Ero sivun ”70 millimetrin filmi” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Stageman 1984, lähteetön viitteettömäksi
Lev 2013 + viite
Rivi 9:
Toinen 70 mm:n elokuvafilmin pallokangasprojisointitekniikka on Dynavision, jonka pallokankaalle heijastettavan kuvan näkymä on Omnivisionia hieman korkeampi. Järjestelmässä käytetään Omnivisionin tapaan lyhytpolttovälisiä kalansilmälinssejä. Dynavision-elokuvissa yhtä filmiruutua kohden käytetään kahdeksan perforaatioreikää (tästä usein käytetty nimitys 8/70 mm). Dynavision-elokuvien aiheet ovat yleensä tiedeaiheisia dokumentteja, jossa mikromaailman yksityiskohdat voidaan esittää katsojille valtavina suurennoksina. Dynavision-filmit voivat olla myös vailla ääniraitoja, jolloin elokuvan monikanavaääni tuotetaan projektoreihin synkronoiduilta erillisiltä äänilähteiltä. Suomessa Dynavision-elokuvia esitettiin [[Tiedekeskus Heureka]]n Verne-teatterissa vuoteen 2007 saakka.
 
70 mm:n filmi on ollut olemassa lähes yhtä kauan kuin elokuvakin, mutta se yleistyi vasta 1950-luvun aikana [[Todd-AO]]-laajakuvaformaatin mukana. Formaatin kehittivät yhteistyössä tuottaja-yrittäjä Mike Todd ja [[American Optical Commpany]].
Todd pyrki uudella formaatilla [[Cinerama]]n kuvalaatuun ilman siihen liittyneitä teknisiä ongelmia. Toisin kuin Cinerama, Todd-AO voitiin kuvata ja esittää yhdellä kameralla ja projektorilla.<ref name=Lev13_175>Lev 2013, 175</ref>

Formaatti sai suosiota korkean kuvanlaatunsa ja monikanavaäänensä takia, ja jälkimmäisen takia monista [[Kinofilmi|35 mm:n filmi]]llekin kuvatuista elokuvista tehtiin 70 mm:n esityskopiot, jotta nekin voisivat hyödyntää monikanavaääntä. Erikoisefektien tekijät puolestaan suosivat 65 mm:n filmiä sen kuvanlaadun takia. Formaatti menetti kuitenkin suosiotaan, kun filmilaadut paranivat ja 35 mm:n esityskopioissa alettiin käyttää digitaalista ääntä, eikä kalliille suuren koon formaatille ollut juuri kysyntää. Toistaiseksi viimeinen kokonaan 65 mm:n filmille kuvattu pitkä elokuva on [[Kenneth Branagh]]'n ''Hamlet'' (1996). Nykyään 65 ja 70 mm leveää filmiä käytetään enimmäkseen [[IMAX]]-elokuvissa.
 
2000-luvun lopulta alkaen 65 mm:n filmi on tehnyt kuvausformaattina pienimuotoista paluuta Hollywoodissa. Muun muassa elokuvat ''[[The New World]]'', ''[[Yön ritari]]'', ''[[The International]]'', ''[[Transformers: Kaatuneiden kosto]]'', ''[[Suljettu saari]]'' ja ''[[Inception]]'' sisälsivät erilaisilla 65 mm:n filmiformaateilla kuvattuja jaksoja tai kohtauksia. Ron Fricken elokuva ''[[Samsara (elokuva)|Samsara]]''(2012) on ensimmäinen kokonaan 65 mm:n filmille kuvattu pitkä elokuva 15 vuoteen.
Rivi 18 ⟶ 21:
| nimeke = A History of Widescreen and Wide-Film Projection Processes| tekijä = Robley, Les Paul & Sherlock, Dan| julkaisu = In70mm.com
| ajankohta = 2016| julkaisija =Thomas Hauerslev| viitattu = 2.7.2016 }}
* {{Kirjaviite| Nimeke = Twentieth Century-Fox: The Zanuck-Skouras Years, 1935–1965| Julkaisija = University of Texas Press| Vuosi =2013
| Tekijä = Lev, Peter| Suomentaja =| Luku = | Sivu = 175| Sivut = | Selite =| Julkaisupaikka = | Tunniste = | Isbn =978-0-292-74447-9
| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto =| Viitattu = | Kieli = {{en}} }}
* {{Lehtiviite| Tekijä = Stageman, Allan| Otsikko = The Large-Screen Film: a Viable Entertainent Alternative to High Definition Television| Julkaisu =Journal Of Film & Video| Ajankohta = 1984| Vuosikerta = 36| Numero =2| Sivut = 21-72| Julkaisupaikka = | Julkaisija =| Selite = | Tunniste = | Pmid =| Doi = | Issn = | www =| www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu =| Kieli = {{en}}| Lopetusmerkki = }}
* [http://www.widescreenmuseum.com/widescreen/wingup1.htm Widescreen Museum – The Ultra Panavision Wing]