Ero sivun ”Haades” versioiden välillä

Haades oli yksi [[titaani (mytologia)|titaanien]] [[Kronos|Kronoksen]] ja [[Rhea]]n kuudesta lapsesta. Hänen sisaruksiaan olivat [[Demeter]], [[Hera (mytologia)|Hera]], [[Hestia]], [[Poseidon]] ja [[Zeus]]. Syöstyään Kronoksen vallasta ja kukistettuaan titaanit Zeus heitti veljiensä kanssa kosmista noppaa. Haades voitti arpapelissä itselleen manalan herruuden, ja hänen tehtävänään oli huolehtia vainajien hyvinvoinnista kuolemanjälkeisessä elämässä. Haadeen vaimo oli Zeuksen ja Demeterin kaunis tytär [[Persefone]]. Haadeen kerrotaan rakastuneen Persefoneen niin syvästi, että hän teki aukon maahan ja sieppasi tytön mukaansa manalaan. Hänellä oli [[kyklooppi (mytologia)|kyklooppien]] takoma kypärä, joka kykeni muuttamaan kantajansa näkymättömäksi. Häntä pidettiin [[Olympolaiset jumalat|Olympoksen jumalista]] vauraimpana, koska hänelle kuuluivat kaikki maan arvometallit. Haades kuvattiin synkäksi ja jopa armottomaksi hahmoksi, joka ei pitänyt sen enempää jumalista kuin kuolevaisistakaan.

Haadeen hallitsema valtakunta sijaitsi maan alla. Sen läpi virtasi viisi jokea, joiden nimet olivat [[Akheron]], [[Flegethon]], [[Kokytos (mytologia)|Kokytos]], [[Lethe]] ja [[Styks]]. Styks oli rajajoki, jonka yli synkkä lautturi [[Kharon (mytologia)|Kharon]] souti vainajien sielut vanhassa rapistuneessa veneessään. Uskomusten mukaan kuolleiden oli annettava Kharonille [[oboli]], joten kreikkalaisilla oli tapana laittaa vainajille suuhun pieni kultakolikko. Kharon päästi veneeseensä ainoastaan ne, jotka olivat saaneet kunniallisen hautauksen. Kolmipäinen vahtikoira [[Kerberos]] vartioi manalan portteja varmistaen, etteivät kuolleet karkaisi Manalastamanalasta ja etteivät elävät puolestaan pääsisi Manalaanmanalaan. Kreikkalaiset uskoivat, että hyvin eläneet pääsivät asumaan [[Elysion]]-nimiseen onnelaan, kun taas huonosti eläneitä piinattiin rikostensa vuoksi [[Tartaros|Tartaroksen]] uumenissa.

Muinaiset kreikkalaiset pitivät Haadesta oikeudenmukaisena ja arvostivat häntä suuresti, mutta he eivät uskaltaneet lausua hänen nimeään, koska sen kuviteltiin saattavan aiheuttaa huonoa onnea. Niinpä hänestä käytettiin erilaisia kiertoilmaisuja, kuten ''Klymenos'' ’maineikas’, ''Polydegmon'' ’vieraanvarainen’ ja ''Pluton'' ’rikas’. Kreikkalaiset palvoivat Haadesta uhraamalla hänelle eläimiä, ja hänen palvontamenoihinsa on myös väitetty kuuluneen [[Ihmisuhri|ihmisuhreja]].

Varhaisimmat viittaukset Haadekseen ovat [[Homeros|Homerokselta]]. ''[[Odysseia|Odysseian]]n'' 11. kirjassa kerrotaan, kuinka päähenkilö [[Odysseus]] manaa uhritoimituksella esiin manalan asukkaita. Odysseukselle ilmaantuu varjomaisia [[haamu]]ja, jotka ovat samannäköisiä kuin kuolinhetkellään. Odysseus tapaa myös toverinsa [[Elpenor]]in, ennustaja [[Teiresias|Teiresiaksen]], oman äitinsä sekä manalan naisia. Homeroksen Haades on sumuinen ja surumielinen paikka, mutta siellä ei jouduta tilille elämän aikana tehdyistä pahoista teoista.<ref name="helvetinhistoria2">Kuula 2006, s. 22–25.</ref>

Tämän jälkeinen [[kreikkalainen mytologia]] täydensi ''Odysseian'' kuvausta haadeksestaHaadeksesta, joskaan ei aina johdonmukaisesti. Jumalten vallanjaossa [[Zeus]] saa taivaan, [[Poseidon]] meren ja Haades-jumala maanalaisen maailman. Eläville näkymätöntä ja maan alle kätkettyä valtakuntaa hallitsee Haades kiistattomana valtiaana. Hän poistui valtakunnasta vain kerran ja ryösti [[Persefone]]n puolisokseen maan päältä. Persefone oli alamaailman valtiatar, joka vietti puolet vuodesta haadeksessaHaadeksessa ja puolet maan päällä.<ref name="helvetinhistoria3">Kuula 2006, s. 25–30.</ref>

Haadeksen hallitsijat elivät sopusoinnussa ihmisten ja jumalten kanssa. Heitä kuvattiin synkiksi mutta oikeudenmukaisiksi.<ref name="helvetinhistoria3">Kuula 2006, s. 25–30.</ref> [[Tartaros]] oli paikka, jonne voitetut jumalat, henget ja [[titaani (mytologia)|titaanit]] vangittiin rangaistukseksi. Tartaros muodosti osan haadestaHaadesta, mutta alamaailmaan kuuluivat myös [[Elysionin kentät]], onnellinen paikka, jonne [[sankari]]t pääsivät palkkioksi teoistaan kuoltuaan. [[Vergilius|Vergiliuksen]] [[Aeneis|''Aeneis'']]-eepoksen mukaan Elysion on yksi osa Haadesta, kun taas jotkut lähteet sijoittavat ne Kreikasta länteen [[Okeanos|Okeanos-merellä]] sijaitseville saarille. Suurin osa kuolleista kreikkalaisessa tarustossa viettää aikansa vaellellen varjoina kukkakentillä Haadeksessa.

Filosofi [[Platon]] kirjoitti myös tuonpuoleisesta. Hän käsitteli kuolemanjälkeistä elämää teoksissaan ''[[Gorgias (dialogi)|Gorgias]]'', ''[[Faidon (dialogi)|Faidon]]'' ja ''[[Valtio (Platon)|Valtio]]''. Yhteistä kertomuksille on, että vainajan [[suojelushenki]] opastaa sielun haadekseenHaadekseen. Jotkut epäpuhtaat sielut vastustavat matkaa ja jäävät joksikin aikaa [[kummitus|kummituksiksi]] hautausmaalle, mutta myöhemmin heidätkin tempaistaan väkisin mukaan.<ref name="helvetinhistoria5">Kuula 2006, s. 31–38.</ref>

''Gorgias''-teoksessa vainaja joutuu kuoleman jälkeen kolmen tuomarin eteen, joiksi Zeus on valinnut kolme kuollutta poikaansa. Tuomarit tuomitsevat oikeamielisesti puhdassieluiset autuaiden saarelle ja pahantekijät [[Tartaros|tartarokseenTartarokseen]] kärsimään tekojaan vastaavan rangaistuksen. Vain kaikkein pahimpien rangaistus kestää ikuisesti. Murhaajien kidutukset lakkaavat vasta, kun heidän uhrinsa anovat heille armoa.<ref name="helvetinhistoria5">Kuula 2006, s. 31–38.</ref>

''[[Valtio (Platon)|Valtio]]''-teoksessa esitellään Er-niminen sotilas, joka kuolee taistelussa, mutta palaa kahdentoista12 päivän kuluttua kertomaan kuolemanjälkeisestä maailmasta. Pahojen ihmisten kidutuksen lisäksi Er näki [[jälleensyntyminen|jälleensyntymisen]] täyttöönpanon. Ensiksi paikalle ryömi maan alta likaisia sieluja, kun taas vastaavasti [[taivas (uskonto)|taivaalta]] laskeutui puhtaita sieluja. Syntisten vaivat olivat kestäneet tuhat vuotta, ja he itkivät surkeaa kohtaloaan, kun taas vastaavasti puhtaat sielut kuvailivat ihanaa kokemustaan. Tämän jälkeen arvottiin järjestysnumero seuraavaa elämää varten, mutta itse järjestyksellä ei ollut väliä, sillä kukin poimi sieluaan vastaavan numeron. Mitä syvällisimmin henkilö toteuttaa hyveitä ja filosofista elämäntapaa, sitä viisaamman valinnan hän tekee. Er laittoi merkille, että suurin osa taivaan iloista tulleista teki typerän valinnan.<ref name="helvetinhistoria5">Kuula 2006, s. 31–38.</ref>

[[Rooman valtakunta|Roomalainen]] runoilija [[Vergilius]] sai runsaasti vaikutteita Homerokselta ja kreikkalaisesta mytologiasta. Hän kuvaa manalaa eepoksensa ''[[Aeneis]]'' kuudennessa kirjassa. ''Aeneis''-teoksesta tuli Rooman valtakunnan kansalliseepos.

Aeneas ja sibylla kohtaavat Haadeksessa aluksi erilaisia [[hirviö]]itä. Tämän jälkeen he ylittävät pääjoen [[Styks]]in sen humoristiseksi kuvatun lautturi [[Kharon]]in avulla. Rannalla kaksikko pääsee unilääkkeitä syöttämällä kolmipäisen koiran [[Kerberos|Kerberoksen]] vartioimasta luolasta sisään. Haadeksen ensimmäisessä osastossa vikisevät [[vauvaikä|sylivauvojen]] sielut ja lähistöllä majailevat [[itsemurha]]ajat. Seuraavassa osastossa ovat lemmentuskaiset, ja pääsankari Aeneas kohtaa siellä kuolleen rakastajattarensa [[Dido (mytologia)|Didon]]. Itkien Aeneas siirtyy seuraavaan osastoon, jossa ovat sotasankarit. Tämän jälkeen polku haarautuu. Oikea tie johtaa Kuoleman herran linnan kautta [[Elysion]]-onnelaan, ja vastaavasti vasen tie johtaa kidutuksiin.<ref name="helvetinhistoria4">Kuula 2006, s. 39–47.</ref>

Aeneas erottaa silmillään Haadeen alimman tason eli [[Tartaros|tartaroksenTartaroksen]] kuilun lähellä [[linna]]n, joka sijaitsee liekehtivän [[Flegethon]]-virran keskellä. Aeneas kuulee sieltä kidutuksen ääniä ja pyytää sibyllaa kertomaan vasemmasta tiestä. Tästä alkaa eepoksen varsinainen helvetin kuvaus. Sibyllan mukaan tuomari [[Rhadamanthys]] tutkii vainajien teot. Syylliset joutuvat [[Teisifone]]n ruoskittavaksi, ja tämän jälkeen heidät pudotetaan tartaroksenTartaroksen kuiluun. Syvimmällä ovat jumalia vastaan nousseet titaanit. Pahojen ihmisten piinojen määrä on lukematon, koska ihmisen pahuus on pohjaton.<ref name="helvetinhistoria4">Kuula 2006, s. 39–47.</ref>

Myöhemmin valoisilla Elysionin kentillä Aeneas kuulee, etteivät Tartaroksen rangaistukset ole ikuisia. Ne puhdistaisivatpuhdistavat pahat sielut, jotta ihmiset voisivat palata takaisin [[elämä]]än. Aeneas löytää isänsä [[Ankhises|Anhiseksen]], mutta ei voi halata häntä. Syy on Odysseuksen retkistä tuttu tilanne, jossa haamu väistyy kolmesti kuin kevyt tuuli. Ankhiseksen mukaan kukin ihmisen sielu on osa maailmansielua. Paha ja aineellisuus samentavat todellisuuden tajun, ja tämän vuoksi sielut joutuvat kuoleman jälkeen puhdistettavaksi. Joillekin tuskat ovat niin ankarat, että he haihtuvat tuulien tielle pimeyteen, kun taas toiset selviävät kärsimyksistä. Kun tuhatvuotinen kärsimys on ohi, sielut ovat valmiina uuteen elämään.<ref name="helvetinhistoria4">Kuula 2006, s. 39–47.</ref>