Ero sivun ”Biisoni” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→Biisonien metsästäminen: tiiviimmin ja tietosanakirjamaisemmin lähteestä |
esseetyyli ja pahimmat lähdeongelmat korjattu; muunkielisistä nimistä voi kertoa muissa kieliversioissa; nostetaan luokittelu alkuun; ym. |
||
Rivi 1:
{{Taksonomia/eläimet
| nimi = Biisoni
Rivi 29 ⟶ 28:
'''Biisoni''' eli amerikanbiisoni (''Bison bison'') on suurikokoisin maanisäkäs [[Pohjois-Amerikka|Pohjois-Amerikassa]]. Se on läheistä sukua Euroopassa elävälle [[Visentti|visentille]]. Biisoneita arvellaan aikoinaan olleen 50 miljoonaa, mutta valtavat metsästykset ajoivat lajin lähes [[Sukupuutto|sukupuuton]] partaalle. Sukupuuttoon kuolemiselta sen pelasti ansiokas suojelutyö.
== Luokittelu ==
== Tuntomerkit ja ruumiinrakenne ==▼
Biisonilla katsottiin aiemmin olevan kaksi erillistä alalajia, preeriabiisoni (''Bison bison bison'') ja metsäbiisoni (''Bison bison athabascae'').<ref name="Nurminen1987">{{Kirjaviite | Tekijä = Nurminen, Matti (toim.)| Nimeke = Maailman eläimet: Nisäkkäät 2 | Vuosi = 1987 |Sivu =113|Selite = (Englanninkielinen alkuperäisteos ''The Encyclopedia of Mammals 2'', sarjassa World of animals) | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tammi | Tunniste = ISBN 951-30-6531-6 }}</ref><ref name="Zoo_2_322">Zoo 2, s. 322.</ref> Näistä muodoista metsäbiisoni on kookkaampi ja tummempi.<ref name="Nurminen1987" /> Nykyisen luokituksen mukaan preeria- ja metsäbiisoni eivät kuitenkaan ole alalajeja, vaan vain erilaisiin elinympäristöihin sopeutuneita populaatioita.<ref name="MSW3">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.bucknell.edu/msw3/browse.asp?s=y&id=14200669 | Nimeke = ''Bison bison'' | Tekijä = Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.) | Julkaisu = Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed) | Julkaisija = Bucknell University | Ajankohta = 2005 | Viitattu = 25.12.2010| Kieli = {{en}}}} </ref>▼
▲== Tuntomerkit ja ruumiinrakenne ==
[[Tiedosto:Bison Bull in Nebraska.jpg|thumb|left|Biisoni on jyhkeä, majesteettinen eläin.]]
Biisonilla on tuuhea, tummanruskea talviturkki ja kevyempi, vaaleanruskea kesäturkki. Turkki peittää etujalat, kaulan ja hartiat. Biisoniuros voi olla 3–3,8 metriä pitkä ja naaras 2,1–3,2 metriä pitkä. Hännän pituus on tavallisesti 45–90 senttimetriä. [[Säkäkorkeus|Säkäkorkeudeltaan]] biisoni voi olla 2 metriä. Painoltaan uros voi olla 455–910 kilogrammaa, toisinaan jopa yli [[tonni]]n, ja naaras 360–545 kilogrammaa.
Rivi 44:
== Elintavat ja -ympäristö ==
Biisonit liikkuvat päivin ja öin. Muutamista kymmenistä eläimistä koostuva lauma liikkuu hitaasti noin kolme kilometriä päivässä. Ennen biisonit saattoivat vaeltaa pitkiäkin matkoja tuoreille laitumille, mutta nykyisin ne ovat useimmiten aidatuilla alueilla.
Biisoni elää preerialla, pensaistoissa, harvapuustoisessa metsässä ja puolikuivilla marunaa kasvavilla alueillakin. Yleensä biisoni elää loivasti kumpuilevilla seuduilla ja jokilaaksoissa, mutta voi elää vuoristossakin.
Rivi 71 ⟶ 70:
Eurooppalaiset toivat tuliaseet Pohjois-Amerikkaan 1700-luvulla. Koska biisonien talja oli arvokasta kauppatavaraa ja koska biisonit kilpailivat karjan kanssa laitumista, vaikeuttivat junaliikennettä ja tarjosivat ravintoa intiaaneille, jotka taistelivat uudisasukkaita vastaan, eurooppalaiset pyrkivät biisoneista kokonaan eroon. Biisoneja teurastettiin niin paljon kuin voitiin; niistä otettiin talteen vain taljat, ja ruumiit jätettiin mätänemään. Tunnetuimpia ammattimetsästäjiä oli [[Buffalo Bill|William "Buffalo Bill" Cody]]. Biisonikantojen romahdusta edesauttoivat myös 1800-luvun puolivälin kuivuudet. Vuosisadan loppuvuosikymmeninä biisonit olivat kuolleet lähes sukupuuttoon.<ref name="chaline" />
Sittemmin aloitetut pelastustyöt pelastivat eläinlajin kokonaan sukupuuton partaalta. Vuonna 1995 kokonaiskanta oli noin 150 000, josta lähes 90 prosenttia yksityisillä karjatiloilla.▼
== Levinneisyys nykyään ==
▲
C. T. Hornadayn johtama suojelutoimikunta perusti [[Montana]]an ja [[Oklahoma]]an biisoninsuojelualueet, joille siirretyistä eläimistä kasvanut kanta kukoistaa. Biisoneita on nykyisin Yhdysvaltain keskilännessä ja [[Kanada]]ssa. [[Etelä-Dakota]]ssa joillakin yksityisfarmeilla on suuria laumoja. Kun eläimet ovat olleet turvassa metsästäjiltä ja petoeläimiltä, niiden määrä on kasvanut tasaisesti. Tällä hetkellä biisoneita onkin 200 000–500 000, ja laji on suojelunvarainen.
▲Biisonilla katsottiin aiemmin olevan kaksi erillistä alalajia, preeriabiisoni (''Bison bison bison'') ja metsäbiisoni (''Bison bison athabascae'').<ref name="Nurminen1987">{{Kirjaviite | Tekijä = Nurminen, Matti (toim.)| Nimeke = Maailman eläimet: Nisäkkäät 2 | Vuosi = 1987 |Sivu =113|Selite = (Englanninkielinen alkuperäisteos ''The Encyclopedia of Mammals 2'', sarjassa World of animals) | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tammi | Tunniste = ISBN 951-30-6531-6 }}</ref><ref name="Zoo_2_322">Zoo 2, s. 322.</ref> Näistä muodoista metsäbiisoni on kookkaampi ja tummempi.<ref name="Nurminen1987" /> Nykyisen luokituksen mukaan preeria- ja metsäbiisoni eivät kuitenkaan ole alalajeja, vaan vain erilaisiin elinympäristöihin sopeutuneita populaatioita.<ref name="MSW3">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.bucknell.edu/msw3/browse.asp?s=y&id=14200669 | Nimeke = ''Bison bison'' | Tekijä = Wilson, Don E. & Reeder, DeeAnn M. (toim.) | Julkaisu = Mammal Species of the World. A Taxonomic and Geographic Reference (3rd ed) | Julkaisija = Bucknell University | Ajankohta = 2005 | Viitattu = 25.12.2010| Kieli = {{en}}}} </ref>
== Lähteet ==
| |||