Ero sivun ”Fünf Minuten Amerika” versioiden välillä

| isbn-suomi = 978-952-330-567-0

}}

 

[[Andrew Carnegie]]n perustama kansainvälinen rauhansäätiö (Carnegie Endowment for International Peace) pyrki edistämään kansainvälistä yhteisymmärrystä järjestämällä toimittajien vaihtovierailuja Yhdysvaltain ja muiden maiden välillä. Vuonna 1930 Keski- ja Pohjois-Euroopasta kutsuttiin neljätoista toimittajaa kahden kuukauden kiertomatkalle Yhdysvaltoihin, heidän joukossaan Itävallasta Felix Salten (''Neue Freie Presse''), Suomesta [[Urho Toivola]] (''[[Turun Sanomat]]''), Ruotsista Sven Backlund (''Nyt Tid'') ja Virosta [[Georg Meri]] (Viron ulkoministeriö). Toimittajat kiersivät Yhdysvaltoja, tapasivat merkkihenkilöitä, kuten presidentti [[Herbert Hoover]]in ja [[Henry Ford]]in, sekä tavallisia kansalaisia ja tutustuivat nähtävyyksiin.<ref name="yearb">{{Kirjaviite | Nimeke=Carnegie Endowment for International Peace: Year Book, 1931 | Julkaisupaikka=Washington, D.C. | Julkaisija=Carnegie Endowment | Vuosi=1931 | Sivu=44–47 }}</ref>

 

Salten selosti matkaansa [[följetongi|följetongeissa]], joita julkaistiin ''Neue Freie Pressessä'' kesäkuun 8. päivästä alkaen, ja ne koottiin kirjaksi vuonna 1931.

 

Kirjassaan Salten selostaa Yhdysvaltain yhteiskuntaa ja luontoa subjektiivisesta näkökulmasta, ja pääpaino on hänen henkilökohtaisissa vaikutelmissaan ja mielipiteissään.<ref name="Mattl">{{Kirjaviite | Tekijä=Mattl, Siegfried – Schwarz, Michael | Vuosi=2006 | Luku=Felix Salten: Annäherung an eine Biographie | Nimeke=Felix Salten: Schriftsteller – Journalist – Exilant | Julkaisupaikka=Wien | Julkaisija=Holzhausen | Sivu=57–58 | Isbn=978-3-85493-128-7 }}</ref> Hän suhtautui maahan sekä ihaillen että kriittisesti; hän esimerkiksi ihailee luonnonnähtävyyksiä, kuten [[Grand Canyon]]ia ja [[Yosemiten kansallispuisto|Yosemitea]], mutta pahoittelee luonnonvarojen haaskausta ja metsänhakkuita, jotka olivat johtaneet [[eroosio]]on.<ref>''Fünf Minuten Amerika''</ref> Arjen ilmiöitä, kuten uskonnollista elämää, mainontaa ja suuria elokuvateattereita, hän tarkastelee välillä [[ironia|ironisesti]]:

{{Sitaatti|Itse Isä Jumalakin joutuu mukautumaan New Yorkin kiireeseen, mainoksiin, joita täällä on pilvin pimein — newyorkilaisen propagandan hupaisiin ja juonikkaisiin välineisiin. Hänellä on täällä runsaasti paikallisedustajia, jotka lyövät mainosrumpua Hänen puolestaan, järjestävät kirkoissa elokuvaesityksiä, esityttävät hurskaasti sanoitettuja uusia hilpeitä lauluja urkujen säestyksellä. Toimeliain ja nokkelin vetää eniten yleisöä. Täällä saa itse Isä Jumalakin ällistellä ihmiskuntaa.<br>

 

Useissa kohdin Salten käsittelee Yhdysvaltain [[afroamerikkalaiset|mustan väestönosan]] asemaa. Hän pahoittelee [[rotuerottelu]]a, jota hän etelävaltioissa näki. Saltenin oli kuitenkin vaikea asettua mustien asemaan, ja hän edustaa aikakautensa [[rotuoppi|rotuopillisia]] näkemyksiä,<ref name="Mattl" /> mutta hän pyrkii suhtautumaan tilanteeseen avoimin mielin.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä=Eddy, Beverley Driver | Nimeke=Felix Salten: Man of Many Faces | Julkaisupaikka=Riverside (Ca.) | Julkaisija=Ariadne Press | Vuosi=2010 | Isbn=978-1-57241-169-2 | Sivu=236 }}</ref>

 

== Lähteet ==