Ero sivun ”Italian kieli” versioiden välillä

*Maskuliinin yksikkö: ''un'' (''uno'' jos sana alkaa "epäpuhtaalla"”epäpuhtaalla” konsonantilla²)

*Feminiinin yksikkö: ''una'' (''un'un’'' jos sana alkaa vokaalilla)

*Feminiinin yksikkö: ''la'' (''l'l’'' ennen vokaalia)

Italian perussanajärjestys on SPO eli subjekti-predikaatti-objekti: ”''(Io) amo le notti” (notti''Rakastan öitä''(”Rakastan öitä”). Objektipronominit ovat ennen vebiä: "''Ti amo" (''Rakastan sinua''(”Rakastan sinua”). Myös VS-variantti on yleinen: "''Arriva Mario" (''Mario saapuu''(”Mario saapuu”).

Koska tekijä näkyy yleensä lauseen predikaatissa, voidaan subjektipronomini jättää usein pois: ”''(Io) ti amo” (amo''Rakastan sinua''(”Rakastan sinua”). Toisin kuin suomessa, subjektipronomini jätetään pois myös kolmannessa persoonassa: "''Mi ama"'' (''Hän rakastaa minua''), "''È vero" (''Se (”Se on totta''totta”).

Kysymyslauseita voi muodostaa kysymyssanoilla tai muuttamalla kysymyslauseen sanajärjestystä niin, että verbi on ensimmäisenä, sitten asia, joka halutaan selvittää, ja sen jälkeen subjekti: ”È''È di pelle questa borsa?” (''Onko (”Onko tämä laukku nahkaa?''”). Nykypuhekielessä kysymyslause kuitenkin eroaa usein väitelauseista ainoastaan nousevalla intonaatiolla.