Ero sivun ”Väinö Hannikainen” versioiden välillä

5 merkkiä poistettu ,  6 vuotta sitten
p
clean up, typos fixed: elämänker → elämäker using AWB
[katsottu versio][katsottu versio]
(parempi kuva)
p (clean up, typos fixed: elämänker → elämäker using AWB)
Väinö Hannikainen syntyi Pekka Juhani Hannikaisen ja Alli Hannikaisen perheeseen, johon kuuluivat jo veljet Lauri, Ilmari, Tauno ja Arvo sekä sisko Toini, joka menehtyi nuorena tulirokkoon. Pekka toivoi kaikista pojistaan muusikkoja, ja jokainen heistä sai musiikillisen alkeisopetuksensa kotona vanhemmiltaan. Musiikinopetus alkoi pojilla 4–5 vuoden iässä.
 
Lapsena Väinö oli sairaalloinen, minkä takia hän vaati vanhemmiltaan enemmän huolenpitoa kuin muut veljensä. Samojen arvioiden mukaan Väinö oli lapsena myös veljiään avomielisempi ja iloisempi.{{kenen mukaan}} Väinö opiskeli Jyväskylässä pianonsoittoa, mutta ylioppilaaksi valmistuttuaan hän vaihtoi pianon harpunsoittoon. Näistä opinnoista valmistuttuaan Väinöstä tuli Kajanuksen orkesterin pitkäaikainen harpisti, ja vapaa-aikanaan hän alkoi säveltää laulu-, piano- sekä kamarimusiikkia. [[Robert Kajanus]] oli Pekka Hannikaisen nuoruudenystävä.
 
1950-luvulla Väinö Hannikainen alkoi valmistella isänsä Pekan elämänkertaaelämäkertaa, mutta teos ei koskaan valmistunut.
 
== Sävellyshistoriaa ==
Väinö Hannikainen opiskeli Helsingissä, [[Berliini]]ssä ja [[Pariisi]]ssa. Vuosina [[1923]]–[[1957]] hän oli [[Helsingin kaupunginorkesteri]]n sooloharpisti.
 
Helsingin musiikkiopistossa sävellyksen, teroeettisten aineiden ja pianon ohella Väinö Hannikainen opiskeli myös [[Urut|urkujensoittoa]]. Helsingissä [[Aino Kajanus|Aino Kajanuksen]] harpputaiteeseen tutustuttuaan hän havaitsi, että harppu oli hänen soittimensa. Opettajana hänellä aluksi toimi Aino Kajanus, sen jälkeen musiikkiopiston harppuluokalla [[Lilly Kajanus-Blenner]]. Harpputaiteilijana Väinö edistyi nopeasti ja saavutti soittimensa mesterillisen teknillisen ja taiteellisen hallinnan. Opintojen täydennys tapahtui Berliinissä 1921–1923 sekä myöhemmin useilla matkoilla Pariisissa. Väinö esiintyi Suomessa monilla kiertueilla harpistina, mutta myös pianistina, veljensä Ilmarin säestäjänä. Solistina hän esiintyi Berliinissä ja Pariisissa. Helsingin Kaupunginorkestein sooloharpistina hän toimi 1923–1957.
Väinö Hannikaisen tuotantoon kuuluu muun muassa yksi baletti, yksi sinfoninen runo, kamariooppera Aino, harppusonaatti 1919, ensimmäinen suomalainen harppukonsertto 1922, variaatioita harpulle ja orkesterille, näytelmä- ja elokuvamusiikkia sekä sekä suuri määrä kantaatteja ja yksinlauluja. Väinöä on teostensa perusteella analysoitu säveltäjäluonteeltaan herkkävaistoiseksi lyyrikoksi sekä melodikoksi, ja hänen sointunsa koettiin rikkaiksi ja ilmekkäiksi sekä orkesteriteoksissa hienostuneeksi ja monipuoliseksi.{{kenen mukaan}} Väinö sai director musices arvonimen vuonna 1952. Hän oli myös Suomen Tanssitaiteilijain Liiton kunniajäsen.
 
Väinö Hannikainen kuoli sydänhalvaukseen huvilalla Kuhmoisissa (Aavarannassa) 60 vuoden iässä.
 
==Viitteet==
 
{{DEFAULTSORT:Hannikainen, Väinö}}
 
[[Luokka:Suomalaiset taidemusiikin säveltäjät]]
[[Luokka:Vuonna 1900 syntyneet]]
10 638

muokkausta