Ero sivun ”Kytäjän kolmoissurma” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kumottu muokkaus 15486636, jonka teki 84.251.116.208 (keskustelu) Tuskin tarpeellista erikseen mainita. |
Ei muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 7:
Pojat olivat kuitenkin leiriytyneet yksityiselle alueelle. Kytäjän kartanon silloinen omistaja [[Kai Kustaa Vähäkallio|Kai Vähäkallio]] sekä kartanon vanhaisäntä, Kain isoisä [[Väinö Vähäkallio|Väinö]], olivat hyvin tarkkoja siitä, ettei kartanon mailla liikuttaisi luvatta. Suomen [[jokamiehenoikeudet|jokamiehenoikeuksien]] nojalla liikkuminen yksityisellä alueella oli kuitenkin laillista. Tapahtumailtana Kai Vähäkallio oli kartanossa kaksin nuoremman poikansa kanssa; illan aikana kartanossa kävi myös lähistöllä asunut Vähäkallion pikkuserkku Anna Siikarla. Vähäkallion vaimo ja perheen vanhempi poika olivat menneet aiemmin päivällä perheen kaupunkiasuntoon [[Helsinki]]in.
Illalla pojat olivat käyneet eräässä [[kyläkauppa|kyläkaupassa]] Kytäjällä. He eivät ostaneet mitään, vaan soittivat [[puhelin|puhelu]]n Hyvinkäälle. Kauppias kertoi poliisille myöhemmin, että poikien seuraan oli tullut tyttö, joka myöhemmin osoittautui olevan Veijon tyttöystävä Marja-Leena Uusimäki, joka huolehti poikien muonituksesta. He poistuivat kaupasta kello 17.00 ja nelikko siirtyi leiripaikalle, josta Marja-Leena oli lähtenyt kello 21.00.<ref name="HS"/>
Marja-Leenan palattua seuraavana päivänä leiripaikalle hän löysi kaikki kolme poikaa surmattuina. Surmaaja oli ilmeisesti ampunut heitä pään alueelle.<ref name="HS">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/sunnuntai/a1344655892188 | Nimeke = "Kuin paha uni" | Tekijä = Malmberg Lauri | Ajankohta = 2012 | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Viitattu = 15.6.2016 }}</ref> Marja-Leena hälytti paikalle [[ambulanssi]]n, mutta uhrien hyväksi ei ollut enää tehtävissä mitään. Paikallinen [[poliisi]] totesi, että oli tapahtunut vakava henkirikos. Poliisi otti yhteyden nimismieheen, joka puolestaan otti yhteyttä poliisitarkastajaan, joka edelleen kutsui paikalle [[keskusrikospoliisi]]n etsivät.
==Tutkimuksia ja epäiltyjä==
Rivi 16:
Poliisi ei aluksi kertonut julkisuuteen murha-asetta, joka oli oletettavasti ollut [[pistooli]] tai [[revolveri]]. Näin poliisi halusi välttää pelästyttämästä murhaajaa, jottei tämä alkaisi hävittää todisteita. Kolmoismurhan johdosta lähti liikkeelle monenlaisia huhuja murhaajasta. Tunnelmaa tiivisti se, että Hyvinkään alueella oli äskettäin tapahtunut muitakin laajaa julkisuutta saaneita henkirikoksia: niin sanotut [[liftarimurhat]] kesällä [[1971]] ja [[Väinö Svahn]]in tapaus syksyllä 1971.
Monet huhut ja vihjeet liittyivät jo tässä vaiheessa [[Kytäjän kartano]]on. Kartanossa oli eletty ikään kuin järjestäytyneen yhteiskunnan ulkopuolella. Kartanon isännän [[Kai Kustaa Vähäkallio|Kai Vähäkallio]]n harrastuksiin kuului muun muassa ampuminen ja metsästys, sillä Kytäjän kartanon mailla oli paljon riistaa. Myös poliisi alkoi kiinnostua kartanosta ja sen isännästä, jolla oli laaja [[ase]]kokoelma. Rikostutkijat kävivät kartanossa lähes päivittäin ja kuulustelivat sen väkeä. Kartanosta vakuutettiin, että kaikki aseet ovat tallessa eikä mitään oltu viety pois tai varastettu.<ref name="HS"/>
Myös poikien seurassa illalla ollutta Marja-Leena Uusimäkeä kuulusteltiin pitkään. Häneltä kysyttiin muun muassa sitä, kuka tiesi, että pojat olivat leiriytyneet Kytäjärven rannalle. Poikien vanhemmat eivät heidän tarkkaa olinpaikkaansa tienneet.
Rivi 49:
Lykkäyksen jälkeen käsittely jatkui [[26. heinäkuuta]]. Puolustus painotti Vähäkallion poikkeuksellisen voimakasta luonnonrakkautta ja vaati jälleen tämän määräämistä mielentilatutkimukseen. Siihen oikeus päätyikin. Vähäkalliota tutkittiin [[Lapinlahden sairaala|Lapinlahden mielisairaala]]ssa jo [[1. marraskuuta]].
Hyvinkään kihlakunnanoikeuden päätös annettiin [[6. helmikuuta]] [[1973]]. Ensin todettiin, että mielentilatutkimuksessa Kai Vähäkallion oli todettu olleen poikien ampumishetkellä täyttä ymmärystä vailla. Vähäkallion tuomio oli kolmesta taposta yhteensä 15 vuotta [[kuritushuone]]tta. [[Helsingin hovioikeus]] vahvisti tuomion saman vuoden elokuussa, mutta [[Korkein oikeus (Suomi)|Korkeimman oikeuden]] yhdistetty rangaistus aleni kolme vuotta eli tuomioksi jäi 12 vuotta kuritushuonetta.<ref name="HS"/> Syynä oli Obstbaumin esittämä näkemys, ettei kolmen pojan ampuminen peräkkäin ollut jatkettu rikos vaan kolme erillistä rikosta.
==Vähäkallion vankila-ajat ja vapauttaminen==
Rivi 65:
Kai Vähäkallion elämä päättyi [[20. heinäkuuta]] vuonna [[1979]] Kytäjän kartanossa, jossa hän ampui itsensä. Koska Vähäkallio oli syyllistynyt valuuttasäännösten rikkomiseen, käynnistyi Vähäkallion kuoleman jälkeen [[Vantaa]]n kihlakunnanoikeudessa oikeusprosessi vuonna [[1980]] kun asia tuli esille. Syyttäjä vaati leskelle tuomiota salakuljetuksesta, mutta oikeus katsoi, että tekoon oli syyllistynyt Kai Vähäkallio eikä hänen puolisonsa, joten syyte hylättiin. Rahat palautettiin Vähäkallion kuolinpesään, jota tämän lasten alaikäisyyden takia hoiti tämän aikaisempi vaimo.
Kartanon rahaepäselvyydet eivät kuitenkaan vielä päättyneet. Vuonna [[1985]] Kai Vähäkallion entinen vaimo ja tämän uusi puoliso, toimitusjohtaja, saivat syytteen Hyvinkään kihlakunnanoikeudessa poikien rahojen kavaltamisesta. Syyttäjän mukaan pariskunta oli kavaltanut 1,6 miljoonaa markkaa ja aiheuttanut kartanolle 2,8 miljoonan markan taloudelliset menetykset. Kihlakunnanoikeus tuomitsi Vähäkallion entisen vaimon puolen vuoden ehdolliseen vankeuteen, mutta hovioikeus antoi 10 kuukauden ehdollisen vankeustuomion. Summa oli hovioikeuden mukaan 150 000 markkaa.{{lähde}}
Kartanon rippeet tekivät konkurssin virallisesti vuonna [[1994]], jolloin sen osti pakkohuutokaupassa autokauppias [[Yrjö Laakkonen]].<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.hs.fi/kulttuuri/a1403576466260 | Nimeke = Pohjois-Karjalan mahtimies haluaa purkaa Kytäjän kartanon | Tekijä = | Ajankohta = 2014 | Julkaisu = Helsingin Sanomat | Viitattu = 15.6.2016 }}</ref>
== Lähteet ==
* {{Kirjaviite | Tekijä = Markkula, Hannes | Nimeke = Kuusi suomalaista murhaa | Vuosi = 1997 | Julkaisija = Gummerus | Tunniste = ISBN 951-20-5081-1 (sid.) }}
=== Viitteet ===
{{Viitteet}}
[[Luokka:Vuoden 1972 rikokset]]
| |||