Ero sivun ”Chiptune” versioiden välillä

[katsottu versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
commons kuva
tarkennan ja laajennan vähän vanhempaa, pääasiassa omaa tekstiäni
Rivi 2:
[[Tiedosto:Chiptune.ogg|thumb|right|Näyte chiptune-tyylisestä kappaleesta.]]
[[Kuva:Chiptune-Setup-Game-Boys.jpg|thumb|right|Laitteisto jossa [[Game Boy]] -konsoleita käytetään musiikin tuottamiseen.]]
'''Chiptune''' on [[demoskene]] -kulttuurin parissa syntynyt musiikintyyli, jossa keskeistä ovat "piipittävät" soitinäänet, ja laajempana käsitteenä se viittaa nykyään ylipäätään 1980-luvun tietokoneilla ja pelikonsoleilla tehtyyn tai niiden äänimaailmasta vaikutteita ottaneeseen piipittäviä ääniä hyödyntävään musiikkiin. Tyylin puolesta perinteinen chiptune muistuttaa usein melodista syntikkamusiikkia, joskin käsite määrittyy enemmän soundin kuin itse musiikin tyylin kautta. Myöhemmin chiptune-ääniä on yhdistelty modernin konemusiikin tyyleihin. Sana ''chip'' viittasi alun perin [[Amiga]] -tietokoneiden chip-muistiin ("chip memory"), myöhemmin ehkä yleisemmin vanhoihin äänipiireihin ("sound chip").
'''Chiptune''' tarkoittaa [[elektroninen musiikki|elektronista musiikkia]], joka on tuotettu 1980-luvun [[kotitietokone]]iden ja [[pelikonsoli]]en yksinkertaisiin aaltomuotoihin perustuvilla äänipiireillä kuten [[MOS 6581|SID]]illä tai [[AY-3-8910]]:llä. Nykyään myös [[emulaattori|emulaatiota]] voidaan käyttää apuna musiikin tuottamisessa. Sana ''chip'' viittaa äänipiiriin ja ''tune'' musiikkikappaleeseen.
 
Chiptune1990-musiikkialuvun tehtiinalun myösAmigan teknisesti"chiptunet" kehittyneemmillä äänipiireillä ([[Amiga]]n Paula-piiri ja [[IBM PC|PC]]:n äänikortit). Tällöin on yleensä kyseolivat digitoituihin ääniin perustuvastaperustuvaa [[tracker-musiikki|tracker-musiikistamusiikkia]], jossa käytetyt samplet ovat erittäin lyhyitä ja yksinkertaisia aaltomuotoja (jolloin ne kuulostivat ennemminkin synteettisiltä kuin digitoiduilta). Tällaisia sampleja hyödynnettiin usein "looppaamalla" ne, jolloin lyhyestä äänestä tehtiin saumattoman toiston ansiosta loputon ääni. TeknisestiPieniin kehittyneemmillänäytteisiin äänipiireilläperustuvat chiptune-musiikkiamusiikkitiedostot tehtiinsopivat toisaaltahyvin nostalgisista[[kräkkeri|kräkättyjen]] taipelien tyylillistäintroihin. syistä,Pelien muttalevykkeillä myösei chiptune-musiikinusein käyttämienollut tilaa isompiin sampleihin perustuville kappaleille ja lyhyidenniiden samplejenlataus viemänolisi vähäisenvienyt tilanenemmän vuoksiaikaa. YleensäottaenJoskus chip-kappaleen koon ylärajana pidetäänpidettiin 48kt48:aa kilotavua. Chiptuneja käytettiin välillä myös tietokoneharrastajien tekemissä demoissa, koskamutta kappaleusein tulidemoissa saadapyrittiin mahtumaanchiptune-musiikkia nsmonipuolisempaan äänenkäyttöön. ChipChiptune-muistiinmusiikin pioneereja oli monia, mutta brittiläinen 4-mat (Matthew Simmonds) on jäänyt heistä tunnetuimmaksi.
 
Pienikokoisiin sampleihin perustuneet Amigan chiptunet kuulostivat usein aiempien tietokoneiden, kuten [[Commodore 64]]:n musiikilta. Myöhemmin käsitettä "chiptune" alettiinkin käyttää viitaten kaikkiin 1980-luvun tietokoneiden ja pelikonsolien äänipiireillä tehtyyn musiikkiin sekä lisäksi musiikkiin, joka yhdistelee tällaista soundia modernimpaan konemusiikkiin. PCM-ääntä tukenutta Amigaa lukuunottamatta 1980-luvun tietokoneiden äänipiirit tuottavat yleisesti ottaen lähinnä piipittävää ääntä (joskin samplejen käyttö on aina mahdollista ohjelmallisten temppujen avulla).
Tietokone- ja videopelien lisäksi chiptune-musiikkia käytettiin runsaasti etenkin [[kräkkeri|kräkättyjen]] pelien introissa ja tietokoneharrastelijoiden tekemissä demoissa (katso artikkelit [[warez]] ja [[demoskene]]). Demojen musiikissa oli tosin usein mukana pyrkimys siirtyä pois chiptuneista kohti kunnianhimoisempaa ilmaisua ja omaperäisempiä tyylejä.
 
[[Nintendo Entertainment System|8-bittisen Nintendon]] ja [[Gameboy]]n äänipiirit ovat olleet erityisen suosittuja usein demoskenen ulkopuolisessa chiptune-skenessä, johon kuuluvat muusikoiden live-keikat. Tietokoneiden PSG-äänipiireistä tärkeimmät ovat Commodore 64:n SID -äänipiiri ja esimerkiksi [[ZX Spectrum]]issa ja [[Atari ST]]:ssä käytetty [[AY-3-8910|AY]]-piiri. Puolalaiset tietokoneharrastajat löysivät Atari XL -tietokoneen aikanaan vähälle huomiolle jääneen pokey-piiriin.
Tyylillisesti chiptuneille on ominaista yksinkertaisten aaltomuotojen käyttö instrumentteina, äänikanavien vähäinen määrä (tyypillisesti 3 tai 4) sekä melodian vahva rooli musiikissa. On kuitenkin huomattava, että äänipiirien rajoitusten puitteissa voi vanhoillakin laitteilla toteuttaa myös muun tyylistä musiikkia.
 
Tyylillisesti chiptuneille on ominaista yksinkertaisten aaltomuotojen käyttö instrumentteina, äänikanavien vähäinen määrä (tyypillisesti 3 tai 4) sekä melodian vahva rooli musiikissa. OnMyöhemmin kuitenkinmelodisen huomattava,tyylin ettärinnalle äänipiirienon rajoitustentullut puitteissakonemusiikista voiinspiroituneempia vanhoillakin laitteilla toteuttaa myös muun tyylistä musiikkiasuuntauksia.
 
Chiptuneille on ominaista myös ''arpeggio''-efektin runsas käyttö. Arpeggio-efekti tarkoittaa sitä, että jonkin soinnun nuotteja toistetaan peräkkäin niin nopeasti, että ihmiskorva kuulee ne yhtenä rosoisena sointuna (sana arpeggio tarkoittaa murtosointua). Arpeggio-efektiä käytettiin, jotta saataisiin aikaan soinnuilta kuulostavia ääniä käyttämättä kuitenkaan enempää kuin yhtä kanavaa. Vanhoissa tietokoneissa ja pelikonsoleissa oli yleensä vain kolme tai neljä äänikanavaa, joten niitä pyrittiin käyttämään säästeliäästi. Digitoituja ääniä käyttävillä äänipiireillä voidaan kanavissa säästää myös käyttämällä kokonaisista soinnuista koostuvia soitinsampleja.
 
Chiptune-musiikin suurimmat vaikutteet on saatu [[1970-luku|1970-luvun]] ja [[1980-luku|1980-luvun]] syntetisaattoreilla tehdystä melodisesta musiikista. Vuonna [[1971]] suosituksi tullut [[syntetisaattori]]lla tehty [[Gershon Kingsley]]n sävellys "Popcorn" on sävellyksenä jonkinlainen chiptunenmelodisen chiptune-tyylisen musiikin arkkityyppi. Tyypillisimmistä varhaisen melodisen chiptune-musiikin edustajista voidaan esimerkkeinä mainita [[Martin Galway]]n kappale "Comic Bakery" ja [[Rob Hubbard]]in "Delta" (molemmat samannimisistä [[Commodore 64]]:n peleistä) sekä [[Amiga]]lla 4-Matin (Matthew Simmonds) "L.F.F." (käytetty lukuisten "[[cracktro]]jen" musiikkina) ja Heatbeatin (Aleksi Eeben) kappale "Matkamies".
 
==Tärkeimmät chiptune-musiikin äänipiirit==
*Amigan Paula. Chiptune-käsite syntyi Amiga-harrastajien parissa, vaikka juuri Amigan Paula kykeneekin PCM-ääneen eikä ole "pakotettu" piipittävään soundiin. Paulassa on neljä PCM-kanavaa stereona.
*[[AY-3-8910]] (Yamahan lisensoima versio on YM2149). Texas Instrumentsin äänipiiri, jota käytettiin halpuutensa vuoksi lukuisissa koneissa (MSX, ZX Spectrumin myöhemmät mallit, Atari ST, Amstrad CPC, Vectrex). Tämä on äänipiireistä teknisesti vaatimattomin, tuottaen vain kohinaa ja kanttiaaltoa. Kolme kanavaa.
*SID - Commodore 64:n äänipiiri. Commodore panosti jonkin verran oman äänipiirinsä kehittämiseen ja se onkin piipittävistä PSG-äänipiireistä monipuolisin. Siinä on analoginen filtteri, useita aaltomuotoja, joskin vain kolme kanavaa.
*Nintendon ja Gameboyn äänipiirit. Näissä on neljä kanavaa, jotka on lukittu tietyille aaltomuodoille plus yksi 1-bittinen PCM-äänikanava.
*Pokey - Atari XL/XE koneiden 1970-luvun puolella kehitetty äänipiiri. Se on hyvin yksinkertainen, mutta siinä on selvästi omanlaisensa metallinen ääni ja neljä kanavaa. Tyypillistä Pokey:n käytölle ovat vaikeudet saada ääni pysymään kunnolla vireessä.
*OPL3 ja OPL4. PC:n monissa äänikorteissa käytetyt FM-synteesiin perustuneet Yamahan äänipiirit. Näiden ääni on huomattavasti monipuolisempi kuin vanhempien PSG-äänipiirien, mutta yhä varsin keinotekoisen kuuloista.
 
 
== Katso myös ==