Ero sivun ”Lossi” versioiden välillä

9 merkkiä lisätty ,  3 vuotta sitten
Esimerkiksi [[Kirjalansalmi|Kirjalansalmen]] lossi Turun ja Paraisten välillä uusittiin rakenteineen merenkulkuviranomaisten vaatimuksesta vuoteen 1931 mennessä. Uusi lossi oli raudasta valmistettu ponttonilossi, jonka kantavuus oli 10 tonnia. Moottori oli turkulaisen Motorfabriken Androsin valmistama, teholtaan 5-7 hevosvoiman ''Andros''-venemoottori. Lossi oli jälleen vaihdettava isompaan vuonna 1932.<ref>Suomen teiden historia II 1977, 226-227</ref><ref>[http://digi.lib.helsinki.fi/pienpainate/secure/showPage.html?conversationId=1&action=entryPage&id=346464&pageFrame_currPage=1 Esite ''Motorfabriken Andros - Åbo'' (Kansalliskirjasto: digitoidut aineistot: pienpainatteet)]</ref>
 
Tiehallinto on koko olemassaolonsa ajan pyrkinyt korvaamaan lossiyhteydet silloilla, mihin tärkeimpinä syinä ovat olleet lossipaikkojen aiheuttamat liikenteen pullonkaulat. Kehitys on kuitenkin ollut melko hidasta, koska siltojen rakentaminen on ollut usein vaikeaa ja kallista. Vuonna 1957 Suomen yleisillä teillä oli 138 lossia, mistä niiden määrä väheni vuoteen 1967 mennessä vain kahdellatoista. Lossipaikkojen korvaaminen silloilla on luonnollisesti tapahtunut ensisijaisesti päätieverkossa ja muilla vilkkailla tieosuuksilla. Suomen viimeinen valtatielossi korvattiin sillalla [[Viitasaari|Viitasaaren]] [[Hännilänsalmen riippusilta|Hännilänsalmella]] [[Keski-Suomi|Keski-Suomessa]] vuonna 1961. Vuonna 1981 yleisillä teillä oli 93 lauttapaikkaalossipaikkaa ja neljännesvuosisata myöhemmin, vuonna 2007, niitä oli 42. 1980-luvun alussa asetettu tavoite, viiden lauttapaikanlossipaikan korvaamiseksikorvaaminen sillalla vuosittain, ei siten ole toteutunut.<ref>Tuomas Rantala: ''Lossiveneistä moottorilauttoihin.'' TVH – valtion tiet: Mobilia-vuosikirja 2008, s. 44–47. Kangasala: Mobilia-säätiö.</ref>
 
==Lossit Suomessa==
42 480

muokkausta