Ero sivun ”Suomen murteet” versioiden välillä

'''Suomen murteet''' ovat [[suomen kieli|suomen kielessä]] esiintyviä [[murre|murteita]]. Ne voidaan jakaa [[länsimurteet|länsimurteisiin]] ja [[itämurteet|itämurteisiin]] sekä edelleen näiden sisällä useisiin alaryhmiin. Murteiden erot olivat ennen selkeämpiä, sillä nykyisin murteet ovat sekoittuneet.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.internetix.ofw.fi/opinnot/opintojaksot/8kieletkirjallisuus/aidinkieli/murteet/ | Nimeke =Suomen murteet | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =Internetix | Viitattu = 24.7.2009 | Kieli = }}</ref>

 

[[File:Stamp 1976 - Dialects in Finland.jpg|thumb|220px|Suomen postilaitos julkaisi vuonna 1976 postimerkin, joka kuvasi Suomen murrealueita.]]

Suomen kielen [[murre|murteista]] puhuttaessa tarkoitetaan yleensä ns. vanhoja aluemurteita, jotka ovat nykyään tasoittuneet. Siksi murrekartoissa esitetään vuoden 1938 kuntajako ja suomen murteiden puhuma-alueeseen luetaan mukaan Neuvostoliitolle [[luovutettu Karjala|luovutetut alueet]], Inkerinmaa, Ruotsin Länsipohja ja Norjan Ruija. Toisaalta ruotsinkielisiä Suomen rannikkoalueita ei ole otettu mukaan.<ref>Lehikoinen s. 105−107.</ref><ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://oppimateriaalit.internetix.fi/fi/avoimet/8kieletkirjallisuus/aidinkieli/murteet/murrealu.html | Nimeke = Suomen murrealueet| Tekijä = Savolainen, Erkki| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Intenetix| Ajankohta = 1998| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 13.5.2016 | Kieli = }}</ref> Perinteisen murretutkimuksen kannalta aito murre on alkanut hävitä yleiskielen vaikutuksen, oppivelvollisuuden ja vilkastuvan muuttoliikkeen myötä 1900-luvun alussa.<ref>Rapola s. 17–20.</ref>

 

Suomen murteet jaetaan perinteisesti kahtia länsimurteisiin ja itämurteisiin. Vastakkaisuus ei ole vain kielellinen, vaan eroja on myös muussa kansanomaisessa henkisessä ja aineellisessa kulttuurissa, kuten ruokataloudessa, työkaluissa, vaatteissa ja rakennuksissa. Länsimurteiden alueelle tyypillistä on ollut vakiintunut kyläasutus ja peltoviljely, idässä puolestaan haja-asutus, kaskenpoltto ja eräkulttuuri.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://oppimateriaalit.internetix.fi/fi/avoimet/8kieletkirjallisuus/aidinkieli/murteet/etusivu.html | Nimeke = Suomen murteet| Tekijä = Savolainen, Erkki| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = Internetix| Ajankohta = 1998| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Viitattu = 13.5.2016 | Kieli = }}</ref><ref>Lehikoinen s. 107.</ref> Vakiintunut käsitys murrejaosta perustuu lähinnä tiettyihin äänne- ja muotorakenteen piirteisiin, niiden historiallisen kehitykseen ja asutushistoriaan.<ref name="Leino">{{Lehtiviite | Tekijä = Antti Leino, Saara Hyvönen ja Marko Salmenkivi | Otsikko = Mitä murteita suomessa onkaan? | Julkaisu = Virittäjä | Ajankohta = 2006 | Vuosikerta = 110 | Numero = 1 | Sivut = 28 | www = http://www.kotikielenseura.fi/virittaja/hakemistot/jutut/2006_26.pdf | Tiedostomuoto = PDF}}</ref>

 

Ryhmien selvin ero on kirjakielen ''d''-äänteen edustus. Lännessä sen tilalla on ''r'' (''paran'' 'padan', ''lehren'' 'lehden', ''saara'' 'saada'), mutta idässä ''d'' katoaa (''paan, lehen, saaha'').<ref>Lehikoinen s. 109–111, Ruoppila s. 33–34.</ref> Muita tunnettuja eroja ovat kirjakielen ''ts'':n vastineet (lännessä ''mettä'' 'metsä', ''kattoo'' 'katsoo' ja idässä ''mehtä, kahtoo'')<ref>Lehikoinen s. 112–113, Ruoppila s. 38–39.</ref> ja ''lk''- ja ''rk''-yhtymien astevaihtelu (lännessä ''jäljet, kurjet, näljät, pelvot'', idässä ''jälet, kuret, nälät, pelot'').<ref>Lehikoinen s. 113–114, Ruoppila s. 45–46.</ref> Länsimurteissa on tyypillistä [[Diftongi#Diftongien avartuminen|diftongien avartuminen]] (''nuari'' 'nuori', ''tyämiäs'' 'työmies', ''viaras'' 'vieras'), itämurteissa puolestaan pitkän ''a'':n ja ''ä'':n [[Diftongi#Diftongiutuminen|diftongiutuminen]] (''moa'' ’maa’, ''peä'' ’pää’, ''kaloa'' tai ''kalloo'' 'kalaa', ''leipeä'' tai ''leipee'' 'leipää').<ref>Lehikoinen s. 116, Ruoppila s. 56–60.</ref> Länsimurteissa esiintyy ''f''-äänne ja sanan alussa voi olla kaksi konsonanttia, toisin kuin itämurteissa: esimerkiksi ''kaffe, fati, klasi, trappu'', idässä ''kahvi, vati, lasi, rappu''.<ref>Lehikoinen s. 115.</ref> Tunnettuja ovat myös sanastoerot: lännessä ''vihta'' ja idässä ''vasta''; lännessä sukkaa ''kudotaan'' mutta idässä ''neulotaan''; ''en kehtaa'' tarkoittaa lännessä 'minua ujostuttaa', idässä taas 'en viitsi'.<ref>Lehikoinen s. 121, Ruoppila s. 77−79.</ref>

 

Puhtaasti synkronisesti eli pelkästään nykytason eroja (erityisesti sanaston tasolla) katsoen on pidetty perusteltuna myös Suomen murteiden jakamista kolmia: itä-, länsi- ja pohjoismurteisiin. Tällöin pohjoismurteiden alue kattaisi alueet suunnilleen Keski-Pohjanmaan ja Kainuun etelärajoilta pohjoiseen. <ref>Leino, Antti & Hyvönen, Saara & Salmenkivi, Marko 2006: Mitä murteita Suomessa onkaan? Murresanaston levikin kvantitatiivista analyysiä. – Virittäjä 1/2006.</ref>

 

== Katso myös ==