Ero sivun ”Antoine Watteau” versioiden välillä

Watteau syntyi Valenciennes'in kaupungissa, jonka Ranskan kuningas [[Ludvig XIV]] oli juuri ottanut haltuunsa. Hänen isänsä oli flaamilaista syntyperää oleva tiilikatontekijä. Hän osoitti kiinnostusta maalaamiseen jo nuorena, joten hän pääsi paikallisen taiteilijan [[Jacques-Albert Gérin]]in oppilaaksi. Koska Watteaulla ei ollut juuri mitään opittavaa Gériniltä, hän lähti [[Pariisi]]in noin [[1702]]. Siellä hän sai työpaikan työhuoneesta [[Pont Notre-Dame]]lla ja teki jäljennöksiä suosituista flaamilaisista ja hollantilaisista [[Laatukuva|laatukuvista]]. Juuri tuohon aikaan hän kehitti tyypillisen luonnosmaisen tekniikkansa.

Vuonna [[1703]] hänet palkkasi avustajakseen taiteilija [[Claude Gillot]], jonka työt olivat vastalause Ludvig XIV:n ajan virallisen taiteen mahtipontisuudelle. Gillot'nGillot’n työhuoneessa Watteau tutustui ''[[commedia dell'artedell’arte]]n'' hahmoihin (sen näyttelijät oli karkotettu Ranskasta muutama vuosi aiemmin), Gillot'n suosikkiaiheeseen, josta tuli Watteaulle elinikäinen intohimo. Myöhemmin hän siirtyi työskentelemään [[sisustussuunnittelija]] [[Claude Audran III]]:lle, ja tämän vaikutuksesta hän alkoi tehdä maalauksia, joiden täydellinen hienostuneisuus herätti ihastusta. Audran oli [[Palais du Luxembourg|Luxembourgin palatsi]]n kuraattori, ja siellä Watteau pääsi näkemään [[Peter Paul Rubens]]in kuningatar [[Maria de'de’ Medici]]lle maalaamia upeita kankaita.Tuosta flaamilaisesta taiteilijasta tuli hänelle yksi merkittävimmistä vaikutteiden antajista yhdessä venetsialaisten mestareiden kanssa, joita hän myöhemmin tutkisi suosijansa ja ystävänsä pankkiiri [[Pierre Crozat]]'n’n kokoelmissa.

[[Kuva:Antoine_Watteau_035.jpg|left|thumb|''Pyhiinvaellus Kytheraan'' on kaunisteltu toisinto hänen maalauksestaan vuodelta 1717 ja esimerkki rokokoon maalaustaiteen kevytmielisyydestä ja aistillisuudesta. (1721, [[Berliini]]).]]

Vuonna [[1709]] Watteau tavoitteli [[Prix de Rome]]a, mutta Akatemia hylkäsi hänen anomuksensa. Vuonna [[1712]] hän haki sitä uudestaan, ja häntä pidettiin niin hyvänä, että yhden vuoden Rooman-apurahan myöntämisen sijasta hänet otettiin Akatemian täysjäseneksi. Vasta viiden vuoden kuluttua hän sai luovutetuksi vaaditun ”[[hyväksymistyö]]n”, mutta se oli hänen mestariteoksiaan: ''Pyhiinvaellus Kytheraan'', josta käytetään myös nimeä ''[[Maihinnousu Kytheraan]]''.

Watteau huolestutti ystävänsä suhtautumalla välinpitämättömästi tulevaisuuteensa ja taloudelliseen turvallisuuteen ikään kuin aavistaen, ettei eläisi pitkään. Hän oli tosiasiassa ollut sairaalloinen ja ruumiiltaan hauras jo lapsena. Hän matkusti 1720 Lontooseen tapaamaan tohtori Richard Meadia, joka oli ajan muodikkaita lääkäreitä ja Watteaun taiteen ihailija. Lontoon kostea ja savuinen ilma kumosi tohtori Meadin terveellisen ruoan ja lääkkeiden vaikutuksen. Watteau palasi Ranskaan ja vietti viime kuukautensa suosijansa Abbé Harangerin maatilalla, jossa hän kuoli [[1721]] ehkä tuberkuloottiseen kurkunpään tulehduksen 36-vuotiaana. Abbé sanoi Watteaun olleen viimeisinä elinpäivinään puolitajuton ja takertuneen siveltimeensä ja maalanneen ilmaan kuvitteellisia maalauksia.<ref>Dormandy, Thomas. ”The white death: the history of tuberculosis”. New York University Press, 2000. p.11.</ref>

=== Viitteet===

*[http://www.kfki.hu/~arthp/html/w/watteau/antoine/1/index.html Watteaun maalauksia].