Ero sivun ”Unihäiriö” versioiden välillä

*ensimmäinen[[Jet lag|aikaerorasitus]] (Jet lag)

Unihäiriöitä aiheuttavia lääkeaineita ovat [[bentsodiatsepiinit]] (etenkin erittäin lyhytvaikutteiset [[midatsolaami]] ja [[triatsolaami]]), [[Ehkäisypilleri|ehkäisypillereiden]] ja [[kofeiini]]n rinnakkaiskäyttö<ref>{{Lehtiviite | Tekijä= Meyer, F. P. ym.| Otsikko= Time course of inhibition of caffeine elimination in response to the oral depot contraceptive agent Deposiston. Hormonal contraceptives and caffeine elimination| Julkaisu= Zentralbl Gynakol |Vuosikerta =113 |Numero =6 |Sivut= 297–302 |Vuosi= 1991| Kieli= {{en}}}}</ref>, [[epilepsia]]lääkkeet ([[lamotrigiini]] ja [[topiramaatti]]), [[kalsiumkanavan salpaajat]], ja[[klonidiini]], ja myös jotkut [[Kipulääke|kipulääkkeet]] voivat säännöllisesti käytettyinä aiheuttaa unettomuutta. Muita tällaisia lääkkeitä ovat mm. [[efedriini]], [[kilpirauhashormonit]] ([[tyroksiini]]) ja [[antikolinergi]]t sekä beeta-2-[[Adrenaliini|adrenergisiä]] reseptoreita stimuloivat valmisteet. [[Diureetti|Diureetit]] taasentaas täyttävät rakon virtsalla, ja yö voi sen johdosta olla levoton. Muita unettomuutta aiheuttavia lääkeaineita ovat [[kortisoni]], [[beetasalpaajat]], [[metyylifenidaatti]], [[hydroksitsiini]], [[metoklopramidi]], [[Sympatomimeetti|sympatomimeetit]] ja [[teofylliini]].

Lasten unihäiriöitä on tutkittu viime aikoina yhä enemmän. Kiinnostavaa on, voiko lasten unenpuute olla yhtenä syynä lasten levottomuuteen, keskittymisvaikeuksiin ja häiriökäyttäytymiseen. Tutkimustulokset lasten ja nuorten epäsäännöllisestä vuorokausirytmistä, lyhentyneestä yöunesta., lisääntyneestä päiväväsymyksestä, unihäiriöistä ja niiden yhteydestä psyykkisiin oireisiin on tarkentanut käsitystä unen merkityksestä lasten hyvinvointiin.

Tutkimukset viittaavat siihen, että unenpuute on yleistymässä. Lasten nukkumaanmenoajat ovat myöhentyneet ja nukahtamisvaikeudet ovat lisääntyneet. Univajeen yleistymiseen viittaa se, että kouluikäiset lapset nukkuvat viikonloppuna pitempään kuin arkisin. Lasten univaje voi johtua riittämättömästä unen määrästä tai huonosta unen laadusta. Yleisimpiä lasten ja nuorten unenpuutteen syistä lienevät liian myöhäiset nukkumaanmenoajat, jotka johtuvat mm. internetin käytöstä, tietokonepeleistä tai television katselusta. Tällöin unenpuutteen syynä on se, että vanhemmat eivät pidä huolta lastensa nukkumaanmenoajoista ja siten huolehdi lasten riittävästä unen saannista. Lisäksi varsinaiset unihäiriöt voivat altistaa univajeelle.

Varhaislapsuuden unihäiriöt näyttävät ennakoivan [[autismin kirjo]]n oireita ja [[ADHD]]:tä. Myös varhaislapsuuden traumaattiset kokemukset voivat altistaa unihäiriöille. Myös pienten lasten hengitysoireet on liitetty mielialojenvaihteluherkkyyteen. Unihäiriöistä kärsivillä lapsilla on jo ennen kouluikää todettu muita ikäisiään enemmän käyttäytymiseen ja tunteiden säätelyyn liittyviä ongelmia<ref>[http://sites.google.com/site/assijorinat/haastava-kaytos Haastava käytös ]</ref> . Lasten kasvaessa käytösongelmat ja masennus liittyvät selkeästi unihäiriöihin. Kouluiässä unihäiriöistä kärsivien lasten masennus ja ahdistuneisuus kasvaa. He ovat kiusattuja tai koulukiusaajia sekä aggressiivisempia kuin hyvin nukkuvat lapset. Noin puolet unihäiriöiden takia tutkimuksiin lähetetyistä lapsista on saanut psykiatrisen diagnoosin. Nukahtamisvaikeudet, katkonainen yöuni ja liian aikainen aamuherääminen ovat lääketieteellisten diagnoosikriteereiden mukaan masennus- tai ahdistuneisuusoireita, Unihäiriön hoito vähentää psyykkistä oireilua, varsinkin kun kyseessä on neuropsykiatrinen häiriö. Myös uniapnean hoito vähentää käytösoireiden määrää samalla, kun päiväväsymys ja keskittymisvaikeudet lievenevät. Uniapnea ja kuorsaus ovat yhteydessä levottomuuteen, aggressiivisuuteen, ylivilkkauteen, tunne-elämän oireisiin ja sosiaalisiin vaikeuksiin. Ne liittyvät myös kognitiivisiin vaikeuksiin., kuten oppimiseenoppimisvaikeuksiin.

Lasten unihäiriöihin kannattaa puuttua mahdollisimman varhain, sillä ne kroonistuvat helposti. Niiden hoito yleensä parantaa lapsen päivittäistä vointia ja on yhteydessä jopa perhesuhteiden paranemiseen ja masennusoireiden lievenemiseen. Unihäiriöiden hoito kohdistetaan ongelman perussyyhyn, jos sellainen on todennettavissa. EnsisijaisestiAluksi keskitytään ensisijaisesti unta haittaavien tekijöiden eliminoimiseen ja unta edistävien tekijöiden löytämiseen. Imeväisikäisille suositellaan unikoulumenetelmiä, leikki- ja kouluikäisille positiivisten arkirutiinien löytämistä, murrosikäisilleja suositellaanmurrosikäisille unihygieniaa tai erilaisia psykoterapeuttisia menetelmiä. Mitä tahansa menetelmää pitää soveltaa ja muuntaa niin, että se parhaalla tavalla sopii yksittäisen lapsen tilanteeseen. Puuttumalla aktiivisesti unen eri häiriöihin voidaan todennäköisesti välttää monien lasten psyykkistä oireilua merkittävissä määrin.<ref>Paavonen J., Stenberg T., Nieminen - von Wendt T., von Wendt L., Almqvist F., Aronen E. (2008) Aiheuttaako lasten univaje psyykkisiä oireita? Suomen Lääkärilehti no 15. vsk 63</ref>.