Ero sivun ”Väriaisti” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan keskeiset artikkelit |
kirjasta |
||
Rivi 1:
'''Väriaisti''' eli '''värinäkö''' tarkoittaa monilla eliöillä olevaa kykyä erotella eri [[väri|värejä]] toisistaan. Värinäkö on osa [[näköaisti]]a.
==
Ihminen havaitsee sateenkaaren värit violetista punaiseen. Ihmisen värinäkö perustuu [[Ihmissilmä|silmän]] [[verkkokalvo]]n [[tappisolu]]ihin. Niitä on kolmea tyyppiä: yhdet havaitsevat punaista ja sen lähivärejä, toiset sinistä lähiväreineen ja kolmannet vihreitä lähiväreineen.<ref>Telkänranta 2015, s. 13.</ref> Ihminen ei pysty havaitsemaan violettia lyhytaaltoisempaa [[ultravioletti]]a väriä, kuten jotkin muut eläinlajit. Ultravioletti valo ei ensinkään pääse ihmissilmän linssistä sisään, eikä ihmisellä ole myöskään sen havaitsemiseen kykeneviä tappisoluja.<ref>Telkänranta 2015, s. 19.</ref>
==Muiden eläinten väriaisti==
Lintujen tappisolut havaitsevat värejä hiukan ihmisestä poikkeavalla tavalla, sillä jotkin sävyt näkyvät niille voimakkaampina kuin ihmisille. Lisäksi useimmat linnut näkevät myös ultravioletin värinä muiden joukossa, sillä niillä on tappisoluja myös ultravioletin havaitsemista varten. Linnut pystyvät lisäksi erottamaan värejä ihmistä tarkemmin, sillä niillä on ihmistä enemmän tappisoluja. Monen lintulajin koirailla on kirkkaan ultravioletteja kuvioita, jotka herättävät naaraiden huomion parinvalintatilanteessa. Linnut näkevät ultravioletin myös muualla luonnossa: esimerkiksi petolinnut näkevät myyrien ultravioletin värisen virtsan ja pystyvät sen perusteella suunnistamaan alueille, joilla myyriä on.<ref>Telkänranta 2015, s. 14–15.</ref>
Monilla kalalajeilla on neljäntyyppisiä tappisoluja, eli ne ilmeisesti näkevät lintujen tapaan myös ultravioletin ja käyttävät ultraviolettia viestinnässään.<ref>Telkänranta 2015, s. 15.</ref>
Hyönteiset kykenevät yleensä näkemään sinisen, vihreän ja ultravioletin. Vain osa hyönteislajeista näkee myös punaisen.<ref>Telkänranta 2015, s. 16.</ref>
Nisäkkäillä laajan väriskaalan näkeminen on yleistä aamuhämärissä eläneillä lajeilla, ja alkunisäkkäällä oli siksi myös ultraviolettinäkö. Monet pussieläinlajit havaitsevat värit punaisesta ultraviolettiin. Nykyisin nisäkkäistä ultravioletin näkevät erillisenä värinään myös eräät [[lepakot]] ja monet [[jyrsijät]], kuten [[rotta]] ja [[gerbiili]]. Lisäksi monet muut nisäkkäät näkevät ultravioletin violettina, mistä on hyötyä erityisesti hämäräeläimille, sillä valon lyhimmät aallonpituudet viipyvät näkyvillä pidempään kuin muut. Moni nisäkäs, kuten [[kissa]], [[koira]] ja [[hevonen]], ei näe punaista väriä.<ref>Telkänranta 2015, s. 17–19.</ref>
Nisäkkäistä värit aistivat ihmisen kaltaisesti vain [[vanhan maailman apinat]]. [[Uuden maailman apinat|Uuden maailman apinoissa]] esiintyy punavihervärisokeutta.<ref>Telkänranta 2015, s. 19–20.</ref>
Useimmat eläinlajit eivät näe punaisen tuolla puolen olevaa [[Infrapunasäteily|infrapunaista]], joka on valon aallonpituuksista kaikkein pitkäaaltoisinta. Infrapunan aistimiskyky on tiettävästi vain joillain käärmeillä, kuten joillain [[Boat|boilla]] ja [[Pytonit|pytoneilla]]. Kaikkein tarkin infrapunanäkö on [[kalkkarokäärme]]ellä. Käärmeet aistivat infrapunaiset aallonpituudet kuononsa sivuilla olevilla kuopilla, mutta käärmeen aivot käsittelevät nämä havainnot osana näköaistimustaan.<ref>Telkänranta 2015, s. 16–17.</ref>
==Värisokeus==
[[Värisokeus|Värisokeudessa]] värien erottelukyky on tavalla tai toisella puutteellinen.
== Katso myös ==
* [[Tetrakromaattinen värinäkö]]
==Lähteet==
* {{Kirjaviite | Tekijä=Telkänranta, Helena | Nimeke=Millaista on olla eläin? | Julkaisupaikka=Helsinki | Julkaisija=Suomalaisen kirjallisuuden seura | Vuosi=2015 | Tunniste=ISBN 978-952-222-524-5}}
===Viitteet===
{{viitteet}}
[[Luokka:Näkö]]
| |||