Ero sivun ”Potsdamin konferenssi” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p siistiminen, typos fixed: alunp → alun p, kolleeg → kolleg using AWB |
pEi muokkausyhteenvetoa |
||
Rivi 8:
Länsivallat olivat valmiita ymmärtämään Neuvostoliiton vaatimia turvallisuustakuita lännessä, mutta samalla ne alkoivat suhtautua entistä kriittisemmin Neuvostoliittoon, jonka toimintaa alettiin pitää [[imperialismi|imperialistisena]] laajentumispolitiikkana. Venäläisten tulkinnan mukaan Stalinin tarkoituksena ei alun perin ollut bolševisoida Itä-Eurooppaa, mutta "läntiset hegemoniapyrkimykset, erityisesti Yhdysvaltain" pakottivat siihen.<ref name="Venäjän historia">Venäjän historia, sivu 462. Otava 2006. ISBN 978-951-1-15799-1 ISBN 951115799X</ref>
1945–1946 järjestetyt vaalit olivat suhteellisen vapaita Neuvostoliiton miehittämillä alueilla, mutta jo vuoteen [[1947]] mennessä oli [[Unkari]]ssa, [[Puola]]ssa, [[Bulgaria]]ssa ja [[Romania]]ssa
Potsdamissa kolmen suuren välillä alkoi esiintyä entistä näkyvämmin eripuraisuutta, jonka seurauksena alettiin siirtyä [[kylmä sota|kylmän sodan]] aikakauteen. Sodassa [[liittoutuneet|liittoutuneita]] yhdisti sota [[akselivallat|akselivaltoja]] vastaan, mutta konferensseissa käsiteltiin enemmän maailman jakamista voittajien kesken. Liittolaisten välillä oli selkeitä eturistiriitoja. Yhteisiä poliittisia tavoitteita ei juurikaan ollut, huolimatta kesällä 1941 julkistetusta [[Atlantin julistus|Atlantin julistuksesta]]. Ristiriidoista huolimatta kolmen suuren suhteet säilyivät muodollisesti hyvinä aina vuoteen 1947 asti.<ref name="Maailman Historian Pikkujättiläinen">Maailman Historian Pikkujättiläinen. Kolmas painos s.891. ISBN 951-0-15101-7 WSOY 1988</ref>
| |||