Ero sivun ”Hermann von Helmholtz” versioiden välillä

| kansalaisuus =Saksalainensaksalainen

| tutkimusalue =[[Fysiikkafysiikka]], [[fysiologia]]

| tunnetut työt =[[Energiaperiaateenergiaperiaate]]

'''Hermann Ludwig Ferdinand von Helmholtz''' ([[31. elokuuta]] [[1821]] – [[8. syyskuuta]] [[1894]]) oli [[saksa]]lainen [[lääkäri]] ja [[fyysikko]].

== Elämä ==

Helmholtzin isä oli [[Potsdam]]in lukion [[rehtori]], joka oli opiskellut klassista [[filologia]]a ja [[filosofia]]a. Helmholtzin isä oli filosofi [[Immanuel Herman Fichte]]n läheinen ystävä. Helmholtzin työssä näkyy Fichten ja [[Immanuel Kant]]in vaikutusta. Nuorena miehenä Helmholtz oli kiinnostunut [[luonnontiede|luonnontieteestä]], mutta hänen isänsä halusi hänen opiskelevan [[lääketiede]]ttä.

Helmholtzin ensimmäinen merkittävä tieteellinen saavutus oli [[energian säilymislaki|energian]] säilymistä käsittelevä tutkielma vuodelta [[1847]]. Tutkielman taustalla oli hänen lääketieteelliset opintonsa ja filosofinen tausta. Hän löysi energian säilymisen periaatteen tutkiessaan [[lihas|lihaksen]] [[aineenvaihdunta]]a.

Perustuen [[Nicolas Léonard Sadi Carnot|Sadi Carnot]]in, [[Benoit Paul Émile Clapeyron|Émile Clapeyronin]], [[Julius Robert von Mayer]]in ja [[James Prescott Joule]]n aiempiin töihin hän osoitti mekaanisen [[liike-energia]]n, [[lämpö]]-, [[valo]]-, [[sähkö]]- ja [[magnetismi|magneettisen]] välillä vallitsevan sellaisen relaationsuhteen, että kun yksi energian muoto muuttuu toiseksi, tiettyä määrää kutakin energian muotoa vastaa yksikäsittelisesti tietty määrä jokaista muuta energian muotoa. . Näin ollen niitä voitiin pitää saman yleisen "voiman"”voiman” (nykytermien mukaan [[energia]]n) ilmentyminä. Hän julkaisi teorinsateoriansa kirjassaan ''Über die Erhaltung der Kraft'' (On the Conservation of Force, [[1847]]). Ajatus energian yleisestä säilymisestä oli esitetty aikaisemminkin, mutta Helmholz osoitti sen kaikkia edeltäjiään vakuuttavammin esittäen myös joukon laskukaavoja erilaisten fysikaalisten systeemien energiamäärille.

Helmholtz esitti vuonna [[1854]] ensimmäisenä ideanajatuksen universuminkaikkeuden [[lämpökuolema]]n mahdollisuudesta.

Vuonna [[1851]] Helmholtz mullisti silmäntutkimuksen silmän tähystämiseen soveltuvalla keksinnöllä; instrumentilla pystytään tutkimaan ihmisen silmää sisäpuolelta. Helmholtz keskittyi muutenkin aistien fysiologiaan. Hänen pääjulkaisussaan, nimeltään ''Handbuch der Physiologischen Optik (Handbook of Physiological Optics)'' käsitellään empiirisiä teorioita [[tilanäkö|tila]]- ja [[värinäkö|värinäöstä]] sekä liikkeen havaitsemisesta. Teoksesta tuli alansa perusteos [[1800-luku|1800-luvun]] puolivälissä. Helmholtz jatkoi työtä kirjansa uusien painosten kanssa useita vuosikymmeniä. Erityisesti kiistely [[Ewald Hering]]in kanssa tila ja värinäöstä aiheutti taajaa päivittämistä.

Vuonna [[1863]] Helmholtz julkaisi kirjan "''Die Lehre von den Tonempfindungen als physiologische Grundlage für die Theorie der Musik"''. Siinä käsitellään ääniaistimusten fysiologista perustaa musiikin teoriassa. Hän kehitti [[Helmholtzin resonaattori]]n, jolla voidaan selvittää eri [[ääni]]en korkeuksia.

Helmholtzin mukaan on nimetty myös ''Helmholtzin merkintätapa'', jota yleisesti käytetään eri [[oktaaviala|oktaavialoissa]] olevien, samannimisten [[sävel#sävelten nimet|sävelten]] erottamiseksi toisistaan.<ref name=dolmetsch>{{verkkoviite | Osoite = http://www.dolmetsch.com/musictheory1.htm#helmholtz | Nimeke = Music theory online: staffs, clefs & pitch notation | Selite = kohta "Helmholtz pitch notation" | Viitattu = 23.3.2016}}</ref>. Sen mukaan esimerkiksi yksiviivainen c merkitään c', kaksiviivainen c″ ja kontraoktaavin C muodossa C_I. Helmholtz itse käytti tätä merkintätapaa edellä mainitussa teoksessaan.<ref Kaikkein alimpia oktaavialoja lukuun ottamatta se oli kuitenkin ollut ainakin Saksassa yleisessä käytössä jo ennen Helmholtzin aikaa.<ref name=Tonempfindungen>{{kirjaviiteKirjaviite | Tekijä = Helmholtz, Hermann von Helmholtz | Nimeke = Die Lehre von den Tonempfindungen als physiologische Grundlage für die Theorie der Musik | Sivu = 28-2928–29 | Luku = Berechnung für Schwinnungszahlen für sämmtliche Tone der Tonleiter | Julkaisija = | Vuosi =1863 | www = http://vlp.mpiwg-berlin.mpg.de/pdf/lit3483_Lo.pdf}}</ref> Kaikkein| alimpiaTiedostomuoto=PDF oktaavialoja| lukuun ottamatta se oli kuitenkin ollut ainakin SaksassaKieli={{de}} yleisessä käytössä jo ennen Helmholtzin aikaa.}}{{404}}</ref name=Tonempfindungen />

Vuonna [[1874]] Helmholtz muutti [[Bonn]]ista [[Berliini]]in vastaanottamaan [[fysiikka|fysiikan]] [[professori]]n viran. Siellä hän kiinnostui [[elektromagnetismi]]sta. Vaikka hän itse ei tehnyt merkittäviä tutkimustuloksia alalta, hänen oppilaansa [[Heinrich Rudolf Hertz]] tuli kuuluisaksi havainnollistamalla ensimmäisenä [[sähkömagneettinen säteily|sähkömagneettisen säteilyn]].

Muita Heimholtzin opiskelijoita ja tutkijatyötovereita Berliinissä olivat mm.muun muassa [[Willard Gibbs]], [[Max Planck]], [[Heinrich Kayser]], [[Eugen Goldstein]], [[Wilhelm Wien]], [[Arthur König]], [[Henry Augustus Rowland]], [[A. A. Michelson]] ja [[Michael Pupin]].

{{DEFAULTSORTAAKKOSTUS:Helmholtz, Hermann von}}