Ero sivun ”Pauli Marttina” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 20:
'''Paul (Pauli) Marttina''' ([[14. joulukuuta]] [[1898]] [[Viipuri]]<ref name=Jan09105>Janhila (toim.) 2009, 105</ref> – [[25. tammikuuta]] [[1963]]<ref name=Jan09105></ref> <ref>http://www.karjalansivistysseura.fi/sampo/sites/default/files/kh-artikkelit/KH1963_01-02_234a.pdf</ref>) oli suomalainen sotilas.<ref>Tikkanen 1996: 101, 117.</ref> Hänen lempinimiään olivat muun muassa '''Paukka''' ja '''Kalmiston Janne'''.<ref>Tikkanen 1996: 104.</ref>
 
==Nuoruus==
Marttina syntyi viipurilaiseeen kauppiasperheeseen, jonka suku oli kotoisin [[Aunuksen kuvernementti|Aunuksen]] [[Säämäjärvi|Säämäjärveltä]]. Hän kävi seitsemän luokkaa Viipurin yhteiskoulua.<ref name=Jan0998>Janhila (toim.) 2009, 98</ref> Marttina osallistui [[Suomen sisällissota]]an vapauduttuaan sotavankeudesta Viipurissa<ref name=Jan0998></ref> ja myöhemmin sisällissodan jälkeen [[Aunuksen retkikunta]]an. Kyseisen retken aikoihin hänet ylennettiin vääpeliksi. Aunuksesta palattuaan hän osallistui itsenäisen Suomen ensimmäiselle reserviupseerikurssille vuonna 1920. Samalla hän sai Suomen kansalaisuuden. Kursseilta palattuaan hän astui vakinaiseen palvelukseen [[Karjalan Kaartin Rykmentti]]in. Rykmentissä hän palveli aina vuoteen 1928 saakka, jolloin luutnantiksi ylennyt Marttina siirrettiin kouluttajaksi [[Reserviupseerikoulu]]un. Kouluttajana hän toimi noin vuoden, jonka jälkeen hän palveli eri joukko-osastoissa aina vuoteen 1936 saakka. Tällöin hänet siirrettiin [[Suomen yleisesikunnan johtama tiedustelu 1918-1945|tiedustelusta]] vastaavaan Puolustusvoimain Tilastotoimiston alatoimistoon.<ref>Tikkanen 1996: 101, 116.</ref>
Marttina syntyi viipurilaiseeen kauppiasperheeseen, jonka suku oli kotoisin [[Aunuksen kuvernementti|Aunuksen]] [[Säämäjärvi|Säämäjärveltä]]. Hän kävi seitsemän luokkaa Viipurin yhteiskoulua.<ref name=Jan0998>Janhila (toim.) 2009, 98</ref> Marttina osallistui [[Suomen sisällissota]]an vapauduttuaan sotavankeudesta Viipurissa<ref name=Jan0998></ref> ja myöhemmin sisällissodan jälkeen [[Aunuksen retkikunta]]an. Kyseisen retken aikoihin hänet ylennettiin vääpeliksi.
 
==Sotilasura==
[[Talvisota|Talvisodan]] syttyessä Puolustusvoimain Tilastotoimistosta tuli Tiedusteluosasto, jonka alaisuuteen perustettiin [[kaukopartiotoiminta|kaukopartio-osasto]], johon myös Marttina siirrettiin. Hän toimi [[Osasto Marttina]]n eli Kainuun kaukopartio-osaston johtajana, joissa toimissa hänet ylennettiin vuonna 1940 kapteeniksi ja 1942 majuriksi. Syksyllä 1944 järjesti siellä [[Inkeriläiset|inkeriläisille]], [[Karjalaiset (kansa)|itäkarjalasille]] ja sotavangeille vääriä papereita ja työpaikkoja sekä auttoi näitä [[Ruotsi]]in. Punainen Valpo etsintäkuulutti miehen kesällä 1945. Hän erosi armeijan palveluksesta ja pakeni [[Ruotsi]]n kautta [[Venezuela]]an. Hänen esimiehensä eversti Yrjö Pöyhösen kirjoittaman työtodistuksen mukaan hänen palveluksensa Yleisesikunnan ja pääesikunnan tilastotoimistossa sekä sodan aikana Päämajan tiedusteluosastossa alkoi [[15. huhtikuuta]] [[1936]] ja päättyi [[31. joulukuuta]] [[1945]].<ref>Ampukaa arvojärjestyksessä: osasto Marttinan jälkeenjääneet paperit (toim. Eero Marttinen & Jorma Tikkanen) 2004, 58</ref> Suomeen Marttina palasi vuonna 1950 ja toimi sen jälkeen [[Helsingin sanomat|Helsingin Sanomien]] ja [[Ilta-Sanomat|Ilta-Sanomien]] ulkomaanosaston toimittajana.<ref>Tikkanen 1996: 116–117.</ref>
Marttina syntyi viipurilaiseeen kauppiasperheeseen, jonka suku oli kotoisin [[Aunuksen kuvernementti|Aunuksen]] [[Säämäjärvi|Säämäjärveltä]]. Hän kävi seitsemän luokkaa Viipurin yhteiskoulua.<ref name=Jan0998>Janhila (toim.) 2009, 98</ref> Marttina osallistui [[Suomen sisällissota]]an vapauduttuaan sotavankeudesta Viipurissa<ref name=Jan0998></ref> ja myöhemmin sisällissodan jälkeen [[Aunuksen retkikunta]]an. Kyseisen retken aikoihin hänet ylennettiin vääpeliksi. Aunuksesta palattuaan hän osallistui itsenäisen Suomen ensimmäiselle reserviupseerikurssille[[reserviupseerikurssi]]lle vuonna 1920. Samalla hän sai Suomen kansalaisuuden. Kursseilta palattuaan hän astui vakinaiseen palvelukseen [[Karjalan Kaartin Rykmentti]]in. Rykmentissä hän palveli aina vuoteen 1928 saakka, jolloin luutnantiksi ylennyt Marttina siirrettiin kouluttajaksi [[Reserviupseerikoulu]]un. Kouluttajana hän toimi noin vuoden, jonka jälkeen hän palveli eri joukko-osastoissa aina vuoteen 1936 saakka. Tällöin hänet siirrettiin [[Suomen yleisesikunnan johtama tiedustelu 1918-1945|tiedustelusta]] vastaavaan Puolustusvoimain Tilastotoimiston alatoimistoon.<ref>Tikkanen 1996: 101, 116.</ref>
 
==Talvi- ja Jatkosota==
[[Talvisota|Talvisodan]] syttyessä Puolustusvoimain Tilastotoimistosta tuli Tiedusteluosasto, jonka alaisuuteen perustettiin [[kaukopartiotoiminta|kaukopartio-osasto]], johon myös Marttina siirrettiin. Hän toimi [[Osasto Marttina]]n eli Kainuun kaukopartio-osaston johtajana, joissa toimissa hänet ylennettiin vuonna 1940 kapteeniksi ja 1942 majuriksi. Syksyllä 1944 järjesti siellä [[Inkeriläiset|inkeriläisille]], [[Karjalaiset (kansa)|itäkarjalasille]] ja sotavangeille vääriä papereita ja työpaikkoja sekä auttoi näitä [[Ruotsi]]in.
 
[[TalvisotaLapinsota|Talvisodan]]Lapin syttyessä Puolustusvoimain Tilastotoimistosta tuli Tiedusteluosasto, jonka alaisuuteen perustettiin [[kaukopartiotoiminta|kaukopartio-osastosodan]], johonaikana myös Marttina siirrettiin. HänMartina toimi [[Osasto MarttinaSicherheitsdienst|SD]]:n eli Kainuun kaukopartio-osaston johtajana, joissa toimissa hänet ylennettiin vuonna 1940 kapteeniksi ja 1942 majuriksi. Syksyllä 1944 järjesti sielläperustaman [[Inkeriläiset|inkeriläisille]],Saksalaismielinen [[Karjalaisetvastarintaliike (kansa)Suomessa|itäkarjalasillevastarintaliikkeen]] jayhdyshenkilönä sotavangeilleRuotsissa vääriä<ref>Lappalainen papereita1997, jas. työpaikkoja sekä auttoi näitä110–111</ref>. [[Ruotsi]]in. Punainen Valpo]] etsintäkuulutti miehenMartinan kesällä 1945. Hän erosi armeijan palveluksesta ja pakeni [[Ruotsi]]n kautta [[Venezuela]]an. Hänen esimiehensä eversti Yrjö Pöyhösen kirjoittaman työtodistuksen mukaan hänen palveluksensa Yleisesikunnan ja pääesikunnan tilastotoimistossa sekä sodan aikana Päämajan tiedusteluosastossa alkoi [[15. huhtikuuta]] [[1936]] ja päättyi [[31. joulukuuta]] [[1945]].<ref>Ampukaa arvojärjestyksessä: osasto Marttinan jälkeenjääneet paperit (toim. Eero Marttinen & Jorma Tikkanen) 2004, 58</ref> Suomeen Marttina palasi vuonna 1950 ja toimi sen jälkeen [[Helsingin sanomat|Helsingin Sanomien]] ja [[Ilta-Sanomat|Ilta-Sanomien]] ulkomaanosaston toimittajana.<ref>Tikkanen 1996: 116–117.</ref>
 
==Julkaisut==