Ero sivun ”Saimaannorppa” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Status
Jkv (keskustelu | muokkaukset)
Nykyisin erittäin uhanalainen
Rivi 34:
Saimaannorppa on sopeutunut hyvin vesielämään, ja maalla se käy lähinnä vierailemassa. Sitä pidetään paikkauskollisena, vaikka tutkimuksissa on havaittu myös laajoja liikkeitä. Talvisin saimaannorpat joutuvat kaivamaan hengitysaukkoja jäähän. Jäänlähdön jälkeen ne nousevat rantakiville karvanvaihtoon. Ravinnokseen saimaannorpat käyttävät pieniä parvikaloja, 90 prosenttia ruokavaliosta koostuu [[ahven]]esta, [[Särki|särjestä]], [[Muikku|muikusta]], [[kuore]]esta ja [[Kiiski|kiiskestä]]. Saimaannorppa tulee [[Sukukypsyys|sukukypsäksi]] 4–7-vuotiaana, ja [[kiima]]-aika on kevättalvella. Naaras synnyttää yhden poikasen helmi–maaliskuussa lumikinokseen kaivettuun pesään, joka tarjoaa vastasyntyneelle suojaa. Poikanen vieroitetaan 2–2,5 kuukauden ikäisenä.
 
Saimaannorppa luokitellaan [[ÄärimmäisenErittäin uhanalainen laji|äärimmäisenerittäin uhanalaiseksi]]. Vuonna 2015 saimaannorppia arvioitiin olevan noin 320 yksilöä. Vaikka lukumäärä on kasvussa, määrä on niin pieni, että [[satunnaisvaihtelu]] voi romahduttaa kannan. Saimaannorppa on nykyään [[Rauhoitettu laji|rauhoitettu]], mutta siitä maksettiin [[tapporaha]]a vielä 1940-luvulla. Tämänkin jälkeen saimaannorppaa pidettiin pitkään vahinkoeläimenä, kunnes 1970- ja 1980-lukujen asennemuutos nosti sen asemaa. Tähän oli osaltaan vaikuttamassa myös [[Juha Vainio]]n kappale ”[[Vanhojapoikia viiksekkäitä]]”. Saimaannorpasta on tullut tämän jälkeen suomalaisen luonnonsuojelun tunnusmerkki ja [[Suomen luonnonsuojeluliitto|Suomen luonnonsuojeluliiton]] tunnuseläin.
 
== Taksonomia ja eriytyminen ==