Ero sivun ”Mahatma Gandhi” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lisää aulalta
Rivi 25:
 
== Varhainen elämä ==
Mohandas Karamchand Gandhi syntyi 2. lokakuuta 1869 [[Hindulaisuus|hinduperheeseen]] [[Porbandar]]in kaupungissa, joka sijaitsee [[Kathiawarin niemimaa]]lla Länsi-Intiassa [[Bombay]]n ja [[Karachi]]n puolivälissä. Porbandar oli pieni kaupunkivaltio, jota hallitsi paikallinen pikkuruhtinas, ja MahatmanMohandasin isä Karamchand palveli Porbandarin ja muiden samanlaisten pikkuvaltioiden [[Radža|radžoja]] pääministerinä. Perhe oli varakas, ja isä omisti kolme taloa.<ref name="fischer-8-9" /> Isä kuului kauppiaskastiin eikä ollut erityisen uskonnollinen. Äiti Pulitbai oli sen sijaan luonteeltaan hyvin uskonnollinen ja myös [[taikausko]]inen, ja kasvatti poikansa sen mukaisesti.<ref>Tähtinen 2013, s. 18.</ref> Gandhi kertoi riidelleensä äitinsä kanssa usein siitä, miten [[Kastittomat|kastittomia]] tulisi kohdella. Äiti piti kastittomien koskettamistakin syntinä, mitä Mohandas ei hyväksynyt.<ref>Aula 1967, s. 47.</ref>

Mohandas oli perheen neljäs lapsi. Mohandas kertoi olleensa koulussa keskinkertainen oppilas mutta hyvin täsmällinen. Luonteeltaan hän oli hiljainen, tottelevainen ja ujo.<ref name="fischer-8-9">Fischer 1983, s. 8–9.</ref>
 
[[Tiedosto:Gandhi and Kasturbhai 1902.jpg|thumb|Gandhi ja hänen vaimonsa Kasturba vuonna 1902.]]
Rivi 61 ⟶ 63:
Gandhi lähti Etelä-Afrikasta heinäkuussa 1914, vietti puoli vuotta Englannissa ja palasi Britannian hallitsemaan Intiaan tammikuussa 1915. Hän oli Intiassa jo hyvin tunnettu, ja hänen puheitaan keräännyttiin kuuntelemaan. Häntä alettiin kutsua ''[[mahatma]]ksi'', ja Nobel-palkittu intialainen kirjailija [[Rabindranath Tagore]] antoi hänelle mahatman arvonimen. Gandhi ja Tagore ihailivat toisiaan: he ajoivat samoja asioita, intialaisten aseman parantamista ja toisaalta kaikkien ihmisrotujen sopusointua. Gandhi alkoi tavoitella Intialle itsenäisyyttä. Vaikka hän arvostikin Länttä suuresti, hän vastusti sen vaikutuksen leviämistä Intiaan. Gandhin toiminta oli samalla vahvasti hindulaista, ja hän pyrki uudistamaan uskontoaan ja luomaan ”uuden, vapaan intialaisen”. Ajatuksensa Intian itsenäisyydestä Gandhi oli julkaissut ensimmäisessä kirjassaan ''[[Hind Swaraj]]'' (’Intian itsehallinto’, 1909). Sen alkusanoissa Gandhi sanoo periaatteekseen ”jos toimimme oikeudenmukaisesti, Intia on vapaa pikemmin”. Gandhi vastusti niitä nationalisteja, jotka halusivat karkottaa britit Intiasta, sillä hänen mukaansa kyse ei ollut siitä, kuka Intiaa hallitsi, vaan siitä, millä menetelmillä ja moraalilla sitä hallitaan. Gandhi esitti ajatuksensa jo ensimmäisenä vuonna palattuaan Intiaan.<ref>Fischer 1983, s. 46, 51–54.</ref>
 
Gandhi oli myös huolissaan englannin kielen vahvasta asemasta Intian korkeakoulutuksessa, sillä kieliopinnot veivät intialaisilta opiskelijoilta monta arvokasta vuotta.<ref>Aula 1967, s. 49.</ref>
Gandhi pukeutui Intiassa pelkkään yksinkertaiseen intialaiseen lannevaatteeseen, mikä erotti hänet intialaispoliitikoista, jotka pukeutuivat länsimaiseen pukuun. Hän korosti, että muutoksen täytyy lähteä intialaisista itsestään, psykologisena muodonmuutoksena, ja etenkin talonpoikien kautta. Gandhi uskoi, että kun kansa saavuttaisi yksilökohtaisen arvokkuuden, se alkaisi vaatia parempia oloja. Hän uskoi, että jos intialaiset osoittaisivat sisäisellä kurillaan, yhtenäisyydellään ja arvokkuudellaan ja itseluottamuksellaan ansaitsevansa suurempia vapauksia, Britannia myöntäisi ne heille. Gandhin ensimmäinen vapaustavoite oli Intian lukuisten kylien aseman kohentaminen. Hän perusti [[ashram]]insa aluksi [[Kochrabi]]in ja sen jälkeen pysyvästi [[Sabarmati]]in lähelle [[Ahmedabad]]ia.<ref>Fischer 1983, s. 54–55, 60.</ref>
 
Gandhi pukeutui Intiassa pelkkään yksinkertaiseen intialaiseen lannevaatteeseen, mikä erotti hänet intialaispoliitikoista, jotka pukeutuivat länsimaiseen pukuun. Hän korosti, että muutoksen täytyy lähteä intialaisista itsestään, psykologisena muodonmuutoksena, ja etenkin talonpoikien kautta. Gandhi uskoi, että kun kansa saavuttaisi yksilökohtaisen arvokkuuden, se alkaisi vaatia parempia oloja. Hän uskoi, että jos intialaiset osoittaisivat sisäisellä kurillaan, yhtenäisyydellään ja arvokkuudellaan ja itseluottamuksellaan ansaitsevansa suurempia vapauksia, Britannia myöntäisi ne heille. Gandhin ensimmäinen vapaustavoite oli Intian lukuisten kylien aseman kohentaminen. Hän perusti [[ashram]]insa aluksi [[Kochrabi]]in ja sen jälkeen pysyvästi [[Sabarmati]]in lähelle [[Ahmedabad]]ia.<ref>Fischer 1983, s. 54–55, 60.</ref> Ahmedabadin ashramiin liittyviltä edellytettiin henkilökohtaisen elämän täydellistä luovuttamista suurelle asialle. Yksityisomaisuutta ei ollut ja täydellistä sukupuolista pidättyvyyttä arvostettiin. Gandhi alkoi hyväksyä tasavertaisiksi jäseniksi myös kastittomia, mistä seurasi ashramille kieltoja ja torjuntaa.<ref>Aula 1967, s. 45–46.</ref>
 
Gandhi arvosti Brittiläistä imperiumia ja sanoi: ”Olen havainnut, että Brittiläisen imperiumin alamaisena voin tuntea olevani vähiten hallittu. Siitä johtuu kuuliaisuuteni Brittiläistä imperiumia kohtaan.” Vielä 1910-luvulla Gandhi korosti kumppanuutta imperiumin puitteissa ja tavoitteli Intialle samaa asemaa kuin Kanadalla, Australialla ja Uudella-Seelannilla. Hänellä oli lojaaliutensa johdosta tuolloin vain harvoin yhteenottoja brittien kanssa: ensimmäinen tapahtui [[Champaran]]issa 1917 Gandhin matkustettua sinne tukemaan intialaisia vuokraviljelijöitä. Gandhi joutui syytteeseen, mutta syytteistä luovuttiin, minkä Gandhi otti ensimmäisenä voittona kansalaistottelemattomuudelle Intiassa. Gandhin toiminnalla oli lopulta suuri vaikutus alueella: hänen ansiostaan britit luopuivat suunnitelluista vuokrankorotuksista ja palauttivat jo kerätyt. Hän myös perusti alueelle valvontakomitean vuokraviljelijöiden turvaksi.<ref>Fischer 1983, s. 57–60.</ref> Seuraavana vuonna Gandhi järjesti menestyksekkään veronmaksulakon katovuodesta kärsineiden maanviljelijöiden puolesta Gujaratin maakunnassa. Hän tuki samana vuonna myös [[Ahmedabad]]in kankureiden palkkavaatimuksia paastoamalla.<ref>Tähtinen 2013, s. 28–29.</ref>
 
=== Kansalaistottelemattomuuskampanjat ===
[[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] päätyttyä britit heikensivät intialaisten asemaa Rowlatt-lailla, joita Gandhi oli vastustanut. Rowlatt-lailla britit jatkoivat siirtomaahallinnon sodanaikaisia valtuuksia yksilön vapauden ja oikeuksien rajoittamiseksi.<ref>Tähtinen 2013, s. 29.</ref>. Gandhi järjesti protestiksi ensimmäisen [[satyagraha]]-kampanjankampanjansa Intiassa. Hän sanoi: ”Meidän ottamamme askel on kenties kohtalokkain Intian historiassa.”<ref>Aula 1967, s. 62.</ref> Gandhi kehotti satyagrahan osallistujia 24 tunnin paastoon ja yleisenyleislakkoon. työnseisauksenGandhi painotti, muttaettä paastoa ei tullut käsittää hallitusta vastaan suunnatuksi [[Nälkälakko|nälkälakoksi]]. Sen sijaan paaston tarkoitus oli harjoittaa kansalaisoikeustaistelijoiden sisäistä kurinalaisuutta edessä olevaa tottelemattomuuskampanjaa varten.<ref>Aula 1967, s. 62.</ref>

Gandhi kuitenkin keskeytti kampanjan kun se äityi väkivaltaiseksi. [[Amritsar]]in yhteenotoissa brittisotilaiden tulituksessa kuoli 379 henkilöä. Verilöylyn seurauksena Gandhi julisti brittiläisvastaisen boikotin marraskuussa 1919, mutta perui sen pian kun britit tekivät myönnytyksiä, ja suositteli yhteistyötä brittien kanssa. Vuotta myöhemmin hän katkaisi jälleen yhteistyön brittien kanssa kun kansan tyytymättömyys britteihin kasvoi, mutta halusi, että boikottiliike pysyisi väkivallattomana. Gandhi kiersi Intiaa seitsemän kuukauden ajan ja piti puheita sadoilletuhansille ihmisille. Kun Gandhin lupaamaa itsehallintoa ei kuulunutkaan, monet nationalistit alkoivat puhua avoimesta kapinasta brittihallintoa vastaan. Gandhin vaatimuksesta [[Intian kongressipuolue|kongressipuolue]] sitoutui kannattamaan väkivallatonta kansalaistottelemattomuuskampanjaa eikä ryhtyisi voimatoimiin ilman Gandhin suostumusta. Gandhi järjesti uuden kansalaistottelemattomuuskampanjan helmikuussa 1922, mutta keskeytti sen [[Chauri Chaura]]ssa tapahtuneiden brittipoliisien surmien jälkeen. Maaliskuussa 1922 [[Intian varakuningas]] [[Rufus Isaacs Reading|lordi Reading]] pidätytti Gandhin, ja hänet tuomittiin kuuden vuoden vankeuteen. Gandhi vapautettiin kaksi vuotta myöhemmin helmikuussa 1924 hänen toivuttuaan hitaasti umpisuolileikkauksesta, koska britit eivät halunneet Gandhin kuolevan vankilassaan.<ref>Fischer 1983, s. 63–74.</ref> Vankilavuosinaan Gandhi luki 150 teosta uskonnon, kirjallisuuden, yhteiskuntatieteen ja taloustieteen aloilta. Gandhin vankilasta tuli intialaisille [[Pyhiinvaellus|pyhiinvaelluksen]] kohde.<ref>Aula 1967, s. 81.</ref>
 
=== Intian sisäistä puhdistamista ===
Rivi 148 ⟶ 154:
 
=== Poliittinen toiminta ===
Gandhi noudatti 1900-luvun alusta asti periaatetta, että hän teki itse ensimmäiseksi kaikki toisiltakin vaatimansa henkilökohtaiset uhraukset. Hän pyrki näyttämään vain hyvää esimerkkiä, eikä mitenkään arvostellut ihmisiä, jotka eivät halunneet seurata häntä. Hän ei myöskään asettanut seuraajilleen mitään rajoituksia näiden vapauksien suhteen.<ref>Aula 1967, s. 23.</ref> Gandhi halusi kaiken poliittisen toimintansa tapahtuvan aina avoimesti ja julkisesti, myös vankilassa ollessaan.<ref>Aula 1967, s. 31.</ref> Suunnitelmansa ja poliittiset mielipiteensä Gandhi julkaisi esimerkiksi sanomalehdissään.<ref>Aula 1967, s. 59.</ref>
 
== Arvostus ==