Ero sivun ”Äänitaide” versioiden välillä

60 merkkiä poistettu ,  6 vuotta sitten
p
Mallineesta ylimääräinen "Malline:" -teksti pois using AWB
[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
p (kh, w)
p (Mallineesta ylimääräinen "Malline:" -teksti pois using AWB)
[[Image:Singing Ringing Tree Stitch.jpg|thumb|250px|''Panopticon: The Singing Ringing Tree'' on ääniveistos.]]
 
'''Äänitaide''' on taidetta [[Ääni|äänestä]], käyttäen ääntä sekä sen [[medium]]ina että [[aihe]]ena.
 
Äänitaide sai alkunsa [[Futuristi|futuristi]] [[Luigi Russolo|Luigi Russolon]]n varhaisista keksinnöistä, joissa hän vuosina 1913–1930 rakensi äänikoneita, jotka toistivat teollisen aikakauden kalketta ja sodankäynnin jyrinää. Varhaista äänitaidetta olivat myös samanaikaiset [[dada]]n ja [[Surrealismi|surrealistien]] kokeilut. Äänitaiteen varhaisiksi edelläkävijöiksi luetaan myös futuristi [[Filippo Tommaso Marinetti]] sekä [[Tristan Tzara]] ja [[Kurt Schwitters]].
 
[[Marcel Duchamp]]in sävellys ''Erratum Musical'' koostui kolmesta äänestä, jotka laulettiin hatusta vedetyistä nuoteista, mikä oli sattumanvarainen akti. Se vaikutti myöhemmin [[John Cage]]n sävellyksiin. Cage sävelsi vuonna 1952 teoksen ''[[4′33″]]'', joka oli neljä minuuttia 33 sekuntia kestävä musiikkiesitys hiljaisuutta (neljä minuuttia 33 sekuntia on 273 sekuntia ja miinus 273 celsiusastetta on absoluuttinen nollapiste).
1950- ja 1960-luvuilla kuvataiteilijat ja säveltäjät, kuten [[Bill Fontana]] käyttivät [[Kineettinen taide|kineettisiä]] veistoksia ja elektronista mediaa sekä samankaikaisesti live- ja äänitettyä ääntä tutkiakseen ympärillään olevia tiloja.
 
[[Digitaalinen|Digitaalisen teknologian]] myötä äänitaide on muuttunut paljon. Taiteilijat voivat nyt luoda [[Kuva|visuaalisia]] kuvia äänten vastineina, antaa yleisön kontrolloida taidetta painoantureiden, [[Sensori|sensoreiden]] ja [[ääniaktivointi|ääniaktivointien]]en avulla. Esimerkiksi [[Lem Finers]]in teoksessa ''[[Longplayer]]'' ääntä voidaan laajentaa niin, että se [[Resonointi|resonoi]] tuhat vuotta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.tate.org.uk/collections/glossary/definition.jsp?entryId=639 | Nimeke = Sound Art | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Glossary | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Tate Collection | Viitattu = 4.12.2011 | Kieli = {{en}}}}</ref>
 
==Äänitaide nykytaiteena==
 
Merkittävin äänitaiteen esittely Suomessa oli Turussa, Aboa Vetus & Ars Nova&nbsp;-museossa 10.9.–30.10.2010 järjestetty Klangi-näyttely, joka esitteli teoksia seitsemältä ääntä installaatioidensa peruselementtinä käyttävältä taiteilijalta.
Suomessa ääni- ja radiotaiteen edelläkävijänä on ollut [[Simo Alitalo]], joka oli myös yksi Klangi-näyttelyn kuraattoreista ja taiteilijoista.
 
Alitalon ja äänitaiteilija [[Nigel Helyer]]in installaatio ”Transit of Venus” oli esillä [[Kiasma]]ssa 1999 ja Alitalon installaatio ”Kuulumisia” oli esillä [[Kluuvin galleria]]ssa 2008.
 
[[Ars 06]] -näyttelyssä teoksellaan ollut skotlantilainen [[Susan Philipsz]] oli myös esillä Helsingin rautatieasemalle asennetussa ääniteoksessa ''Kun päivä laskee'' [[Ihme nykytaidefestivaali|Ihme-produktiossa]] keväällä 2010. Philipsz on koulutukseltaan [[kuvanveistäjä]], joka sanoo häntä kiinnostavan äänen tilalliset ja veistokselliset ominaisuudet. Philipszin työskentelyn lähtökohtia ovat myös laulun psykologiset vaikutukset, kuten laulun kyky herättää välittömiä tunteita ja muistoja.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ihmeproductions.fi/index.php?k=16628 | Nimeke = IHME-teos 2010, Kun päivä laskee | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Pro Arte Foundation Finland | Viitattu = 5.12.2011 | Kieli = }}</ref> Hän voitti samana vuonna myös [[Turner-palkinto|Turner-palkinnon]].
*[http://www.aboavetusarsnova.fi/fi/nayttelyt/klangi Aboa Vetus & Ars Nova, Klangi 10.9.-31.10.2010]
 
{{Malline:Länsimaiset taidesuuntaukset3}}
{{Malline:Nykytaiteen keinot}}
 
[[Luokka:Mediataide]]
[[Luokka:Kuvataiteen uudet alueet]]
25 406

muokkausta