Ero sivun ”Carl Axel Gottlund” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Aiheesta muualla: Lisätty linkkejä |
p →Elämää Ruotsissa: - lähdekirjan julkaisutiedot alaviitteeseen |
||
Rivi 21:
Gottlundin opinnot eivät olleet Turun akatemiassa sujuneet toivotulla tavalla, joten hän siirtyi syksyllä 1816 jatkamaan opintoja Ruotsiin [[Uppsalan yliopisto]]on. Hän opiskeli siellä klassisia kieliä, luonnontieteitä, historiaa ja filosofiaa mutta varsin verkkaiseen tahtiin ja nauttien kaupungin huveista, myös tappeluista. Opiskellessaan Gottlund omaksui käsityksen Suomen kansan menneestä suuruudenajasta. [[Uppsala]]ssa Gottlund sai ensimmäiset runonsa lehtiin ja kirjoitti myös suomalaisten mytologiasta. Siitä heräsi Gottlundin kiinnostus Ruotsin metsäsuomalaisiin.
Kesällä 1817 Gottlund aloitti isänsä rahallisen tuen turvin ensimmäisen retkensä [[Taalainmaa]]lle. Hän toi metsäsuomalaisten asian julkisuuteen. Hän keräsi heiltä noin 50 runoa, laulua ja loitsua, mutta myös tarkkaa [[kansatiede|kansatieteellistä]] aineistoa. Retken jälkeen Gottlund julkaisi ''Pieniä runoja Suomen poijille ratoxi I'' -teoksen, jonka hän toimitti Juvalla keräämästään aineistosta. Painosmäärä oli 500 kappaletta. Toinen osa ilmestyi pian ensimmäisen jälkeen. Matkakertomustaan Gottlund ei saanut julkaistuksi varojen puutteessa. Kertomuksessaan hän esimerkiksi toteaa:<ref>''Ruotsin suomalaismetsiä samoilemassa''. SKS:n toimituksia 411. Jyväskylä 1985. ISBN 951-717-378-4, s. 43 ja 59.</ref>
{{sitaatti|Olen sittemmin tehnyt useammin kuin kerran sen huomion, että siellä missä suomen kieli ja kansallisuus on kuollut, on sauna toki jäänyt ruotsalaistuneille jälkeläisille. – – Suomalaisilla on tapana kilpailla siitä, kuka enimmän löylyä sietää. Tunsin tuon lain, isäntäni myös. – – Se, että olin niin hyvin sietänyt löylyä, herätti ukossa luottamusta, hänen mielestään olin siten parhaiten osoittanut olevani oikea suomalainen. Hän puhui siitä jälkeenpäin vielä muillekin, jotka sen vuoksi mielihyvästä muhoillen minua katselivat. – –
(Råbackassa) tapasin toisenkin erikoisuuden, ensimmäisen Ruotsissa näkemäni suomalaisen savupirtin. – – Hylättynä törrötti riihi nyt jäänteenä menneiltä päiviltä muistuttamassa, miten aika muuttuu. – – Pyysin päästä lukittuun pirttiin, joka ulkoapäin näytti meidän köyhältä mäkitupalaispirtiltämme. Minun oli kumarruttava mahtuakseni oviaukosta. – – pirtti oli aivan yleistä tyyppiä. Se oli 18 jalkaa pitkä ja 17 leveä; tilasta otti uuni 8 jalkaa, siis lähes puolet. Siinä oli kolme erikokoista ikkuna-aukkoa; kaksi työntölaudalla varustettua aukkoa ja kolmas, pieni, pyöreä aukko uunin takaisessa seinässä. – – Norin ukko kertoi, että ennenmuinoin tällaisissa suomalaissaunoissa oli yleiseen asuttu, mutta että niistä oli luovuttu jo niin kaukaisina aikoina, ettei sitä nykypolvi enää muistanut.|
Toisen tutkimusretkensä Gottlund aloitti kesällä 1821. Se suuntautui [[Värmlanti]]in ja kesti seuraavan vuoden tammikuuhun asti. Matkan jälkeen Gottlund oli kirjeenvaihdossa metsäsuomalaisten kanssa ja ryhtyi ajamaan näiden asioita. Poliittisen toiminnan vuoksi Gottlund oli vähällä tulla karkotetuksi Ruotsista, ja hän sai rettelöitsijän ja vehkeilijän maineen.
Rivi 29:
Gottlund asui edelleen Uppsalassa juuri opintoja suorittamatta. Sen sijaan hän ryhtyi valmistelemaan uutta julkaisua, josta hän aikoi suomen kielen kirjallista monumenttia. Siinä Gottlund joutui pettymään, sillä vain harvat suostuivat avustamaan häntä. Tuloksena oli kahdessa osassa vuosina 1828–1832 ilmestynyt ''Otava'', joka sisälsi kielitieteellisiä, historiallisia, uskontotieteellisiä ja folkloristisia kirjoituksia sekä runoja. Teos ei saanut Suomessa kovin suosiollista vastaanottoa, vaan sitä moitittiin savolaisen kielen vuoksi. Sisältönsä puolestakaan se ei vastannut Suomessa noussutta romanttista suuntausta vaan oli enemmän valistushenkinen.
Gottlund meni
=== Paluu Suomeen ===
| |||