Ero sivun ”Zen” versioiden välillä

Ei muutosta koossa ,  5 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
(Korjasin lyöntivirheen eli lisäsin puuttuvan kirjaimen.)
 
== Zenin historia ==
Perimätiedon mukaan intialainen munkki [[Bodhidharma]] (japaniksi ''[[Bodhidharma|Daruma]]'') toi buddhalaisuuden Kiinaan 500-luvulla, jossa se kohtasi kiinalaisen uskontoperinteen, lähinnä sen [[taolaisuus|taolaisen]] muodon, ja otti siinäsiitä vahvasti vaikutteita. Kiinassa zenin kulta-ajan sanotaan kestäneen 700-luvusta 1200-lukuun, eli Tang-dynastiasta Song-dynastiaan asti. Tunnettuja kiinalaisia chàn-mestareita ovat muun muassa [[Dajian Huineng]] (638–713), [[Linji Yìxuán]] (kuoli 866), [[Maallikko Pang]] (740–808) ja [[Zhàozhōu Cōngshěn]] (778–897). [[Huinengin]] tullessa kuudenneksi patriarkaksi chàn jakautui eteläiseen (’äkillisen valaistumisen koulukunta’) ja pohjoiseen (’asteittaisen valaistumisen koulukunta’) koulukuntaan, joista eteläinen koulukunta on selvinnyt tähän päivään. Kiinalainen zen jakautui 800-luvun kuluessa ’viiteen huoneeseen’ eli ''[[caodong]]'', ''[[linji]]'', ''[[guiyang]]'', ''[[fayan]]'', ja ''[[yunmen]]''-koulukuntiin, joista useimmat saavat nimensä perustavasta opettajastaan. Näistä vain linji ja caodong ovat edelleen olemassa, linjin sulauttaessa muut koulukunnat itseensä.
 
Kiinasta zen levisi edelleen Koreaan ja Japaniin, sekä pääosin Japanista länsimaihin. Ensimmäinen japanilainen zen-mestari oli [[Myōan Eisai]] (1141–1215), joka perusti japanilaisen rinzain. Eräs hänen oppilaistaan oli hetkellisesti myös [[Dōgen|Eihei Dōgen]] (1200–1253), joka perusti myöhemmin sōtō-koulukunnan opiskeltuaan zeniä ensin myös Kiinassa caodong-opettajan alaisuudessa. Japanilaisesta zenistä vähemmän tunnettuja ovat ''[[ōbaku]]''- ja ''[[fuke]]''-koulukunnat, jotka myös sulautuivat rinzaihin.
Rekisteröitymätön käyttäjä