Ero sivun ”R-7” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
MsaynevirtaBOT (keskustelu | muokkaukset)
p luokkien säätöä, nbsp, replaced: [[Luokka:Neuvostoliiton asevoimien ohjuskalusto → [[Luokka:Neuvostoliittolaiset ohjukset using AWB
EntaJos (keskustelu | muokkaukset)
p sanamuotoja luontevimmaksi, ja kirjoitusvirheiden korjauksia.
Rivi 3:
'''R-7''' Semjorka ({{k-ru|Р-7 Семёрка}}, ''seiska'', {{NATO-nimi|SS-6 Sapwood}}) oli maailman ensimmäinen mannertenvälinen ballistinen ohjus ([[ICBM]]), joka laukaistiin ensi kerran [[23. elokuuta]] [[1957]] <ref>http://www.space-travel.com/reports/50th_Aniversary_Of_The_Russian_ICBM_Rocket_999.html</ref>. Tämä [[Neuvostoliitto|Neuvostoliiton]] kehittämä ohjus oli palveluskäytössä [[kylmä sota|kylmän sodan]] aikana vuodet [[1959]]–[[1968]].
 
Ohjus oli perustana [[Sojuz (kantoraketti)|Sojuz-kantoraketille]], joka vei maata kiertävälle radalle ensimmäisen satelliitin, [[Sputnik-ohjelma|Sputnikin]]. Vuonna 2006 Sojuz on maailman eniten käytetty [[kantoraketti]], jonka muun muassa [[Euroopan avaruusjärjestö]] ottaaotti käyttöönsä vuonna 2010.
 
==Tekniikkaa==
Rivi 11:
 
==Kehitys==
Ohjuksen suunnittelutyö alkoi [[OKB|OKB-]]1:ssä [[Kaliningrad]]issa vuonna 1953. Virallisesti ohjelma hyväksyttiin toukokuussa 1954. Ohjuksen ensimmäinen koelaukaisu tapahtui [[15. toukokuuta]] [[1957]] [[Baikonur]]ista - se epäonnistui: raketti putosi 400&nbsp;km:n päähän boosteriraketinkantorakettinsa sytyttyä tuleen. 21. elokuuta raketti lensi jo 6&nbsp;000&nbsp;km.
 
Raketin kantorakettiversio vei [[Sputnik 1]] -[[satelliitti|satelliitin]] kiertoradalle [[4. lokakuuta]] [[1957]] aloittaen nk. avaruusajan.<ref>Karttunen, s. 42</ref>
Rivi 22:
Ohjuksen kehityskustannukset olivat suuret ja ilmeisesti veivät 5 % Neuvostoliiton sotilasbudjetista, mikä ei kuitenkaan ollut ainoastaan neuvostoliittolainen ongelma.
 
Ensimmäinen strateginen ohjusyksikkö otettiin käyttöön 9. helmikuuta 1959 [[Plesetsk]]issä. Asejärjestelmänä R-7 oli epäonnistunut, koska sen laukaisuvalmistelu oli liian hidas. Sama ongelma oli tosin myös NATOn ensimmäisissä ICBM-ohjuksissa ([[Atlas (raketti)#Taustaa|Atlas]]). R-7-ohjuksen laukaisuvalmistelu vei 20 tuntia, eikä sitä voitu pitää laukaisuvalmiina kuin muutaman päivän ajan nestehapen kiehuessa. Vain kuusi ohjusta tuli käyttöön, neljä Plesetskissä ja kaksi Baikonurissa. Suuria ohjustukikohtia ei voitu piilottaa esimerkiksi [[U-2|U-2-]][[vakoilulentokone]]ilta. SodassaMahdollisessa sodassa vastapuoli olisi pyrkinyt tuhoamaan ne lentopommituksilla, joko ydinsaseillaydinaseilla tai tavanomaisillatavanomaisemmilla aseilla.
 
1960-luvun alussa pommituskoneen lento Neuvostoliitosta joihinkin Yhdysvalloissa sijaitseviin kohteisiin vei 6-7 tuntia, joka oli liian pitkä aika. Tämä pakotti Neuvostoliiton kehittämään nopeasti seuraavan sukupolven ohjuksia. Yhdysvallat oli samassa tilanteessa 1960-luvun alussa.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/R-7