Ero sivun ”Isoviha” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lisätty linkki ja titteli Karl Nierothille. |
p clean up, typos fixed: baltiala → balttila using AWB |
||
Rivi 28:
Kun tsaari luopui hyökkäyksestä Ruotsiin, venäläiset järjestivät Länsi-Suomeen siviilihallinnon kesällä 1717. Kenraalikuvernööriksi tuli kesäkuun alussa ruotsalainen kreivi [[Gustav Otto Douglas]], [[Kaarle XII|Kaarle XII:n]] [[drabantti]], joka oli loikannut venäläisten puolelle [[Pultavan taistelu]]n seurauksena. ''Turun kenraalikuvernöörikunta'' oli maantieteellisesti identtinen aiemman sotilashallintoalueen kanssa. Muodollisesti Länsi-Suomi säilyi sotilasviranomaisten ylivallassa. Sekä yliamiraali Apraksin että kenraali Golitsyn olivat Douglasin esimiehiä, ja jälkimmäinen hoiti sotilasasioitaan vanhaan malliin.<ref name="luukko756757">Luukko 1967 s. 756–757</ref>
Kenraalikuvernöörikunta koostui viidestä niin kutsutusta ''piiri-'' tai ''laamannikunnasta''. Laamannikuntaa johti niin sanottu [[laamanni]], joka vastasi asemaltaan pikemminkin [[maaherra]]a. Laamannikuntia olivat Helsingin, Hämeenlinnan-Porvoon, Porin, Turun ja Vaasan piirikunnat, joista Turun laamannikuntaa johti kenraalikuvernööri. Laamanneiksi nimitettiin pääasiassa
Laamannikunta jakautui tavallisesti kolmen tai neljän, joskus kuuden<ref>Lindeqvist 1906 s. 295</ref> [[pitäjä]]n kokoiseen niin kutsuttuun vouti- tai kihlakuntaan. Pitäjän johtoon asetettiin [[nimismies (talonpoika)|nimismies]], jonka virka-alueena oli kuitenkin kirkko- eikä hallintopitäjä kuten ennen sotaa. Veronkanto järjestettiin venäläiseen tapaan: pitäjästä erotettiin [[manttaali|veromanttaaleja]], joista vastasivat kylänvanhimmat eli starostit. Nämä saattoivat olla esimerkiksi entisiä lautamiehiä tai vouteja.<ref name="luukko756757"/>
Rivi 39:
Perinteisen historiankirjoituksen mukaan isoviha on usein nähty täydellisenä katastrofiaikana, mutta toisen maailmansodan jälkeisen tulkinnan mukaan tuo kuva on ollut liioiteltu. Nuorempaan, 2000-luvun tutkijapolveen kuuluva [[Kustaa H. J. Vilkuna]] on perehtynyt isonvihan aikaan tuomiokirjojen, kirjeiden, erilaisten luetteloiden ja valitusasiakirjojen perusteella. Hänen mukaansa monet aikaisemmassa näkökulmassa liioitelluiksi väitetyt kuvaukset pitävätkin paikkansa ja muun muassa raiskauksia oli vähätelty.<ref name="multiple5">Helsingin Sanomat Kuukausiliite 7/2009, s. 28–33</ref>
Liioittelun osasyynä nähtiin [[Ruotsi]]n hallituksen miehityksen aikana harjoittama [[propaganda]], joka pyrki korostamaan venäläisten raakuutta. Näin hallitus pyrki nostattamaan taisteluhenkeä. Vaikutus oli kuitenkin päinvastainen, ja paljon [[porvaristo]]a ja [[papisto]]a pakeni Ruotsiin. Talonpoikaisväestöä pakeni miehityksen alkuvaiheessa [[piilopirtti|piilopirtteihin]], joista he sitten palasivat asuinsijoilleen tilanteen rauhoituttua.<ref name="multiple">Karonen, Pohjoinen suurvalta. Ruotsi ja Suomi 1521–1809</ref>
Eniten venäläisiä miehityssotilaita oli koko isonvihan aikana Länsi-Suomessa. Venäläiset pitivät Länsi-Suomea tiukassa otteessa, sillä sieltä käsin oli suunnitelmissa hyökätä Ruotsiin. Kaakkois-Suomea ei hävitetty kovinkaan perusteellisesti, koska alue oli päätetty liittää [[Venäjä]]än.<ref name="multiple" /> Ankarimmat siviilitappiot kärsi Pohjois-Pohjanmaa, jonka tsaari käski tuhota kymmenen peninkulman syvyydeltä puskurivyöhykkeeksi Ruotsia vasten. Vanhempien tutkimusten mukaan miehityksen aikana tapettiin noin 5 000 suomalaista, joista noin puolet Pohjanmaalla<ref name="multiple2">Zetterberg, s.</ref>. Uudempien tutkimusten mukaan surmaluvut olivat huomattavasti suuremmat.
| |||