Ero sivun ”R-36” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
→R-36 (SS-9 Scarp): typoja |
→R-36 Tsiklon (Tsyklon): muokkausta |
||
Rivi 10:
[[Kuva:SS-9 Scarp R36.jpg|thumb|200px|R-36:ta tankataan toukokuussa 1984]]
R-36 on kaksivaiheinen [[ohjus]], joka käyttää varastoitavaa nestemäistä [[UDMH]]-polttoainetta (1,1-dimetyylihydrasiini) ja [[dinitrotetraoksidi]]a (N<sub>2</sub>O<sub>4</sub>) hapettimena. Ensimmäisessä vaiheessa on rinnakkain neljä moottoria, jotka antavat 4,5 [[Newton|MN]] työntövoiman. Toisessa vaiheessa on yksi moottori, jonka työntövoima on 755 kN.
==R-36 /SS-9 Scarp ja FOBS ==
Ohjuksen versiot #1 ja 2 kuljettivat yhden 5 [[megatonni]]n tai 10 megatonnin ydinkärjen (jonka paino on vastaavasti 3 950 kg tai 5 825 kg). Ohjusversio 4 (R-36P, 6 000 kg) kuljettaa kolme ydinasetta [[MIRV]]-kärjessä. Ohjusversio 3 (R-36O, [[GRAU]]-koodi 8K69) vei 5 megatonnin ydinkärjen matalalle [[LEO-rata|LEO-radalle]]. Se oli kokeellisen [[FOBS]]-järjestelmän ({{k-en|Fractional Orbital Bombardment System}}) perusta - FOBSia ei otettu ikinä käyttöön. R-36M kantoi yhden 20 megatonnin tehoisen kärjen tai kymmenen MIRV-kärkeä à 550–750 [[kilotonni]]a, kokonaisuudessaan 8800 kg asekuorman. Näin se oli maailman tehokkain ballistinen ohjus.
Rivi 16 ⟶ 19:
R-36:n kehitystyö alkoi [[Mihail Jangel]]in johtamassa suunnittelutoimisto [[OKB]]-586:ssa (sittemmin [[Južnoje]]) [[Dnepropetrovsk]]issa [[Ukraina]]n neuvostotasavallassa vuonna 1962 [[R-16]]-ohjelman perusteella. Kevyt-, raskas- ja kiertorataversioita testattiin 1962–1966, jolloin ohjukset tulivat käyttöön. MIRV-version kehitystyö alkoi 1970 ja se koelaukaistiin seuraavana vuonna.
== R-36M/SS-18 Satan ==
Vuonna 1969 aloitettiin R-36M:n kehitystyö luultavana tavoitteena ensi-iskukapasiteetti Yhdysvaltain [[LGM-30 Minuteman]] -siilojen ja tulenjohdon tuhoamiseksi ennen vastaiskun mahdollisuutta. R-36M käytti massiivista 12 Mt kärkeä ja se voitiin laukaista 10 600 km:n päähän. Ensimmäinen koelaukaisu 1973 epäonnistui. Ohjus otettiin viimein käyttöön joulukuussa 1975. Uusi versio sai NATO-koodinimen SS-18 Satan. Ohjus on itse käynyt läpi kuusi kehitysvaihetta. Ensimmäiset käyttöön otetut ohjukset poistettiin 1984. Viimeisin R-36M-2 "Voidohad" otettiin käyttöön elokuussa 1991.
| |||