit valtasivat kansallispuiston, joka johti suureen kroaattipoliisin vastaiskuun ja yhden kroaattipoliisin kuolemaan. Armeija jäi nytkin paikalle<ref name="lautela93"/>. Huhtikuun alussa Vojislav Seseljin cetnikkejä liikkui Itä-Slavoniassa<ref>Lautela 1992, s 92</ref>.

Ensimmäinen kroatilaisten suorittama joukkomurha tapahtui 13. syyskuuta 1991 [[Karlovac (kaupunki)|Karlovacissa]]issa [[Korana]]joen ylittävällä sillalla, missä 13 serbivankia teloitettiin. Myöhemmin samana syksynä kroatialaiset puolisotilaalliset joukot piirittivät [[Gospić]]in kaupungin ja tappoivat [[Gospićin joukkomurha|joukkomurhassa]] lähes 100 serbiä. 16. lokakuuta 1991 tapahtui Gospicissa yksi joukkomurhista, jotka liittyivät kroaattien tekemiin etnisin puhdistuksiin<ref>Draculic 2005, s 37-39</ref>. Kroaatit puhdistivat etnisesti sodan aikana Gospicin lisäksi myös Pakracissa ja Sisakissa<ref>Draculic 2005, s 17</ref>.

Kroatian viranomaiset, mmmuun puolustusminsiterimuassa puolustusministeri Gojko Susak, estivät<ref>Draculic 2005, s 32</ref> vuonna 1991 mmmuun muassa kroaattien sotilaspoliisin ja muiden Gospicissa tekemien rikoksien tutkimuksen<ref>Draculic 2005, s 31</ref>. Kroaattien veteraanijärjestö vastusti sodan jälkeen ihmisoikeusrikkomuksia tehneiden sotilaidensa ja poliisien tuomitsemista<ref>Draculic 2005, s 17</ref> ja järjesti syytettyjä tukevia mielenosoituksia<ref>Draculic 2005, s 40, 41</ref>. Kroatian hallituskin on ollut melko vastahakoinen<ref>Draculic 2005, s 42</ref>, vaikka toki kroaattejakin on saatu Haagiin. Esimerkiksi Noracin luovutus Haagiin jakoi maan luovutuksen kannattajiin ja vastustajiin<ref>Draculic 2005, s 43</ref>. Erilaisista rikkomuksista laajalti syytetty kenraali [[Ante Gotovina]] ensin tuomittiin ja sitten vapautettiin, mm.muun muassa sen takia että kroaatit itse kieltäytyivät luovuttamasta Gotovinaa vastaan todistavia tykistödokumentteja kansainväliselle oikeudelle<ref name="voittajan_oikeus">[http://files.snstatic.fi/HS/2013/4/jugoslavia/ Voittajan oikeus] Helsingin Sanomat, Jussi Konttinen </ref>.

Nationalististen serbien asejoukot suorittivat Kroatiassa etnistä puhdistusta, joka oli kroaattien ja muiden ei-serbien ja heidän kulttuurinsa hävittämistä pois Kroatian serbialueilta. Usein pelkkä väkivallalla uhkaaminen riitti ajamaan ihmiset pois. Monet pakenivat jo taisteluja joissa armeija saattoi tulittaa asuinalueita tuntikausia tykein ja muin raskain asein. Serbit käyttivät Punaisen ristin tunnusta mmmuun muassa asekuljetuksen suojana, mutta pommittivat itse Punaisen ristin kohteita. Vapaaehtoiset kiihkokansallismieliset tsetnikit, jotka toimivat liittoarmeijan jalkaväkenä tai yksittäisinä ryhminä, olivat raakoja murhaajia, jotka olivat tottuneet tappamaan armottomalla tavalla. Monesti tsetnikit surmasivat ihmisiä joukoittain. He saattoivat kaivaa jonkun silmät päästä ja viiltää kurkun auki. He myös kiduttivat ja raiskasivat. Tsetnikit ryöstivät kroaattien omaisuutta. Monesti vallattu kroaattitalo poltettiin tai räjäytettiin. Jo Kroatiassa alettiin kuljettaa lähinnä vangittuja serbimiehiä, mutta myös naisia keskitysleireille. Vastaavia toimia tekivät monet kroaatit joillainjoillakin kroaattialueille kohdistaen ei-kroaatteihin. Syyskuussa 1991 kirjailija Vlado Gotovac kehotti kroaatteja painostamaan alueellaan asuvat serbit muuttamaan pois<ref>Lautela 1992, s 85, 85</ref>. Serbipoliisi, armeija ja puolisotilalalisetpuolisotilaalliset joukot myös murhasivat yksittäisiä serbejä yksittäisiä ja joissainjoissakin tapauksissa joukoittain, kuten Gospicissa lokakuussa 1991.

*{{Kirjaviite | Tekijä = Goldstein, Ivo| Nimeke = Croatia: A History| Vuosi = 2004| Julkaisupaikka = London| Julkaisija = C. Hurst & Co.| Isbn = 1-85065-338-7| www = http://books.google.fi/books?id=pSxJdE4MYo4C| www-teksti = Google-kirjat| Viitattu = 1.2.2013| Kieli = {{en}}}}