Avaa päävalikko

Muutokset

5 merkkiä poistettu ,  3 vuotta sitten
p
clean up, typos fixed: esim → esim. using AWB
=== Kielimuotojen käyttöaste ===
 
Norjan kunnissa ja kouluissa on usein virallisena kielimuotona jompikumpi kahdesta kirjakielestä, kirjanorja tai uusnorja. Jompaakumpaa kielimuotoa opiskellaan peruskoulussa varsinaisena äidinkielenä (hovedmål) ja toista kieltä ylemmillä luokilla äidinkielen sivumuotona (sidemål).
 
Norjan 431 kunnasta 160:ssä on virallisena kielenä kirjanorja, 114:ssä uusnorja ja 157 kuntaa ovat kielellisesti neutraaleja.{{lähde}} Useimmat uusnorjankieliset kunnat ovat [[Vestlandet]]in alueella.
 
Noin 86,1&nbsp;% Norjan peruskoulun oppilaista opiskeli pääasiallisena äidinkielenään kirjanorjaa, 13,9&nbsp;% uusnorjaa.<ref>[http://www.ssb.no/utgrs/tab-2008-04-28-09.html SSB: Elevar, etter elevens målform og fylke. 1. oktober 2007]</ref> 11,1&nbsp;% Norjan asevelvollisista ilmoitti kielimuodokseen uusnorjan vuonna 2005, mikä merkitsi 1,7&nbsp;% nousua edellisvuodesta.
 
Noin 89&nbsp;% norjalaisista tekee veroilmoituksen kirjanorjaksi.{{lähde}} Vuonna 2003 julkaistuista norjankielisistä kirjoista 9&nbsp;% oli kirjoitettu uusnorjaksi.{{lähde}} 89&nbsp;% prosenttia norjankielisistä sanomalehdistä toimitetaan kirjanorjaksi, 6&nbsp;% uusnorjaksi ja 5&nbsp;% molemmilla kielimuodoilla.{{lähde}}
Kirjanorja ja uusnorja ovat suhteellisen lähellä toisiaan, ja useimmat norjalaiset ymmärtävät vaivatta kumpaakin kielimuotoa. Monet sanat ovat käytössä molemmissa kielimuodoissa, mutta kummassakin on myös omaa sanastoa.
 
Helpoin tapa tunnistaa tekstistä, kummasta kielimuodosta on kysymys, on katsoa epämääräisiä artikkeleita. Kirjanorjassa ne ovat ''en'', ''ei'' ja ''et'', uusnorjassa ''ein'', ''ei'' ja ''eit''. Myös monissa muissa sanoissa, joissa kirjanorjassa on e-kirjain, käytetään uusnorjassa diftongia ei, esimerkiksi ”enemmän” = ''flere'' (kirjanorja) ''fleire'' (uusnorja). Monesti diftongia käytetään silti molemmissa kielimuodoissa, esimerkiksi ''stein'' = ”kivi”.
 
Toinen helposti tunnistettava piirre uusnorjassa on kj-kirjainyhdistelmän ahkerampi käyttö. Pidempää kkj-yhdistelmää käytetään vain uusnorjassa. Esimerkkejä:
=== Murteiden asema ===
 
Kirjakielisten muotojen ohella norjaa puhuvat vaalivat omia murteitaan, ja monista muista maista poiketen murteellista kieltä käytetään usein myös virallisluontoisissa suullisissa puheissa.
 
==Norjan kielen kielioppia==
Kirjanorjassa feminiiniset sanat voidaan taivuttaa myös maskuliinin tapaan, uusnorjassa ei koskaan. Tämä on yksi selkeimmistä vedenjakajista näiden kahden kielimuodon välillä.
 
Monet sanat ovat norjassa ja ruotsissa eri sukuisia, esim. ruotsin ''ett krig'' on norjaksi ''en krig'', ja ruotsin ''en/ein människa'' on norjaksi ''et/eit menneske''.
 
====Adjektiivit====
====Verbit====
 
Norjan verbit taipuvat neljässä [[finiittimuoto|finiittimuodossa]] ja kolmessa [[nominaalimuoto|infiniitti- eli nominaalimuodossa]]. Näistä [[preesens]] ja [[infinitiivi]] taipuvat edelleen [[pääluokka|pääluokissa]] ja partisiipin perfekti [[luku (kielioppi)| luvussa]].
 
Verbit jakautuvat useiden germaanisten kielten tapaan [[heikot verbit|heikkoihin]] ja [[vahvat verbit|vahvoihin]], joista jälkimmäisen tunnistaa päätteettömästä imperfektimuodosta (esim. ''le'' ’nauraa’ > ''lo'' ’nauroi’). Vahvoissa verbeissä tapahtuu useimmiten vokaalimuutoksia sanan vartalossa.
====Muut sanaluokat====
 
Muita norjan kielen sanaluokkia kutsutaan suljetuiksi sanaluokiksi. Näihin kuuluvat [[adverbi]]t, [[determinatiivi]]t, [[interjektio]]t, [[konjunktio]]t, [[subjunktio]]t, [[pronomini]]t sekä [[prepositio]]t.
 
Determinatiivit luokiteltiin aiemmin pronomineiksi, mutta norjan kielen nykyisen nimityskäytännön mukaan substantiiviin ''viittaavia'' ja näiden mukaan taipuvia apusanoja (esim. [[possessiivipronomini]]t) kutsutaan determinatiiveiksi, kun taas pronomineiksi kutsutaan vain substantiivin ''korvaavia'' sanoja (esim. [[persoonapronomini]]t). Useimmat norjan kielen determinatiivit taipuvat suvussa ja luvussa (esim. ’minun’, m. ''min'' f. ''mi'' n. ''mitt'' mon. ''mine''. Persoonapronominit taipuvat kahdessa sijamuodossa, nominatiivissa (esim. ''jeg'' /jæɪ̯/ ’minä’ kirjanorjaksi) ja akkusatiivissa (esim. ''meg'' /mæɪ̯/ ’minut’,’minua’).
10 638

muokkausta