Ero sivun ”Che Guevara” versioiden välillä

| syntymäpaikka = {{Argentiinan lippu}} [[Rosario (Argentiina)|Rosario]], [[Santa Fen maakunta|Santa Fe]], [[Argentiina]]

| kuolinpaikka = {{Bolivian lippu}} [[La Higuera]], [[Bolivia]]

| kansallisuus = {{Argentiinan lippu}} [[Argentiina]]

Kolmantena opiskeluvuotenaan vuonna 1950 Ernesto teki pitkän polkupyörämatkan Argentiinassa. Polkupyörä oli varustettu pienellä italialaisella Cucchiolo-apumoottorilla. Matka kesti kuusi viikkoa, ja kilometrejä taittui yli neljä tuhatta 12 maakunnan läpi. Matka oli Erneston ensimmäinen seikkailu omin päin, ja se aloitti hänen elämässään uuden intohimon – matkustamisen ja päiväkirjan kirjoittamisen. Palattuaan [[Buenos Aires]]iin, jossa hän tuolloin asui, hän vei apumoottorinsa kunnostettavaksi. Moottori huollettiin korvauksetta, sillä Ernesto suostui mainostamaan tuotetta sanomalehdessä julkaistussa ilmoituksessa.<ref>Anderson, s. 63–67.</ref>

4. tammikuuta 1952 hän lähti ystävänsä [[Alberto Granado]]n kanssa matkalle kohti pohjoista. Matkasta oli tuleva pitkä, ja kulkupelinä oli alkuvaiheessa Granadon 500-kuutioinen [[Norton Motorcycle Company|Norton]]-moottoripyörä ''La Poderosa II'', jonka hajottua ystävykset matkustivat jalkaisin, lentokoneelle ja lautalla. Matkansa aikana he tekivät rahattomina kaikenlaisia hanttihommia, ja matka vei Erneston aina Yhdysvaltoihin [[Miami]]in saakka, jonne hän saapui 26. heinäkuuta lentämällä Venezuelan [[Caracas]]ista. Hän erosi matkatoveristaan Granadosta, joka oli jäänyt työskentelemään kaupungin [[lepra]]sairaalaan.<ref>Anderson, s. 70–89.</ref> Matkalla hän piti tapojensa mukaisesti päiväkirjaa, joka myöhemmin julkaistiin nimellä ''[[Moottoripyöräpäiväkirja]]''.

Matkailun ja lukemisen ohella valokuvaus oli hänelle rakas harrastus. Kamerallaan hän ikuisti ihailemiaan intiaanikulttuurin muistomerkkejä. Matkallaan hän teki havaintoja maanosan köyhyydestä ja tämä sai hänet kiinnostumaan syvemmin [[Marxilaisuus|marxilaisista]] ajatuksista.<ref>[http://che.playagiron.net/life.php Playa Girón.net].</ref>

Kun [[CIA]] rahoitti Arbenzin hallinnon kaatamisen ja Yhdysvallat pommitti Guatemalan pääkaupunkia 18. kesäkuuta 1954, Guevaran viha Yhdysvaltoja kohtaan heräsi ja hän tarjoutui taistelemaan. Arbenz kehotti kuitenkin kannattajiansa poistumaan maasta, ja Che Guevara haki hetkellisesti [[turvapaikka]]a Argentiinan suurlähetystöstä. 25-vuotias Guevara oli joulukuussa 1953 [[Costa Rica]]ssa, jossa hän näki [[United Fruit Company]]n omistukset, ja kirjoitti tädilleen [[San José (Costa Rica)|San Josésta]] vannoen näkevänsä kapitalistiset mustekalat tuhottuina.<ref>[http://www.argentour.com/en/argentina_personalities/che_guevara.php Argentour.com,]. haettuViitattu 24.6.2007].</ref> Tapahtumat olivat vedenjakaja Guevaran uralla kohti vallankumousta. Hän vakuuttui tarpeesta nousta aseelliseen vastarintaan Yhdysvaltoja vastaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.moreorless.net.au/heroes/guevara.html | Nimeke = Che Guevara | Julkaisu = More or Less: Heroes & killers of the 20th century | Tekijä = Harris, Bruce | Ajankohta = 14.9.2011 (päivitetty) | Viitattu = 18.11.2014 | Kieli = {{en}}}}</ref>

Castro oli vuokrannut syrjäisen maatilan [[Guadalajara (Meksiko)|Guadalajarasta]] sissiarmeijansa koulutuspaikaksi. Siellä Guevara sai ensimmäisen kerran muodollista sotilaskoulutusta, sillä hänet oli Argentiinassa vapautettu asevelvollisuudesta astman takia. Sissien kouluttajana toimi [[Espanjan sisällissota|Espanjan sisällissodan]] veteraani [[Alberto Bayo]].<ref name=cia>{{Verkkoviite | Osoite = http://casarrubea.files.wordpress.com/2008/09/bio-che-cia-1964.pdf | Nimeke = CIA Biographic Register on Che | Ajankohta = elokuu 1964 | Viitattu = 15.4.2014 | Tiedostomuoto=PDF | Kieli = {{en}}}}</ref> Jo tässä vaiheessa Che osoitti olevansa vallankumouksen mallioppilas. Hän kuitenkin liittyi Castron vallankumouksellisiin sissijoukkoihin aluksi ensisijaisesti lääkärinä, joka oli hänen kutsumuksensa tässä vaiheessa. Che oli unelmoinut lääkärikoulutuksensa alusta asti jonakin päivänä voivansa käyttää taitojaan kansan olojen parantamiseksi ja kehitti kirjoituksissaan idean ”vallankumouksellisesta lääkäristä”.<ref>[http://playagiron.net/doc/guevara/revmed.php Playa Girón.net - puhe kansanturvajoukoille 19.8.1960].</ref>

Johtajana Che Guevara oli tinkimätön ja yksioikoinen, jopa pedanttiuteen asti, eikä suosinut ketään.<ref name="Anderson278">Anderson, s. 278.</ref> Hän ei pyrkinyt kompromisseihin, vaan halusi kärjistää ja aiheutti konflikteja. Hän uskoi esimerkin voimaan. Tällainen toimintamalli sopi sissisotaan, muttei siviilielämään. Hän kuvitteli, että hänen askeettinen esimerkkinsä kelpaisi muillekin ja yritti muun muassa kieltää mies- ja naissotilaidensa väliset suhteet ja valloittamaltaan alueelta alkoholin sekä arpajaiset turhana ajanvietteenä.<ref name=farber>{{Verkkoviite | Osoite = http://nova.wpunj.edu/newpolitics/issue25/farber25.htm | Nimeke = The Resurrection of Che Guevara | Julkaisu = New Politics | Tekijä = Farber, Samuel | Ajankohta = 1998 | Viitattu = 15.4.2014 | Kieli = {{en}}}}</ref> Che puolusteli toimintaansa sillä, että hän vaati itseltään vielä enemmän kuin alaisiltaan. Hänen vastustajansa ovat kyseenalaistaneet tämän ja syyttäneet häntä taistelun johtamisesta selustasta. Monet silminnäkijät ovat kuitenkin todistaneet, että hän otti osaa taisteluihin miestensä rinnalla haavoittuen.<ref>[http://www.redflag.org.uk/frontline/seven/07che.html Ricardo Napuri 1997].</ref>

Vihollisen kanssa yhteistyössä olevat, niskuroijat, karkurit ja vakoojat saivat suurella todennäköisyydellä teloitustuomion. Guevara teloitti omin käsin sissien liikkeistä kertoneen maatyöläisen Eutímio Guerran ja kuvaa tapahtunutta yksityiskohtaisesti päiväkirjassaan.<ref>Anderson, s. 202.</ref> Yhdessä vaiheessa hän suunnitteli huonon ruoan takia nälkälakossa olevien sissitoverien ampumista, mutta Castro tuli väliin ja rauhoitti häntä.<ref name="Anderson278" /> Erään sissin, joka oli nukkunut taistelun aikana, koska häneltä oli otettu ase pois toheloinnin vuoksi, Che määräsi taisteluun ilman asetta: ”Mene sitten tyhjin käsin rintamalinjoille ja tule takaisin joku toinen kivääri mukanasi ... jos sinussa on miestä siihen.”<ref>Che Guevara: Vallankumoussota Kuubassa, s. 257.</ref>

Alussa Castro sai lepytellä Chen kapinoivia miehiä, mutta taisteluiden edetessä nämä oppivat luottamaan johtajaansa, joka oli lunastanut paikkansa rohkeudellaan ja vaatimattomuudellaan.<ref name=cia/> Monet hänen joukoissaan taistelleista, kuten Harry Villegas Tamayo (”Pombo”), hylkäsivät siviilielämänsä ja seurasivat Chetä aina [[Afrikka]]an ja [[Bolivia]]an asti. Luultavasti Chen ulkomaisella taustalla oli osuutensa miesten muodostaessa hänestä mielipidettään. Castro oli hänen täydellinen vastakohtansa tässä suhteessa – Fidel oli tottunut elämään makeasti tilaten viinejä ruokapöytäänsä ja pesettäen pyykkinsä palvelusväellä jopa kenttäoloissa.<ref>Anderson, s. 265 .</ref>

Kontrastina Che Guevaran armottomuuteen väitetään olleen hänen laupeutensa sellaisiin sotavankeihin, jotka eivät olleet tiedettävästi syyllistyneet rikoksiin; heiltä otettiin ainoastaan aseet ja varusteet pois ja heidät vapautettiin. Vihollisen haavoittuneille myös annettiin hoitoa mahdollisuuksien mukaan.<ref>[http://www.marxists.org/archive/guevara/1963/reminiscences/ch02.htm Reminiscences of the Cuban Revolutionary War: Battle of La Plata,]. haettuViitattu 24.6.2007].</ref> Chen valloitetun alueen vallankumoustuomariksi valitsema Duque de Estrada muisteli myöhemmin saaneensa Cheltä käskyn, että ”vangit oli pidettävä hengissä eikä heitä saanut teloittaa”.<ref>Anderson, sivus. 287.</ref>

Che pidättäytyi alkoholista, mutta joi lakkaamatta [[Mate (juoma)|matea]], eteläamerikkalaista yrttijuomaa, ja poltti samalla [[Sikari|sikareita]], joihin hän kehitti sissisota-aikoinaan vahvan riippuvuuden. Hän perusti ensimmäisenä sikaritehtaita valloitetuille alueille työllistääkseen paikallisia ja varmistaakseen sikarien saatavuuden sotilailleen kaikissa oloissa.<ref>Anderson, s. 248.</ref> Hän koki asian niin tärkeäksi sissisodan kannalta, että palasi aiheeseen käsikirjassaan ''[[La Guerra de Guerrillas]]'' (”Sissisota”). Che myös käytti tupakan eväämistä rangaistuksena pienistä rikkeistä.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.owlasylum.net/owl_underground/BenQGuerilla_Warfare__Che_Guevara_.pdf | Nimeke = Guerilla Warfare | Tekijä = Che Guevara | Ajankohte = 1961 | Viitattu = 15.4.2014 | Kieli = {{en}} | Tiedostomuoto=PDF}}</ref>

Guevara ideoi ja käynnisti Kuuban uudelleenkoulutusleirit [[Guanahacabibesin niemimaa|Guanahacabibesissa]], jonne hän lähetti ministeriönsä jäseniä, jotka olivat yleensä syyllistyneet johonkin eettis-moraaliseen rikkeeseen, kuten [[nepotismi]]in, tahalliseen virheen salaamiseen tai Kuuban kaltaisessa macho-kulttuurissa yleiseen syrjähyppyyn.<ref name="Anderson_sivu 475">Anderson, s. 457.</ref>

Kesäkuussa 1959 Castro perui lupauksensa vapaista vaaleista ja [[liberalismi|liberaalien]] vallankumouksellisten välit Castroon ja kommunisteihin alkoivat heiketä. Hallinto läheni vähitellen kommunisteja, ja Castro hylkäsi ajatuksen vuoden 1940 vapaamielisemmän perustuslain palauttamisesta. Samalla tuomareiden riippumattomuus poistettiin, riippumattomat sanomalehdet vaiennettiin, opiskelija-aktivisteja vangittiin, demokraattisesti valitun Kuuban työläisten keskusjärjestön pääsihteerin, David Salvadorin, rinnalle asetettiin epädemokraattisesti kaksi kommunistia ja myöhemmin hänet vangittiin. Lopulta osa liberaaleista vallankumouksellisista erosi viroistaan protestina (mm.muun muassa presidentti [[Manuel Urrutia Lleó|Manuel Urrutia]] heinäkuussa 1959),<ref>[http://www.fiu.edu/~fcf/castro_year1/urrutia.dorticos.html The Political End of ”President Urrutia]</ref> osa pakotettiin eroamaan ja ei-kommunisteja alettiin vainota. Moni joutui pakenemaan maasta.

Maauudistuksen jälkeen Che nimitettiin valtion keskuspankin pääjohtajaksi. Chen nimitykseen liittyy tarina, jota hän itse mielellään kertoi. Fidel Castro oli eräässä hallituksen kokouksessa peräänkuuluttanut ”hyvää ekonomistia”, mutta Che oli mukamas kuullut Fidelin tarvitsevan ”kommunistia”, joten hän nosti kätensä ja sai viran. Che tiedosti vajavaiset tietonsa taloustieteestä, joten hän otti alalta oppitunteja meksikolaiselta ekonomistilta Juan Noyolalta. Tohtori Vilaseca opetti hänelle lisäksi algebraa, trigonometriaa ja analyyttistä geometriaa.<ref>Anderson, s. 370.</ref>

Ensi töikseen hän perui pankin Havannan pääkonttorin suurellisen pilvenpiirtäjähankkeen. Arkkitehti tiedusteli Cheltä lupaa tilata rakennusta varten trooppisen myrskyn kestävät ikkunalasit Saksasta, koska rakennuspaikka oli meren rannalla, johon Che vastasi ilkikurisesti: ”Kuubassa on paljon muutakin, jonka myrskytuulet saavat viedä mennessään.” Arkkitehti joutui myöhemmin jättämään Kuuban Chen kehotuksesta. Jo aloitetun rakennuksen perustuksille rakennettiin sittemmin [[Hermanos Ameijeirasin sairaala]].<ref>Anderson, sivus. 372.</ref> Guevaran tapa kirjoittaa seteleihin mutkattomasti vain ”Che” ärsytti tavattomasti vanhoillisia.

Che oli harvoin kotona – hän työskenteli INRAssa ja pankissa viitenä (tai kuutena päivänä viikossa) ja lauantaipäivänsä (tai sunnuntaiaamunsa, lähteissä on ristiriita)<ref name="Anderson_sivu 475" /> hän oli omistanut vapaaehtoistyölle sokeriruokopelloilla tai tehtaissa (''el trabajo voluntario'', talkootyöt), jolla hän näytti henkilökohtaisesti esimerkkiä ”uudesta sosialistisesta ihmisestä”. Hän odotti alaisiltaan samankaltaista uhrautuvuutta ministeriössään.<ref>Anderson, s. 408</ref> Chen poikkeukselliset työajat olivat yleinen puheenaihe Havannassa, sillä useat ällistyneet ulkomaiset vieraat ja valtuuskunnat kutsuttiin hänen puheilleen keskiyöllä tai aamuyöstä.<ref>Anderson, s. 365.</ref>

Lokakuussa 1960 Yhdysvaltain julistaessa kauppasaarron vienti pysähtyi ja valuuttavaranto kävi neljän kuukauden päässä ehtymisestä. Lääkkeet ja kulutustavarat loppuivat. Che matkusti [[Tšekkoslovakia]]an, [[Neuvostoliitto]]on ja [[Kiina]]an, jotka tarjosivat avokätisesti lainaa ja tarjoutuivat ostamaan Kuuban sokeria. [[Pohjois-Vietnam]] ja [[Itä-Saksa]] tarjosivat myös apua. Chen palatessa koko sokerisato oli myyty. 1961 hänet nimitettiin teollisuusministeriksi. Kuubaa oli alettava teollistaa. Maidolle, lihalle, kengille ja hammastahnalle asetettiin säännöstely. Itä-Euroopasta ostettujen koneiden asennus ei aina sujunut kuten piti: Che totesi katkerana, että Kuubassa tuotettu [[Coca-Cola]] maistui yskänlääkkeeltä. Vaikeuksista huolimatta elintaso oli 1961 60 % korkeampi kuin 1959.<ref>[http://www.marxists.org/archive/guevara/biography/econ-ministry.htm Che Guevara Internet Archive].</ref> Che kehitti neuvostotaloudesta poikkeavan talousmallin, ”budjettirahoitusjärjestelmän”, jossa valtion yritykset jakaisivat yhteiset resurssit kilpailematta keskenään tuotantotavoitteiden täyttämisestä. Hän halusi myös käyttää aineellisten kannustimien sijasta pikemminkin moraalisia vaikuttimia, mikä aiheutti erimielisyyttä ja vastarintaa ministeriön muissa virkamiehissä.<ref name="Anderson484">Anderson, s. 484.</ref>

Ennen [[Kuuban kriisi|Kuuban ohjuskriisiä]] Guevara oli kuubalaisen delegaation jäsen, joka vieraili [[Moskova]]ssa varhain 1962. Mukana oli myös [[Raúl Castro]], Fidel Castron veli ja kovan linjan kommunisti. Delegaatio suositteli neuvostoliittolaisille [[ydinase|ydinohjusten]] sijoittamista Kuubaan. Che Guevara uskoi, että neuvosto-ohjukset suojelisivat Kuubaa Yhdysvaltain mahdolliselta suoralta maihinnousulta. Joidenkin väitteiden mukaan Guevara olisi sanonut, että mikäli ohjukset olisivat olleet kuubalaisten vallassa ohjuskriisin aikaan, niillä olisi tehty isku Yhdysvaltoihin, mutta on vaikea sanoa olisiko Fidel Castro ollut valmis tähän.<ref>[http://www.time.com/time/magazine/article/0,9171,940139,00.html Time Magazine 21.12.1962, haettu 23.6.2007].</ref> Joka tapauksessa matkat Neuvostoliittoon 1960–1962,<ref name=farber/> ja [[Nikita Hruštšov|Hruštšovin]] takinkääntö ohjuskiistassa etäännyttivät häntä neuvostoideologiasta ja saivat hänet lähentymään Kiinaa ja kolmannen maailman maita. Jotkut syyttivätkin häntä [[maolaisuus|maolaiseksi]] ja [[revisionismi|revisionistiksi]].<ref name=cia/>

Vallankumouksen muista johtajista poiketen Che Guevara päätti jättää valta-asemansa Kuubassa palatakseen vallankumouksellisille taistelukentille, mikä lopulta johti hänen kuolemaansa. Vaikuttimena henkilökohtaiseen osallistumiseen (Che kutsui tätä ”kiristämiseksi läsnäolollaan”)<ref>Anderson, s. 510.</ref> lienee ollut Kuuban tukemien kapinahankkeiden vesittyminen Latinalaisessa Amerikassa (muun muassa [[Panama]]ssa ja [[Dominikaaninen tasavalta|Dominikaanisessa tasavallassa]]). Myös käytännön arkirutiinit ja valtion talousvaikeudet kävivät liikkuvaiselle Chelle kestämättömiksi.<ref name="Anderson484" />

11. joulukuuta 1964 hän piti puheen YK:n 19. yleiskokouksessa [[New York]]issa. Puheessaan hän vaati Kiinan kansantasavallalle [[Tšiang Kai-šek]]in ja ”hänen joukkionsa kaappaamaa” paikkaa YK:ssa ja YK:n nimissä Kongossa suoritetun ”vääryyden” oikaisua. Hän päätti puheensa sotahuutoon: ”Mitta on täysi. Ihmiskunnan suurten massojen marssi on alkanut kohti itsemääräämisoikeutta. Tällä kertaa he kuolevat vapautensa puolesta kuin kuubalaiset Playa Girónilla (Sikojenlahti)”.<ref>[http://playagiron.net/doc/guevara/unche.php Playa Girón.net Chen puhe YK:ssa 11.12.1964].</ref> Palattuaan Latinalaisen Amerikan ja Afrikan kautta, jossa hän tapasi muun muassa Egyptin [[Gamal Abdel Nasser|Nasserin]] ja Algerian [[Ahmed Ben Bella]]n, hän päätti matkustaa Kongoon avustamaan sissiliikettä taistelussa länsivaltojen ja [[Etelä-Afrikka|Etelä-Afrikan tasavallan]] tukemaa [[Mobutu Sese Seko|Mobutua]] ja Belgian tuella [[Katanga]]n maakunnan Kongosta irrottanutta [[Moise Tshombe]]a vastaan. Hän jätti Castron haltuun kirjeen, poliittisen testamenttinsa, jossa ilmoitti luopuvansa uuden kotimaansa kansalaisuudesta ja lähtevänsä tapaamaan kohtaloaan uusilla taistelukentillä. Kirjeen sisällön piti tulla julki ainoastaan, jos hän saisi surmansa. Castro julkisti kuitenkin kirjeen sisällön lokakuun 3. päivänä 1965 pitämässään puheessa.<ref>[http://www.gwu.edu/~nsarchiv/NSAEBB/NSAEBB5/index.html National Security Archive Electronic Briefing Book No. 5].</ref>

Chen katoaminen julkisuudesta 1965 tulkittiin välirikoksi entisiin taistelutovereihin ja Fidel Castroon, ja yleisesti huhuttiin, että Kuuban ylimmässä johdossa olisi käynnissä valtataistelu, jossa Che olisi siirretty syrjään ”vaarallisena häirikkönä” ja haittana hyville suhteille Neuvostoliittoon.<ref>Anderson, s. 506.</ref>

Guevara taivutteli Castron tukemaan häntä salaisessa yrityksessään vaikuttaa Afrikkaan. Hän halusi toimia yhteistyössä Simba-liikkeen (tunnetaan myös nimellä [[Patrice Lumumba|lumumbistit]]) entisessä Belgian Kongossa (myöhemmin Zaire ja nykyään [[Kongon demokraattinen tasavalta]]). Che oli Ben Bellan kanssa käymiensä pitkien keskusteluiden nojalla vakuuttunut, että Afrikka oli ”imperialismin heikko lenkki” ja Saharan eteläpuolisen Afrikan maista juuri Kongoa voisi käyttää mantereenlaajuisen ystävällismielisten maiden tukeman vallankumouksen alkuna.<ref>[http://mondediplo.com/1997/10/che Ahmed Ben Bella: Che as I Knew Him (1997)]. {{en}}</ref> Nasser puolestaan varoitti Chetä, että hänen suunnitelmansa ei ottanut huomioon Kongon todellisuutta, vaan hän oli vaarassa joutua ”Tarzanin rooliin” keskellä mustaa Afrikkaa. Guevara ja [[Víctor Dreke]], hänen lähin miehensä komentoketjussa, sekä kaksitoista kuubalaista sissitoveria saapuivat Kongoon 24. huhtikuuta 1965. Loppuosa kuubalaisista tuli myöhemmin perässä.<ref>Gálvez, William. ''Che in Africa: Che Guevara's Congo Diary'', Melbourne, 1999: Ocean Press, s. 62.</ref> Guevara joukkoineen havaitsi pian, että yksi onnistunut vallankumous ei välttämättä johtanut toiseen. Huolimatta [[Sitoutumattomien maiden liike|sitoutumattomien maiden]] ([[Algeria]], [[Egypti]], [[Tansania]], [[Kenia]], [[Ghana]], [[Guinea]], [[Uganda]] ja [[Mali]]) laajasta tuesta hankkeelle, hän ei onnistunut pelastamaan Kinshasan Kongon vastarintaliikkeen kapinaa, mikä oli hänen välittömin tavoitteensa.<ref>[http://mondediplo.com/1997/10/che Ahmed Ben Bella: Che as I Knew Him (1997)].</ref>

Koska Castro oli julkistanut Chen ”jäähyväiskirjeen” Kuuban kansalle, Che ei tuntenut omantunnonsyistä voivansa palata joukkonsa muiden sotilaiden mukana Kuubaan. Hän vietti seuraavat kuusi kuukautta piileskellen Kuuban lähetystössä [[Dar-es-Salaam]]issa Tansaniassa (jonne Aleida-vaimo lennätettiin Havannasta) ja [[Praha]]ssa. Joutoajan hän käytti pääosin kirjoittamalla raakavedokset kahteen kirjaansa filosofiasta ja taloustieteestä ja viimeistelemällä selostuksensa Kongon sotaretkestä, jolle hän antoi nimen ''Kertomus epäonnistumisesta''. Hän vieraili koemielessä väärän henkilöllisyyden turvin joissakin Länsi-Euroopan maissa, mm.muun muassa [[Ranska]]ssa, jossa hän tutustui [[Pariisi]]n [[Louvre]]n kokoelmiin. Vaikka Castro kehotti ”maatonta” Chetä palaamaan kotiin, hän oli jo päättänyt palata Kuubaan ''incognito'' vain valmistautuakseen uuteen sissisotaretkeen Etelä-Amerikassa.

Toivuttuaan pitkään ensin Tansaniassa, sitten Prahassa ja Kuubassa, Guevara matkusti väärennetyllä passilla [[Bolivia]]an marraskuussa 1966. Hänen suunnitelmansa oli järjestää vallankumous, kaataa Bolivian oikeistolainen sotilashallitus ja nostaa valtaan kommunistinen hallinto. Bolivian oli tarkoitus olla ensimmäinen dominonappula Chen kaavailemassa vallankumousten sarjassa kohti yhdistynyttä latinojen ja intiaanien Etelä-Amerikkaa. Che oli valinnut vallankumouksensa käynnistysmaaksi Bolivian, koska maa oli hänen mukaansa Yhdysvaltojen suhteen Etelä-Amerikan maista toisarvoisin, elintasoltaan köyhimpiä (mikä edesauttaisi vallankumouksellisuutta), ja maalla oli keskeinen sijainti viiden rajanaapurinsa kanssa, joten vallankumousta olisi sen onnistuttua Boliviassa helppo levittää naapurimaihin sieltä käsin.<ref>[http://www.gwu.edu/~nsarchiv/NSAEBB/NSAEBB5/index.html National Security Archive Electronic Briefing Book No.5].</ref>

Guevaran toive vallankumouksen nostamisesta Boliviassa vaikuttaa kaatuneen pahasti muutamiin väärinkäsityksiin ja virheellisiin laskelmiin. Yksikään maatyöläinen ei halunnut liittyä hänen sissijoukkoonsa: köyhät intiaanitalonpojat olivatkin hiukan aiemmin saaneet pienet ja elinkelpoisuudeltaan rajalliset maatilansa omikseen eli he olivat maanomistajia, jotka eivät taatusti halunneet mitään kollektivisointia, josta kommunistit olivat kuuluisia. Guevaran oli vaikea värvätä lisää joukkoja paikallisesta väestöstä pääasiassa siksi, että sissit olivat opetelleet [[ketšua]]n kieltä paikallisen kielen sijaan.

CIA-agentti [[Felix Rodriguez]] kuuli sissijohtajan vangitsemisesta ja välitti tiedon CIA:lle. Bolivian presidentti Barrientos määräsi Guevaran välittömästi teloitettavaksi, kun kuuli hänen vangitsemisestaan. Sissijohtaja teloitettiin La Higueran koulurakennuksessa vain vuorokauden vankeuden jälkeen ilman oikeudenkäyntiä hieman kello yhden jälkeen iltapäivällä 9. lokakuuta 1967. Willy oli ammuttu ensin viereisessä huoneessa. Chen väitetään sanoneen teloittajalleen kersantti [[Mario Terán]]ille, joka epäröi ennen teloitusta: ”Ammu, pelkuri, tapat vain ihmisen.” Ilmeisesti tunnistamisen helpottamiseksi, ja jotta kuolema näyttäisi tulleen taistelukentällä, Rodriguez oli kieltänyt häntä ampumasta kasvojen alueelle.<ref>[http://www.marxists.org/archive/guevara/biography/last-days.htm Che Guevara Internet Archive]</ref> Joidenkin väitteiden mukaan häntä ammuttiin sydämeen, toisten mukaan useita kertoja keskivartalon alueelle. Teloituksen jälkeen Rodriguez otti Guevaran [[Rolex]]-rannekellon ja näytti sitä ylpeänä useissa haastatteluissa tulevina vuosina.<ref>[http://www.marxists.org/archive/guevara/biography/last-days.htm Che Guevara Internet Archive].</ref> Muiden lähteiden mukaan hän päinvastoin tunsi [[empatia]]amyötätuntoa arkkivihollistaanvihollistaan kohtaan nähdessään tämän surkean tilan Higueran koulurakennuksessa.<ref> [http://www.gwu.edu/~nsarchiv/NSAEBB/NSAEBB5/index.html National Security Archive Electronic Briefing Book No. 5].</ref>

[[Tiedosto:Vallegrande location.png|thumb|250px|left|Bolivian kartta ja Vallegranden sijainti.]]

Guevaran ruumis lennätettiin helikopterilla läheiseen [[Vallegrande]]n kaupunkiin ja asetettiin sairaalan pesuhuoneeseen joksikin aikaa esille yleisön nähtäväksi. Hänet haudattiin merkitsemättömään hautaan muiden tovereidensa joukkoon CIA:n amputoitua hänen kätensä tunnistamista varten.<ref>[http://www.gwu.edu/~nsarchiv/NSAEBB/NSAEBB5/index.html National Security Archive Electronic Briefing Book No. 5]</ref> Paikallisten keskuudessa tämä synnytti legendan pyhimyksestä ''San Ernesto de La Higuera'' ja ''El Cristo de Vallegrande''.<ref>[http://elnuevocojo.com/Galerias/Che_Guevara/38.html El Nuevo Cojo Ilustrado N:o 7, 1.11.2003, haettu 23.8.2007]{{vanhentunut linkki}}</ref> Teloittajat ottivat Che Guevaran päiväkirjan haltuunsa.

Tuhannet idealistiset nuoret Latinalaisessa Amerikassa päättivät seurata Che Guevaran esimerkkiä.{{lähde}} HänestäGuevarasta tuli vuoden 1968 opiskelijalevottomuuksissa vallankumouksen ikoni ja nuorten poliittisten ajatusten ruumiillistuma länsimaisessa kulttuurissa.{{lähde}} Dramaattinen [[Alberto Korda]]n ottama [[Che Guevaran valokuva|valokuva]] nousi yhdeksi vuosisadan tunnistetuimmista kuvista, ja muotokuvaa yksinkertaistettiin ja tuotteistettiin voimakkaasti – kuvan levitessä T-paitoihin, julisteisiin ja muihin vastaaviin esineisiin. Chen kasvokuvassa kankaalle painettuna voidaan nähdä yhtymäkohtia kristilliseen uskontoon.{{lähde}} Jotkut, yleensä oikeistolaiset, väittävät hänen [[Henkilöpalvonta (politiikka)|henkilökulttinsa]] johtuvan ennemminkin häneen myöhemmin liitetystä ylistyksestä, kuin varsinaisesti hänen todellisista teoistaan.{{lähde}}

Vuonna 1997 Guevaran maalliset jäännökset löydettiin merkitsemättömästä haudasta, tunnistettiin [[DNA]]-kokeella ja palautettiin Kuubaan, jossa häntä pidetään sankarillisena vallankumousjohtajana. Tehtaiden pillit ja autojen torvet soivat minuutin koko Kuubassa kunnianosoituksena. Presidentti Fidel Castro ylisti Guevaraa sanoen, ”ettei hän koskaan kuole ja Guevara elää edelleen esimerkkinä ja innoituksena kaikille niille, jotka taistelevat oikeudenmukaisemman maailman puolesta.” Castro kutsui lisäksi Guevaraa ”profeetaksi, josta tuli symboli maailman kaikille köyhille.” Hautajaisiin osallistui satojatuhansia kuubalaisia.{{lähde}}

[[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] hajottua ja Kuuban jäätyä ilman taloudellista ja poliittista tukea [[Itäblokki|itäblokista]] Che Guevaran henkilöön on jälleen kiinnitetty suurempaa huomiota Kuubassa Castron vallankumouksen banderollina.{{lähde}} Kuuban propagandakoneisto on pyrkinyt puhaltamaan uutta henkeä vallankumouksen liturgiaan Chen hahmon kautta.{{lähde}} [[Che Guevaran mausoleumi|Hänen mausoleumistaan]] sijaitsee [[Santa Clara (Kuuba)|Santa Clarassa]] on tullut eräille pyhiinvaelluskohde, toisille turistinähtävyys.{{lähde}} Viime aikoina Chen teoksia ja puheita on julkaistu uudelleen, ja hänestä kirjoitetaan uusia elämäkertoja.{{lähde}} Chen kasvot on ikuistettu ystävänsä [[Camilo Cienfuegos]]in lailla Kuuban kolmen peson seteliin.<ref>[http://www.banknotes.com/CU107.JPG Banknotes.comin sivut, haettu 23.8.2007]</ref>

Hänen henkilönsä ja kohtalonsa aiheuttavat edelleen reaktioita puolesta ja vastaan. Kenraali Gary Prado, joka johti Chen vanginnutta sotilasyksikköä, nimitettiin vuonna 2001 Bolivian suurlähettilääksi Meksikoon, mistä syntyi kohu, koska hänen katsottiin luovuttaneen Chen teloittajille. Prado on kuvaillut teloitusta ”historialliseksi virheeksi”.<ref>[http://www.latinamericanstudies.org/guerrilla/prado.htm Miami Herald 25.3.2001]</ref>

[[Richard Fleischer]] ohjasi Guevarasta jo vuonna 1969 kiistellyn elämäkerrallisen elokuvan ''[[Che Guevara (elokuva)|Che Guevara]]'', jossa pääosia esittivät [[Omar Sharif]] (Che) ja [[Jack Palance]] (Castro). Elokuvassa  Castro ja Che joutuvat välirikkoon, ja jälkimmäinen tuhoutuu Bolivian vuorilla tyhjässä kapinassa. [[Hollywood]]-näyttelijöiden valintaa on myöhemmin kritisoitu – aran aiheen vuoksi ilmeisesti ei uskallettu käyttää latinonäyttelijöitä. Che näyttäytyy lyhyesti autenttisessa filmipätkässä Havannan vallankumousjuhlista [[Alfred Hitchcock]]in elokuvassa ''[[Topaz]]'' (1969).