Ero sivun ”Lipidi” versioiden välillä

Tyypillisesti lipideissä toinen pää on [[vesi]]liukoinen ([[hydrofobinen vuorovaikutus|hydrofiilinen]]) ja toinen, pitkä [[hiilivetyketju]], [[hydrofobinen vuorovaikutus|hydrofobinen]]. Lipidit eivät edusta rakenteeltaan yhtenäistä yhdisteryhmää, mutta niille on ominaista, että ne liukenevat hyvin orgaanisiin liuottimiin, kuten esimerkiksi [[asetoni]]in, [[eetteriDietyylieetteri|eetteriin]]in, [[petrolieetteri]]in ja [[bentseeni]]in. Lipidit eivät liukene veteen. Kun lipidit [[kudosneste]]essä liittyvät [[proteiini|proteiineihin]], ne muuttuvat liukoisiksi. Lipidien ja proteiinien muodostamat [[makromolekyyli]]t ovat [[lipoproteiini|lipoproteiineja]]. [[Hiilihydraatti]]en ja lipidien muodostamat yhdisteet ovat [[glykolipidi|glykolipidejä]]. Lipidien muodostuminen, [[lipogeneesi]] tapahtuu soluissa.

Lipidimolekyylit voidaan karkeasti jakaa hydrofobisiin ja [[amfipaattinen|amfipaattisiin]] pienmolekyyleihin. Amfipaattisen luonteensa takia lipidit voivat vedessä muodostaa kolmenlaisia rakenteita: [[vesikkeli|vesikkeleitä]], [[liposomi|liposomeja]] ja [[solukalvo|solukalvoja]]ja. Biologiset lipidit koostuvat joko kokonaan tai osittain kahdesta erityyppisestä alayksiköstä tai "rakennuspalikasta": ketoasyyli- ja isopreeniryhmistä. Lipidien jaotteluun on olemassa ainakin kaksi eri versiota. Fahy et al. jaottelevat lipidit kahdeksaan eri ryhmään alayksiköiden tyyppien mukaan. Ketoasyyliryhmistä muodostuvat rasvahapot, glyserolipidit, glyserofosfolipidit, sfingolipidit, sakkarolipidit ja polyketiidit. Isopreeniryhmät taas muodostavat sterolit ja prenolit. <ref name=pmid19098281>{{cite journal |author=Fahy E, Subramaniam S, Murphy R, Nishijima M, Raetz C, Shimizu T, Spener F, Van Meer G, Wakelam M and Dennis E.A |title=Update of the LIPID MAPS comprehensive classification system for lipids|journal=Journal of Lipid Research |volume=50 |pages=S9–S14 |year=2009 |pmid=19098281 |doi= 10.1194/jlr.R800095-JLR200}}</ref> Toisen jaottelun mukaan lipidit luokitellaan kolmessa tasossa <ref>Nelson, David & Cox, Michael: "Principles of Biochemistry" W. H. Freeman and Company, 2005, sivu 349.</ref>:

*** [[Sfingolipidi|Sfingolipidit]]t, joissa on kiinnittyneenä PO<small>4</small> ja [[koliini]]

Rasvahapot, tai rasvahappojäännökset osana lipidiä, ovat laaja molekyyliryhmä. Rasvahapot muodostuvat [[rasvahapposynteesi]]ssä, jossa [[asetyylikoliini]]-A -[[aluke]] yhdistyy ketjumaisessa reaktiossa malonyylikoliini A:n tai metyylimalonyylikoliini A:n kanssa. Rasvahapot rakentuvat hiilivetyketjusta, joka päättyy [[karboksyyliryhmä]]än. Rakenteensa takia molekyylillä on poolinen, hydrofiilinen pää, ja pooliton, hydrofobinen pää, joka ei liukene veteen. Rasvahappojen rakenne on monien biologisten lipidien perusta, ja usein osana muissa monimutkaisissa lipideissä. Rasvahappojen hiilivetyketjussa on tyypillisesti 4 - 24 hiiltä. Ketju voi olla tyydyttynyt (ei sisällä [[kaksoissidos|kaksoissidoksia]]) tai tyydyttymätön, ja siihen voi kuulua happea, halogeenejä, vetyä ja rikkiä sisältäviä funktionaalisia ryhmiä. Jos rasvahapossa on kaksoissidoksia, se voi konformaatioltaan olla joko ''cis''- tai ''trans''-muotoinen. Konformaatio vaikuttaa ratkaisevasti rasvahapon molekyylikonfiguraatioon. ''Cis''-kaksoissidokset taivuttavat rasvahappoa, mikä vaikuttaa rasvahapon toimintaan ja rakenteeseen solukalvossa. Luonnossa rasvahapot ovat useimmiten ''cis''-muodossa. ''Trans''- konformaatiota esiintyy joissakin luonnollisissa ja osin [[hydrogenaatio|hydrogenoiduissa]] rasvoissa ja öljyissä.<ref>Vance JE, Vance DE (2002). Biochemistry of Lipids, Lipoproteins and Membranes. Amsterdam: Elsevier. ISBN 0444511393. OCLC 51001207</ref>, <ref>Devlin, pp. 193–95.</ref>, <ref>Hunt SM, Groff JL, Gropper SAS (1995). Advanced Nutrition and Human Metabolism. Belmont, CA: West Pub. Co. p. 98. ISBN 0-314-04467-1.</ref>, <ref>Brown HA, ed. (2007). Lipodomics and Bioactive Lipids: Mass Spectrometry Based Lipid Analysis, Volume 432 (Methods in Enzymology). Boston: Academic Press. ISBN 0123738954. OCLC 166624879.</ref>, <ref>Hunter JE (November 2006). "Dietary trans fatty acids: review of recent human studies and food industry responses". Lipids 41 (11): 967–92. doi:10.1007/s11745-006-5049-y. PMID 17263298.</ref>

Glyserolipidit muodostuvat pääasiassa mono-, di- ja triglyseroleista, joista tunnetuin on glyserolin triesteri eli triglyseridi. Triglyseridejä kutsutaan joskus virheellisesti triasyyliglyseroliksi, mutta niissä ei ole hydroksyyliryhmää. Triglyserideissä glyserolin kolme hydroksyyliryhmää ovat esteröityneet, useimmin eri rasvappoihin. Koska glyserolipidit toimivat energiavastoina, ne muodostavat suurimman osan eläinkudosten varastorasvasta. Triglyseridien esterisidosten hydrolyysissä vapautuu glyserolia ja rasvahappoja, mikä on rasva-aineenvaihdunnan ensimmäinen askel. <ref>Coleman RA, Lee DP (2004). "Enzymes of triglyceride synthesis and their regulation". Progress in Lipid Research 43 (2): 134–76. doi:10.1016/S0163-7827(03)00051-1. PMID 14654091.</ref>, <ref>van Holde and Mathews, p. 630–31.</ref>