Ero sivun ”Mac OS” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 13:
Edistyksellisestä graafisesta käyttöliittymästään huolimatta Mac OS oli teknisesti varsin vajavainen. Käyttöjärjestelmässä ei ollut muistinsuojausta, joten kaatuva ohjelma pystyi kaatamaan koko koneen. Käyttöjärjestelmä ei myöskään tukenut irrottavaa moniajoa, vaan moniajo tapahtui yhteistoiminnallisesti (System 7:sta eteenpäin) samoin kuin 16-bittisissä Windows-käyttöjärjestelmissä ohjelmien luovuttaessa suoritusvuoron toisilleen. Käyttöjärjestelmä ei varsinaisesti tukenut laiteajureita, mutta niiden tekemiseen (esimerkiksi TCP/IP, USB tai Firewire -tuet) muodostuivat käytännöksi ns. extension-ohjelmat, jotka ladattiin käynnistysvaiheessa muistiin. Näiden luomiseen ei ollut mitään virallista menetelmää, ja extensionien keskinäiset konfliktit muodostuivat käyttöjärjestelmän vakautta heikentäväksi tekijäksi.
Ehkä merkittävin ongelma oli käyttöjärjestelmän muistinhallinta. Jokainen ohjelma varasi tarvitsevansa muistin käynnistyessään. Käyttöjärjestelmä pystyi jakamaan vain yhtenäisiä alueita muistista ja ohjelmia suljettaessa muisti saattoi defragmentoitua siten että tarpeeksi suurta yhtenäistä aluetta ei löytynyt.<ref>http://lowendmac.com/2005/apples-copland-project/ </ref>
Monia ohjelmia ei oltu suunniteltu moniajoa varten ja ne varasivat kaiken käytettävissä olevan muistin. Käyttäjä pystyi kuitenkin asettamaan rajoituksen ohjelmalle annettavalle muistille. Jos se ei riittänyt, piti käyttäjän sulkea ohjelma ja antaa sille lisää muistia.<ref>https://kb.iu.edu/d/afkw </ref>
Mac OS käytti alun perin [[Macintosh File System]]ia (MFS), joka ei tukenut alihakemistoja. Sen korvasi jo 1985 [[Hierarchical File System]] (HFS), joka tuki oikeaa hakemistopuuta. Toisin kuin Unix-tyyppisissä tiedostojärjestelmissä, Mac OSin tiedostojärjestelmä tallensi tiedoston datan lisäksi ns. resource forkin, johon tallennettiin metatietoa tiedostosta, kuten sen tyyppi ja ikoni. Tästä syystä Mac OS ei käyttänyt tiedostopäätteitä, kuten MS-DOS. Resource forkin käyttö oli kuitenkin metadataa laajempi ja esimerkiksi ohjelmat tallensivat siihen tiedon menuistaan ja ikkunoistaan, joita voi muokata ns. resource editorilla ohjelmia uudelleenkääntämättä.
| |||