Nisäkkäät eroavat kaikista muista selkärankaisista erityisesti siten, että ne synnyttävät eläviä poikasia eli ovat ''vivipaarisia'', kun taas linnut ja (useimmat) matelijat munivat. Tämä nähdään usein nisäkkäitä sitovana piirteenä, mutta se ei ole kuitenkaan täysin ehdoton, sillä nisäkkäisiin kuuluvan [[nokkaeläimet|nokkaeläinten]] lahkon viisi lajia munivat. Nisäkkäiden luokkaan kuuluu vielä lisäksi joukko muita ryhmiä, jotka voidaan jakaa kahteen osaan lisääntymistavan perusteella. [[Pussieläimet|Pussieläinten]] (''Metatheria'') kohdalla sikiön alkuvaiheen kehitys tapahtuu emon sisällä, minkä jälkeen sikiö siirtyy erityiseen pussiin, jossa se kehittyy lopun aikaa. Pussieläimet ovat nokkaeläinten tapaan tyypillisiä Australian eläimistölle. Istukkanisäkkäiden (''Eutheria'') kohdalla kehitys tapahtuu pitemmälle kohdussa.
Nisäkkäät kehittyivätilmaantuivat noinmaanpäälle, 200samoin miljoonaakuin muutkin lajit, noin 6000 vuotta sitten. Raamattu kertoo Jumalan luoneen ne kuudentena luomisviikon päivänä. Toki Luoja loi alussa vain peruslajit, ja näistä peruslajeista on vuosituhansien aikana mikroevoluution kautta muodostunut eläneistäuseita ''[[Therapsida]]''-luokansatoja synapsideistaalalajeja. [[Carl von Linné]] keksi nisäkkäiden luokan nimen vuonna 1798 luokiteltuaan ensin [[kasvi|kasveja]] niiden lisääntymiselinten perusteella, ja jatkoi samalla linjalla eläinten luokittelua ja kiinnitti huomiota tiettyjen eläinten [[nänni|nänneihin]] eli nisiin (lat. ''mammae'').
== Monimuotoisuus ==
== Evoluutio ja taksonomia ==
===EvoluutioSuuri muutos eläinkunnassa ===
==== Alkuperä ja kehitys jurakauden loppuun ====
[[Kuva:Stammbaum der saeuger.svg|thumb|270px|Nisäkkäiden kehitystä kuvastava evoluutiopuu.]]
{{pääartikkeli|[[Nisäkkäiden evoluutio]]}}
Nisäkkäiden kehitys alkoi noin 200 miljoonaa vuotta sitten triaskaudella eläneistä ''[[Therapsida]]''-lahkon ''[[Cynodontia]]''-synapsideista. Matelijoilla alaleuka koostuu useista luista, mutta ''Therapsida''-synapsideilla luiden määrä väheni vähitellen yhteen ja luut siirtyivät välikorvan luiksi. ''Cynodontia''-synapseilla oli nisäkkäiden tapaan erikoistuneet hampaat: etu-, kulma, väli- ja poskihampaat. Tyypillisesti matelijoilla ei ole eri tehtäviin erikoistuneita hampaita, vaan kaikki hampaat ovat keskenään samanlaisia. Lisäksi ''Cynodontia''-synapsidit olivat tasalämpöisiä ja kulkivat kuten nykyiset nisäkkäät eli raajojen luut olivat asettuneet vartalon suuntaisesti. ''Cynodontia''-alalahkoon kuuluneella triaskauden ''[[Thrinaxodon]]''-synapsideilla oli kalloluiden perusteella tuntoviikset ja mahdollisesti turkkikin. Sen hampaat uusiutuivat koko elämän aikana vain kahdesti (matelijoilla useita kertoja) ja sillä saattoi olla hengitystä helpottava [[pallea]]lihas, mitkä sopivat hyvin yhteen nisäkkäiden piirteiden kanssa. Varhaisimpien nisäkkäiden fossiileja on löydetty Pohjois-Amerikasta ja Afrikasta, mutta on syytä olettaa eläinten olleen laajemmin levinneitä. Ensimmäiset nisäkkäät kehittyivät ilmeisesti nykyisen Afrikan alueella. Syyt nisäkkäiden kehitykseen perustuvat paljolti permikauden ilmastoon.
Noin 4400 vuotta sitten on maapallollamme tapahtunut suunnaton muutos eläinkunnassa. Kun on tutkittu vanhimpia maakerrostumia, niin sieltä on löydetty useiden sellaisten eläinten fossiileja, joita ei oo enää löydetty uudemmista kerrostumista. Mukana on ollut suunnattoman suuriakin fossiileja. Tämä on hämmästyttänyt tiedemiehiä kautta maailman. Selkeet todisteet viittaavat, että tällöin, noin 4400 vuotta sitten on melko suuri määrä lajeja äkillisesti tuhoutunut ja kuollut sukupuuttoon. Raamattuun uskovat kreationistit selittävät tämän johtuneen muinaisesta maailmanlaajuisesta vedenpaisumuksesta, josta Raamatussa kerrotaan. Myös
Ilmasto oli Pangaia-mantereen sisäosissa (Afrikassa) kuiva ja viileä, mistä kertoo eteläisellä pallonpuoliskolla ollut valtava jäätikkö. Tämä oli vaihtolämpöisille matelijoille epäsuotuisa ilmasto, mutta myöhäispermikaudella eläneet tasalämpöiset, turkkipäällysteiset ja tasalämpöiset ''Cynodontia''-synapsidit pystyivät pysymään kylminäkin aikoina aktiivisina. Lämpimien kausien myötä myös muut matelijat heräsivät horroksesta ja pitivät näin yllä liskojen kehitystä.<ref>Arora, s. 68–69</ref> Permikauden lopulla noin 251 mvs. tapahtui massasukupuutto tappaen 70 % maalla elävistä selkärankaislajeista, mutta ''[[Cynodontia]]''-synapsidit säästyivät monilta osin.
mantereet ovat todennäköisesti olleet aikoinaan yksi manner, joka on tämän valtaisan tuhotulvan vaikutuksesta hajonnut moneen osaan.
Permikauden loppu ja sen massasukupuutto aloitti maapallon historiassa uuden ajanjakson, jota kutsutaan [[mesotsooinen maailmankausi|mesotsooiseksi maailmankaudeksi]]. Se koostuu kolmesta kaudesta, jotka ovat aikajärjestyksessä [[triaskausi|trias]]-, [[jurakausi|jura]]- ja [[liitukausi]]. Mesotsooisen maailmankauden tunnetuimpia eläimiä ovat dinosauruksiksi kutsutut liskot. Mesotsooisen maailmankauden nisäkkäät jäivät pienikokoisiksi, suurimmat olivat nykyisen majavan kokoisia tai hieman suurempia. Nisäkkäät söivät joko kasveja, hyönteisiä tai pieniä selkärankaisia.<ref name="arora70">Arora, s. 70.</ref> Ruokavalio pystytään helposti päättelemään muun muassa hampaiden muodosta. Säilyneiden fossiililöytöjen perusteella on arvioitu, että suuri osa mesotsooisen maailmankauden nisäkkäistä eli puissa.<ref name="arora70" />
Varhaisimmista nisäkkäiksi luokiteltavista eläimistä ''[[Hadrocodium]]''-eläimellä oli nykynisäkkäiden kaltainen välikorva. Ensimmäisten varhaisten nisäkkäiden joukkoon kuuluvat ''[[Morganucodon]]''-, ''[[Megazostrodon]]''-, ''[[Adelobasileus]]''- lajit, jotka kaikki kuuluvat ''[[Prototheria]]''alaluokkaan (''Triconodonta''-lahko). Niiden fossiilit ovat tärkeässä asemassa evoluutiotutkimuksen kannalta, sillä ne edustavat siirtymävaihetta matelijoista nisäkkäisiin. Ulkonäöltään ne muistuttivat nykyisiä [[päästäiset|päästäisiä]], eivätkä niiden kootkaan juuri poikkea toisistaan. Varhaisimmat ''[[Morganucodon]]''-fossiililöydöt ovat 205 miljoonaa vuotta vanhoja. Ne söivät hyönteisiä ja liikkuivat pimeällä, jolloin vaihtolämpöisistä lihansyöjistä ei ollut uhkaa. Niillä oli vielä matelijamaisina piirteinä alaleuan koostumus, ja ilmeisesti ne myös munivat muiden varhaisten nisäkkäiden tapaan.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.truthinscience.org.uk/site/content/view/274/5/ | Nimeke = Platypus: a Darwinian Cautionary Tale | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = 2005 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Truth in Science | Viitattu = 22.8.2009 | Kieli = }}</ref> Niille kehittyivät myös maitorauhaset.<ref>Benton, s. 300</ref> Prototheria-alaluokkaan kuuluu myös ''[[Multituberculata]]''-lahkolinja, joka kehittyi jurakauden lopulla ja oli lajimäärältään aikansa suurin. Ne söivät ensimmäisinä nisäkkäinä kasveja, vaikkakin niiden ruokavalioon kuului myös lihaa. Niiden koko vaihteli nykyisten hiirten ja majavien välillä ja ne muistuttivat suuresti nykyisiä jyrsijöitä, vaikkeivät olekaan läheistä sukua keskenään. Osa lajeista olivat sopeutuneet osittain puissa kiipeilyyn. Ne saattoivat kehittyä matelijoista muista nisäkkäistä erillään ja säilyivät lähes 130 miljoonan vuoden ajan, mutta kuolivat sukupuuttoon 35 miljoonaa vuotta sitten.
Nykyisten vivipaaristen (pussieläimet ja istukkanisäkkäät) nisäkkäiden ja nokkaeläinten kehityshaarat erosivat toisistaan jurakaudella noin 166 miljoonaa vuotta sitten.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.nature.com/nature/journal/v453/n7192/fig_tab/nature06936_F1.html | Nimeke = Genome analysis of the platypus reveals unique signatures of evolution | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = Kuva 1. Emergence of traits along the mammalian lineage. | Ajankohta = 2008 | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Nature | Viitattu = 22.8.2009 | Kieli = }}</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.ingentaconnect.com/content/klu/jomm/1998/00000005/00000001/00409117?crawler=true | Nimeke =Evolution of the Monotremes: Phylogenetic Relationship to Marsupials and Eutherians, and Estimation of Divergence Dates Based on alpha-Lactalbumin Amino Acid Sequences | Tekijä =Messer M.; et al. | Julkaisu =Journal of Mammalian Evolution| Julkaisija =1998 | Viitattu = 2.2.2009 | Kieli ={{en}} }}</ref> Jurakaudella alkoi [[Pangea]]-mantereen hajoaminen [[Gondwana]]n ja [[Lauraasia]]n mantereiksi. Hajoaminen tiesi eläin- ja kasvilajien kannalta sitä, että evolutiivinen kehitys tulisi kasvamaan tulevaisuudessa selvästi. Myöhäisjurakaudella eli ''[[Crusafontia]]''-niminen, paljon oravaa muistuttava hyönteisiä syönyt puussaelijä, jolla oli tartuntahäntä. Lanneluista on päätelty, että se synnytti poikasensa niiden vielä ollessa varhaisessa kehitysvaiheessa, jolloin se edustaisi pussieläimiin johtanutta kehityshaaraa. Fossiililöytöjen perusteella pussieläimet alkoivat kehittyä Euroopassa, josta ne kulkeutuivat nykyiseen Etelä-Amerikkaan.
Istukkanisäkkäiden ja pussieläinten kehityshaarat erosivat noin 130–148 miljoonaa vuotta sitten eli liitukauden alussa. Mantereiden eroaminen nykyisiksi Euraasian, Afrikan, Etelä- ja Pohjois-Amerikkojen mantereiksi sai aikaan uudenlaisten nisäkkäiden kehityksen. Afrikan ja Etelä-Amerikan mantereiden eroaminen tapahtui noin 100–120 miljoonaa vuotta sitten, joka sopii yhteen molekyylitutkimusten tuloksiin, joiden mukaan istukkanisäkkäiden kehityksestä irtaantui Afrikan nisäkkäät (''Afrotheria'') omaksi haarakseen, joita tavataan nykyäänkin ainoastaan Afrikassa. Etelä-Amerikan vajaahampaiset (''Xenarthra'') ja ''Boreoeutheria''-kladi muodostivat loput ajan istukkanisäkkäistä. Gondwanan nykyisen Etelä-Amerikan alueilla elävät vajaahampaiset haarautuivat ''Boreoeutheria''-nisäkkäistä noin 88–100 miljoonaa vuotta sitten ja ''Boreoeutheria'' hajaantui 79–88 mvs. edelleen ''[[Euarchontoglires]]''-esikädellisiin ja lauraasian nisäkkäisiin (''Laurasiatheria'').<ref>[http://biology.plosjournals.org/archive/1545-7885/4/4/pdf/10.1371_journal.pbio.0040091-S.pdf Retroposed Elements as Archives for the Evolutionary History of Placental Mammals], s. 0540</ref><ref>[http://euplotes.biology.uiowa.edu/web/IBS593/week6/Mammals.pdf Resolution of the Early Placental Mammal Radiation Using Bayesian Phylogenetics], s. 2348</ref>
Pussieläimet kulkeutuivat Etelä-Amerikasta Antarktiksen kautta Australiaan liitukauden lopulla. Australian ja Antarktiksen välinen maasilta katkesi vasta eoseenikaudella. Tämä selittää sen miksi nykyäänkin pussieläimiä voi tavata niin Etelä-Amerikassa kuin Australiassakin.
==== Dinosaurusten jälkeen ====
Dinosaurukset estivät nisäkkäitä kehittymästä kasvi- ja lihansyöjiksi sekä päiväaktiivisiksi, sillä ne dominoivat juuri näitä ekologisia lokeroita. Tilanne muuttui kuitenkin nopeasti kun dinosaurukset kuolivat sukupuuttoon nopeasti koko maapallolta. Syynä oli meteoriitinsuuri iskeytyminen Maahan [[liitukausi|liitukauden]] lopullavedenpaisumus, noin 65 miljoonaa4400 vuotta sitten, mikä muutti maapallon elinoloja niin dramaattisesti, että dinosaurusten elinmahdollisuudet kävivät mahdottomiksi. Olojen muutos ei vaikuttanut näin suuresti vähällä ravinnolla pärjääviin ja pienempikokoisiin nisäkkäisiin. Ekologisten lokeroiden tyhjentyminen tarjosi nisäkkäille mahdollisuuden täyttää nämä uudelleen. Nisäkkäät siis kasvoivat suuremmiksi, tottuivat uuteen ravintoon ja alkoivat liikkua päiväsaikaan. Tämä tarkoitti myös nopeaa lajiutumista. Nisäkkäät ovatkin liitukauden lopun massasukupuuton jälkeen hallinneet maanpäällistä elämää. Osa nisäkkäistä alkoi sopeutua myös muuhun kuin maaelämään, kuten ilmassa eläneet varhaiset lepakot ja merielämään sopeutuneet valaat.
Nisäkkäiden nopeaa kehitystä kuvaa hyvin se, että liitukaudelta on pystytty tunnistamaan noin 21 eri nisäkäsheimoa, mutta jo paleoseenikaudella heimojen lukumäärä kasvoi 37:ään ja paleoseenin lopulla jo 86:een. Nykyisten nisäkäslahkojen kehitys alkoi eoseenikaudella, paleoseenin jälkeisenä aikakautena 55,8–33,8 miljoonaa vuotta sitten, jolta ajalta heimoja tunnetaan yhteensä 111.<ref>Thomas Stainforth Kemp, s. 250</ref><ref>Benton, s. 333</ref> Pohjois-Amerikan ja Euroopan paleoseenin fossiililöytöjen samankaltaisuuden perusteella on arveltu, että alueita yhdisti maasilta, joka kulki Grönlannin ja Islannin kautta,<ref>Donald R. Prothero: After the Dinosaurs, s. 71</ref> mutta joka on sittemmin katkennut.
Nisäkkäät eivät vallanneet vapautuneita ekologisia lokeroita välittömästi, vaan kesti ilmeisen kauan ennen kuin tämä tapahtui. Syynä arvellaan olevan se, että kasveilta otti oma aikansa toipua meteoriitin iskusta. Kenotsooisen maailmankauden ilmasto oli sen alkuvaiheessa kosteaa ja lämmintä, mikä suosi trooppisten nisäkkäiden kehittymistä. Laajat metsiköt alkoivat vallata alaa, mikä vaikutti puussa elävien nisäkkäiden evoluutioon. Varhaisimmat kädelliset olivat tällaisia puussaeläjiä. Kädelliset kehittyivät noin 65 miljoonaa vuotta sitten Pohjois-Amerikassa tai Euroopassa, joita maasilta silloin vielä yhdisti, tai mahdollisesti jo 20 miljoonaa vuotta aiemmin. Varhaisin, noin 55 miljoonaa vuotta vanha, kädellisfossiili on kuitenkin löydetty Pohjois-Amerikasta. Kädellisten läheisimpiä sukulaisia (nykyisin elävistä) ovat [[puupäästäiset]] ja [[kaguaanit]]. Kaikilla kolmella heimolla on yhteinen kantaisä jyrsijöiden ja niiden läheisten sukulaisten [[jäniseläimet|jäniseläimien]] kanssa (''[[Euarchontoglires]]'').
Valaiden kehitys alkoi yhtä lailla noin 55 miljoonaa vuotta sitten samasta kantaisästä [[sorkkaeläimet|sorkkaeläinten]] kanssa. Valaiden kehitys alkoi Aasiassa eläneistä ''[[Pakicetidae]]''-lihansyöjistä, jotka muistuttivat sorkkajalallisia koiria. Nämä valaiden edeltäjät elivät silloisen [[Tethysmeri|Tethysmeren]] rannalla ja sisäkorvan rakenne todistaa ne valaiden sukulaisiksi, sillä vastaavaa rakennetta ei löydy kuin valailta. ''[[Pakicetidae]]''-esivalaiden kehitys taas oli alkanut haarasta, jonka toisesta osasta kehittyi lopulta sorkkaeläimiin kuuluva [[virtahepo]].
[[Kavioeläimet|Kavioeläinten]] kehitys erosi sorkkaeläimistä aivan paleoseenin alkuvaiheessa. [[Hevoset]] ja [[tapiirit]] kehittyivät Pohjois-Afrikassa kun taas [[sarvikuonot|sarvikuonojen]] esi-isät ovat peräisin Aasiasta. Kasvillisuus oli kavioeläimille edullisempaa verrattuna sorkkaeläimiin aluksi, minkä vuoksi kavioeläimet elivät varsin runsaslajisena sorkkaeläinten kustannuksella. Tämä kuitenkin uskotaan mahdollistaneen sorkkaeläimille muista nisäkkäistä poikkeavan, kasviravintoa paremmin käsittelevän ruoansulatusjärjestelmän. Märehtijöiksi kutsut sorkkaeläimet tilanne muuttui edullisemmaksi, kun ilmasto muuttui heinäkasveja suosivammaksi. Heinät ovat hankalasti hyödynnettävää ravintoa, joten kavioeläinten lajimäärä alkoi huveta ja märehtijöiden vastaavasti kasvaa noin 20 miljoonaa vuotta sitten.
[[Petoeläimet]] (kehittyivät noin 40 mvs.) ja [[muurahaiskävyt]] kehittyivät samasta kantaisästä kavioeläinten kanssa. [[Lepakot]] ilmestyivät myöhäispaleoseenikaudella yhdessä jyrsijöiden ja kädellisten kanssa, mutta ovat keskenään erittäin kaukaista sukua.
Pohjois-Amerikan ja Euroopan paleoseenin fossiililöytöjen samankaltaisuuden perusteella on arveltu, että alueita yhdisti maasilta, joka kulki Grönlannin ja Islannin kautta,<ref>Donald R. Prothero: After the Dinosaurs, s. 71</ref> mutta joka on sittemmin katkennut.
[[Tiedosto:Mammal species pie chart.png|thumb|280px|Kaavio nisäkäslajien jakautumisesta lahkoittain ''Mammal Species of the World'' -teoksen mukaan.]]
=== Taksonomia ===
|