Ero sivun ”Hovinarri” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
lähde tarkemmin -malline |
tyyli: pois "tai muuta vastaavaa": ei kerro mitään ja sisältyy jo saman virkkeen sanaan "esimerkiksi" |
||
Rivi 5:
Hovinarreja on ollut länsimaissa [[keskiaika|keskiajalta]] [[Uusi aika|uudelle ajalle]] asti. Narri saattoi olla joko oikeasti mielenvikainen (vrt. {{k-en|fool}}) tai vain näytellä hullua. Narreja ei ollut vain kuninkaan hovissa, vaan useat [[aatelisto]]n edustajat ja jopa kirkonmiehet pitivät itsellään narria. Narri olikin eräänlainen statussymboli siinä missä erikoinen lemmikkikin keskiajan ja uuden ajan alun yhteiskunnassa. Mielenvikaisia henkilöitä oli myös tavallisen kansan parissa ja hekin naurattivat tavallista kansaa omilla tempuillaan ja oudolla logiikallaan. Myös ammatillisia narreja eli henkilöitä, jotka ottivat itse narrin osan, oli paljon ja he kiertelivät joko kaupungista toiseen, tai ottivat roolin vain tietyn juhlan ajaksi.<ref name="infinite jest">Korhonen, Anu: ''Fellows of Infinite Jest. The Fool in Renaissance England''. Turku: Cultural History, University of Turku, 1999.</ref>
Hovissa narrien tehtävänä oli viihdyttää isäntäväkeä. Narrin repertuaariin kuuluin paljon erilaisia temppuja, joilla hän sai yleisönsä nauramaan. Luonnolisten hullujen eli mielenvikaisten käyttäminen narrina oli yleistä. He naurattivat yleisöään omalaatuisella puhetyylillään ja oudolla [[logiikka|logiikallaan]]. He saattoivat myös tehdä paljon hullunkurisia asioita. Isäntä saattoi muun muassa kysyä narrilta jotakin asiaa ja tämän hassu selitys nauratti yleisöä. Ammatilliset narrit pyrkivät matkimaan luonnollisia narreja puhetyylillään. He myös suunnittelivat isompia esityskokonaisuuksia, joissa esimerkiksi järjestivät [[Turnajaiset|pilaturnajaisia]]
Narrilla oli erityinen oikeus tehdä ja sanoa sellaista, mikä muille oli paheksuttavaa tai jopa rangaistavaa. Näin ollen narri saattoi halutessaan jopa kritisoida kuninkaan tai muun mahtimiehen [[politiikka]]a tai pilkata aatelisia, jotka kuuluivat kuninkaan hoviin. Narria saatettiin myös kurittaa sanomisistaan tai tekemisistään. Narri oli yleensä ulkoiselta olemukseltaan jotenkin poikkeava, kuten lyhytkasvuinen tai omituiseksi mielletty. Hänet puettiin usein pukuun, joka korosti hänen hulluuttaan: vihreä-keltaiseen pukuun tai muuten värikkääseen ja monenkirjavaan pukuun. Narrilla oli päässään huppu, tai aasinkorvat, jotka symboloivat hänen tyhmyyttään, sekä monesti tiukuja ja helistimiä ommeltuina vaatteisiin.<ref name=KlemH>Klemettilä, Hannele: ''Keskiajan julmuus''. Jyväskylä: Atena Kustannus Oy, 2008.</ref><ref name="infinite jest"/>
| |||