Ero sivun ”Hetkipalvelus” versioiden välillä

Hetkipalveluksen tausta on Vanhan Testamentin kuvaamassa pappien velvollisuudessa toimittaa ilta- ja aamu-uhreja (2.Moos. 29:38-2939). [[Babylonin vankeus|Babylonin vankeuden]] aikana, jolloin pääsyä temppeliin ei ollut, [[Toora|Tooran]] lukeminen paikallisissa kokouksissa, [[synagoga|synagogissa]], kehittyi korvaamaan temppeliuhrit. Juutalaisten palattua pakkosiirtolaisuudesta näiden rukoushetkien vietto siirtyi temppeliin. Aamu- ja iltauhrien lisäksi vietettiin kolmannen, kuudennen ja yhdeksännen tunnin rukouspalvelusta. Uusi testamentti kuvaa, kuinka kristityt jatkoivat näiden rukoushetkien viettämistä (Kolmas hetki: Apt. 2:15; Kuudes: Apt. 10:9; 10: 3, 13). Vaikka apostolit eivät enää osallistuneet veriseen temppeliuhriin, jonka täyttymys nähtiin "leivän murtamisessa" ([[Ehtoollinen|eukaristiassa]]), he jatkoivat päivän rukoushetkiin osallistumista (Apt. 3:1).<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ewtn.com/expert/answers/breviary.htm | Nimeke = Liturgy of the Hours, Divine Office, Breviary - Colin B. Donovan, STL. EWTN. | Viitattu = 14.06.2014 }}</ref> Hetkipalveluksen alkuhistoria on kuitenkin hyvin vaikea kysymys, eikä suoraa yhteyttä juutalaisen ja varhaiskristillisen käytännön välillä voida vetää.<ref>{{Verkkoviite|osoite = http://www.hiljaisuudenystavat.fi/hiljaisuudesta/kirjoituksia-artikkeleita/49-rukoushetket|nimeke = Rukoushetket Suomen evankelisluterilaisen kirkon elämässä - mahdollisuuksia ja kysymyksiä|tekijä = [Kotila, Heikki]|julkaisija = Hiljaisuuden ystävät r.y.|viitattu = 12.7.2014|lainaus = Enimmillään voimme sanoa, että kristityt - kuten juutalaisetkin - omaksuivat tavan rukoilla säännöllisesti tiettyinä aikoina (Robert Taft).}}</ref>