Ero sivun ”9K22 Tunguska” versioiden välillä

6 580 merkkiä lisätty ,  4 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
p (→‎top: clean up, typos fixed: km etäisyy → km:n etäisyy using AWB)
{{panssarivaunu
{{lähteetön}}
[[Kuva:Amd 2s6.jpg|thumb|nimi = 9K22 Tunguska]]
|kuva = [[Kuva:2008 Moscow Victory Day Parade - 9K22 Tunguska.jpg|300px]]
'''Tunguska''' ({{k-ru|Тунгуска}}, tunnettu myös nimellä '''9K22 Tunguska''', {{GRAU|2K22}} ja {{NATO-nimi|SA-19 Grison}}) on [[Venäjä|venäläinen]] ilmatorjuntapanssarivaunu, jonka kehittely aloitettiin vuonna 1970 [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]].
|kuvateksti = 9K22 Tunguska n[[Voitonpäivä]]n paraatissa [[Moskova]]ssa vuonna 2008.
|putkella = -
|putketta =
|leveys =
|korkeus =
|paino =
|telat =
|tie =
|maasto =
|säde =
|tykki = 2x 2A38 30 mm [[ilmatorjuntakanuuna]]
|muut = 4x 9M311 [[ilmatorjuntaohjus]]
|panssari =
|moottori = 12 -sylinterinen [[dieselmoottori]]
|hevosvoimat = 840
|kW =
|miehistö =
|valmistusmaa = {{Neuvostoliitto}}
}}
'''9K22 Tunguska''' ({{k-ru|Тунгуска}}, tunnettu myös nimellä '''9K22 Tunguska''', {{GRAU|2K22}} ja {{NATO-nimi|SA-19 Grison}}) on [[Venäjä|venäläinen]] ilmatorjuntapanssarivaunu, jonka kehittely aloitettiin vuonna 1970 [[Neuvostoliitto|Neuvostoliitossa]]. Vaunu tuli käyttöön 1980-luvun puolella ja on Neuvostoliiton hajottuakin edelleen käytössä muutamien maiden, mukaan lukien Venäjän, maavoimissa.
 
==Suunnittelu==
Tunguska on varusteltu versiosta riippuen kahdella-kahdeksalla ilmatorjuntaohjuksella ja kahdella 30 millimetrin ilmatorjuntatykillä. Vaunu on ollut aktiivipalveluksessa vuodesta 1982. Neuvostoliiton hajottua se on yhä ollut palveluksessa Venäjällä ja entisissä Neuvostotasavalloissa.
[[tiedosto:Soviet ZSU Anti-Aircraft Guns.JPEG|thumb|vasen|Yhdysvalloissa vuonna 1986 tehty piirros Neuvostoliiton uuden sukupolven ilmatorjuntapanssarivaunusta.]]
Tunguska oli ensimmäinen Neuvostoliitossa suunniteltu sotilasajoneuvo, jossa yhdistyivät sekä ilmatorjuntakanuunat, että ilmatorjuntaohjukset. Tunguskan suunnittelutyöt aloitettiin 8. kesäkuuta 1970 KBP-suunnittelutoimistolla silloisen [[Venäjän neuvostotasavalta|Venäjän neuvostotasavallan]] [[Tula]]n kaupungissa. KBP oli jo aiemmin suunnitellut lukuisia onnistuneita automaattikanuunoita ja panssarintorjuntaohjuksia puna-armeijan käyttöön. Tunguskan tarkoituksena oli korjata ongelmia, joita oltiin havaittu [[ZSU-23-4]]-ilmatorjuntapanssarivaunussa. ZSU oli kohtalaisen menestynyt ilmatorjuntapanssarivaunu, mutta esimerkiksi sen tulietäisyys oli suhteelisen lyhyt ja siinä ei ollut sisäänrakennettua ennakkovaroitusjärjestelmää. [[PPRU]] oli kehitellyt liikuteltavan tutkakäyttöisen ennakkovaroitusjärjestelmän jo aiemmin, mutta nämä ominaisuudet haluttiin yhdistää yhteen ajoneuvoon. Tunguska oli vastaus myös uudenlaisiin rynnäkköhelikoptereihin ja lentokoneisiin, kuten [[A-10 Thunderbolt]] ja [[AH-64 Apache]], jotka saattoivat kestää ZSU:n 23 mm kanuunoiden ilmatorjuntatulen.<ref name="SAGSU">{{Kirjaviite | Tekijä = Mike Guardia | Nimeke = Self-Propelled Anti-Aircraft Guns of the Soviet Union | Vuosi = 2015 | Luku = | Sivu = 39-45 | Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Osprey Publishing | Tunniste = ISBN 978 1 4728 0622 2 | Kieli = {{en}} }}</ref>
 
Suunnittelutyön alussa Tunguskan ilmatorjuntakanuunaksi valittiin 30 mm kanuuna, jonka arvoitiin tarvitsevan esimerkiksi vain noin kolmanneksen 23 mm kanuunan käyttöön varatusta ammusten määrästä. 30 mm ilmatorjuntakanuuna myös pidensi tulietäisyyttä 2&nbsp;000:ta metristä 4&nbsp;000:n metriin. Koska kanuunalla ja olemassa olleilla ilmatorjuntaohjusjärjestelmillä oli samantapaiset tulenohjausjärjestelmät, päätettiin kanuunoiden lisäksi liittää ilmatorjuntavaunuun myös ilmatorjuntaohjukset.<ref name="SAGSU" />
Vaunun suunnittelu aloitettiin 23&nbsp;mm [[ZSU-23-4]]:n puutteita täydentämään ja Yhdysvaltain [[A-10 Thunderbolt II]]:n (joka suunniteltiin kestämään 23&nbsp;mm ammusten osumat) uhkaa vastaan. Tykki- ja ohjusjärjestelmän samankaltaisten tulenjohtovaatimusten vuoksi vaunuun lisättiin tykkiaseistuksen lisäksi myös 9M311 (NATO: SA-19/SA-N-11) -ohjus, joka pystyi torjumaan kohteita 2,4–8&nbsp;km:n etäisyydeltä. Ampuja ohjaa ohjuksen kohteeseen radiokomennoilla.
 
Tunguskan ensimmäiset suunnitelmat valmistuivat vuonna 1973 ja ensimmäiset prototyypit valmistuivat vuonna 1976. Kehittely hidastui kuitenkin vuoden 1975 jälkeen, jolloin neuvostoarmeijan käyttöön tuli uusi [[9K33 Osa]]-ilmatorjuntaohjusjärjestelmä. 9K33 Osa oli asennettu pyörillä liikkuvalle alustalle ja sen ohjukset olivat tehokkaampia kuin tuolloin Tunguskaan asennetut. Lopulta kuitenkin päätettiin, että pelkillä ilmatorjuntaohjuksilla toimiva 9K33 Osa ei olisi riittävän tehokas taisteluhelikoptereita vastaan, jotka lensivät tavallisesti ennakkovaroitusjärjestelmien tutkien alla. Kehittelytyöt jatkuivat näin taas uudestaan ja sen kenttäkokeet alkoivat syyskuussa 1980 ja päättyivät joulukuussa 1981. Virallisesti Tunguska hyväksyttiin käyttöön 9. syyskuuta 1982.<ref name="SAGSU" />
Vaunua uudistettiin 2003, jolloin Tunguska-M1 tai 2K22M1 tuli palvelukseen. Siinä otettiin käyttöön uusi 9M311-M1-ohjus, joka soveltui myös risteilyohjusten torjuntaan. Kantomatka kasvoi 10 kilometriin.
 
==Ominaisuudet==
Nimi Tunguska on tulee [[Tunguska|samannimiseltä joelta]], kuten aiemmatkin vastaavien ajoneuvojen nimet.
[[tiedosto:MAKS Airshow 2013 (9639221690).jpg|thumb|Tykkitorni.]]
Tunguskan ensimmäiset mallit asennettiin [[Minskin traktoritehdas|Minskin traktoritehtaan]] valmistamalle GM-352-alustalle. Myöhemmin jatkokehitelty Tunguska M1 käyttää GM-5975-mallia. GM-sarjaan kuuluu useita alustoja, kuten [[9K330 Tor]]-ilmatorjuntaohjusjärjestelmässä käytetty GM-5955. Useimmista muista sarjan alustoista poiketen Tunguskassa käytetään kuutta telapyötää seitsemän sijaan. Alustaan kuuluu [[ABC (sodankäynti)|ABC]]-aseiden suojausjärjestelmä ja automaattinan palonsammutusjärjestelmä. Tunguskan voimanlähteenä toimii nestejäähdytteinen, 12-sylinterinen ja 840 hevosvoimainen B-46-6 MC-dieselmoottori.<ref name="SAGSU" />
 
Tunguskaa edeltäneiden ilmatorjuntapanssarivaunujen tapaan Tunguskan tykkitorni käänty 360 astetta. Tykkitornissa on kaksi 2A38 30 mm ilmatorjuntakanuunaa, jonka tulinopeus on 1&nbsp;950–2&nbsp;500 laukausta minuutissa. Tykeillä voi ampua sarjoina, joissa on kohteesta riippuen tavallisesti 80-200 ammusta. Tykillä voi ampua tutkan mukaan, jolloin tykki kääntyy tutkajärjestelmän tietojen mukaan, tai optisesti ampujan tähtäinten mukaan. Järjestelmään kuuluu yös neljä 9M311 ilmatorjuntaohjusta kahdella alustalla, joita molempia voi liikuttaa ja laukaista itsenäisesti. Ohjuksilla on painoa yhteensä 57 kiloa ja painoa niiden räjähdyskärjellä on 9 kiloa. Ohjuksen nopeus on enimmillään 900 m/s. Ohjuksella voi ampua noin 500 m/s lentäviä ja 8&nbsp;000 metrin päässä olevia kohteita.<ref name="SAGSU" />
Tunguskan tutkajärjestelmä koostuu kahdesta erillisestä tutkasta. Ensimmäinen niistä on laitteiston pääasiallinen maalinseurausjärjestelmä. Toinen toimii sitä tukien tietokoneen päätellessä molempien signaalien heikkouden tai vahvuuden perusteella muutokset kohteen nopeudessa ja korkeudessa.<ref name="SAGSU" />
 
Venäjällä Tunguskoja käytetään tavallisesti pattereina rykmenttien ilmatorjuntapataljoonissa. Yhteen patteriin kuuluu kuusi Tunguskaa. Tunguskojen tehtävänä on suojata panssaroituja kolonnia, suorittaa ilatorjuntaväijytyksiä sekä liikkuvia ilmatorjuntapatrioita. Kolonnia suojatessa Tunguskat sijoitetaan yhden tai kahden kilometrin päähän toisistaan ristitulen optimoimiseksi. Ilmatorjuntaväijytyksissä kaksi Tunguskaa toimii parina kiinteissä asemissa ja torjuu ennalta määrätylle alueelle tulevat kohteet.<ref name="SAGSU" />
 
==Käyttäjämaat==
[[tiedosto:9K22 Tunguska during the Independence Day parade in Kiev.JPG|thumb|Tunguskoja paraatissa Ukrainassa.]]
Poiketen muista Neuvostoliitossa valmistetuista imatorjuntapanssarivaunuista kuten [[ZSU-57-2]] tai ZSU-23-4, 9K22 Tunguskaa ei ole myyty suurissa määrin Venäjän ulkopuolelle. Neuvostoliiton hajotessa jotkin sen seuraajamaat, kuten [[Valko-Venäjä]] ja [[Ukraina]] ottivat käyttöön niiden rajojen sisäpuolelle jääneet Tunguskat. [[Venäjän maavoimat]] ovat kuitenkin edelleen Tunguskan pääasiallinen käyttäjä. Tunguskaa käyttävät tai käyttivät entisen Neuvostoliiton ulkopuolella [[Intia]], [[Syyria]] ja [[Marokko]].<ref name="SAGSU" />
 
Vaikka Tunguska onkin ollut käytössä jo pitkään, sitä ei olla juurikaan käytetty varsinaisissa sotilastehtävissä sodan aikana. Euraasiassa sitä on käytetty vain [[Georgian sota|Georgian sodassa]] vuonna 2008 ja [[Krimin kriisi]]n aikaan vuonna 2014.<ref name="SAGSU" /> Sitä käyttävät tiettävästi myös [[Itä-Ukrainan sota|Itä-Ukrainan separatistit]].<ref name="IISS" />
 
===Nykyiset käyttäjät===
*{{Venäjä}}
-[[Venäjän maavoimat]] 250+<ref name="IISS">{{Kirjaviite | Tekijä = IISS | Nimeke = The Military Balance 2016 | Vuosi = 2016 | Luku = | Sivu =| Selite = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Routledge | Tunniste = ISBN 9781857438352 | Kieli = {{en}} }}</ref>
*{{Intia}}
-[[Intian maavoimat]] 20-80<ref name="IISS" />
*{{Myanmar}}
-[[Myanmarin maavoimat]] muutama<ref name="IISS" />
*{{Marokko}}
-[[Marokon maavoimat]] 12<ref name="IISS" />
*{{Ukraina}}
-[[Ukrainan maavoimat]] 70<ref name="IISS" />
 
==Aiheesta muualla==
{{Commonscat-rivi|2K22 Tunguska}}
 
==Lähteet==
{{viitteet}}
 
[[Luokka:Ilmatorjuntapanssarivaunut]]
26 035

muokkausta