Ero sivun ”Yksikelainen mikrofoni” versioiden välillä

 

== Yleisesti yksikelaisesta ==

 

Vaikka näitä mikrofoneja ovat käyttäneet vuosikymmenten kuluessa lukemattomat soittajat, niille ovat ominaisia tietyt ongelmat. Merkittävä tällainen on yksikelaisen mikrofonin tuottamassa [[signaali]]ssa esiintyvä 50&nbsp;[[Hz]] tai 60&nbsp;Hz [[taajuus|taajuinen]] [[verkkovirta|sähköverkon]] aiheuttama hurina ({{k-en|hum}}), Suomessa 50&nbsp;Hz. Ongelmaan löytyi kunnollinen ratkaisu vasta vuonna [[1996]], jolloin kitaramikrofoneja valmistava [[Kinman]] Company toi markkinoille patentoidun ratkaisun mikrofonihurinan poistamiseksi. Ratkaisu perustuu päällekkäisiin keloihin kuten ns. [[Humbucker|stacked humbucker]] - mikrofonissa. Kelat on erotettu metallisuojalla ja alemmassa kelassa on teräksinen sydän magneettien sijasta. Kela poimii häiriötaajuuden mutta vaikuttaa mahdollisimman vähän ylemmän kelan magneettisuuteen. Kelojen vastukset on sovitettu toisiinsa pyrittäessä yksikelaisen kaltaiseen sointiin.<ref>soundonsound</ref> Myös muut valmistajat ovat tuoneet markkinoille vastaavia ratkaisuja.

 

 

Toinen yksikelaisten tyyppi on Gibson Guitar Corporationin suunnittelema mikrofonimalli [[P-90]]. Mallista tuli välittömästi suosittu, soundin poiketessa Fenderin yksikelaisista mikrofoneista. Näissä mikrofoneissa on isokokoinen litteä [[kupari]]sesta käämilangasta [[käämi]]tty kela, napapaloina säädettävät teräksiset ruuvit, ja pari käämin alle sijoitettua litteää AlNiCo-tankomagneettia. Säädettävät teräksiset naparuuvit johtavat magneettikentän ja poimivat kielten värähtelyt.