Ero sivun ”Gabriel Calamnius” versioiden välillä

Calamniuksen vanhemmat olivat Haapajärven [[kappalainen]] [[Josef Calamnius]] (1660-17161660–1716) ja Elin Thorwöste. Hän kävi koulua [[Kokkola]]n [[pedagogio]]ssa ja pääsi ylioppilaaksi vuonna 1712. Hän tuli [[Ylivieska]]n vt. kappalaiseksi vuonna 1715 ja toimi myös veronkantomiehenä. [[Isoviha|isonvihan]] aikana Calamnius joutui vuonna 1717 venäläisten vangitsemaksi, häntä ruoskittiin [[Vaasa]]ssa ja hänet pidettiin 13 viikon ajan vangittuna [[Turun linna]]ssa vuonna 1718. Papiksi Calamnius vihittiin vasta vuonna 1721 [[Strängnäs]]issä [[Ruotsi]]ssa.

Calamnius nimitettiin [[Kalajoki|Kalajoen]] kappalaiseksi vuonna 1726 ja hän hoiti tätä virkaa kuolemaansa saakka. Calamnius kuoli Sulvassa ollessaan matkalla [[Vaasa]]anVaasaan. Calamnius oli naimisissa Catharina Forbusin kanssa ja heillä oli viisi lasta.

Calamniuksen tunnetuin teos on vuonna 1734 ilmestynyt ''Suru-Runot Suomalaiset'' jossa kuvataan suomalaisten koettelemuksia isonvihan aikana. Hän kirjoitti myös tilapäisrunoja häitä, syntymäpäiviä ja muita juhlatilaisuuksia varten. Calamniuksen kuoleman jälkeen hänen runojaan ilmestyi ''Vähäinen cocous suomalaisista runoista'' -nimisessä kokoelmassa. Tämä teos oli ensimmäinen suomenkielinen runokokoelma ja se oli myös ainoa Ruotsin vallan aikana ilmestynyt maallisia aiheita käsitellyt suomenkielinen runokokoelma.

* ''Suru-Runot Suomalaiset''. 1734, uusi painos 1778

{{DEFAULTSORTAAKKOSTUS:Calamnius, Gabriel}}