Wikipedia

Ero sivun ”Villamammutti” versioiden välillä

Selaa historiaa interaktiivisesti
[katsottu versio][katsottu versio]
← Vanhempi muutosUudempi muutos →
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
VisuaalinenWikiteksti
→‎Jäätyneet mammutit: Kapulakieltä korjailtu helpommin luettavaksi
SeeggeAWBBot (keskustelu | muokkaukset)
10 638 muokkausta
p clean up, typos fixed: cm mittainen → cm:n mittainen (2)
Rivi 23:
}}
 
'''Villamammutti''' eli '''villakarvamammutti''' (''Mammuthus primigenius'') on [[Jääkausi|jääkauden]] aikana laajalle levinneellä [[arotundra]]lla elänyt [[mammutit|mammuttilaji]]. [[norsueläimet|Norsueläimiin]] kuuluneella villamammutilla oli pitkä, tiheä ja paksu turkki ja valtavat [[syöksyhampaat]], jotka kaartuivat pään yli. Nykyisistä norsueläimistä villamammutti muistutti eniten [[aasiannorsu]]a, mutta sopeutui muun muassa turkkinsa ansiosta tätä paremmin kylmään ilmastoon. [[Siperia]]sta on löydetty suohon uponneita, [[Siperian jäätyneet mammutit|muumioituneita mammutin ruhoja]]. Villamammuttien ruhoja tutkimalla on päätelty niiden syöneen eniten heinä- ja [[sarakasvit|sarakasveja]] ja jonkin verran puiden silmuja.
 
== Yleistä ==
[[File:Woolly mammoth (Mammuthus primigenius) - Mauricio Antón.jpg|thumb|Piirros villamammuteista]]
 
Yleensä [[Mammutit|mammuteista]] puhuttaessa tarkoitetaan juuri villamammuttia. Villamammutti eli villakarvamammutti oli kylmiin arktisiin oloihin erittäin hyvin sopeutunut norsueläin. Villamammutin selkä oli luisu ja häntä lyhyt, vain 36 &nbsp;cm:n mittainen<ref name="LB72">Lister&Bahn 2000, s 72</ref>, ja sen päässä oli pitkät karvat luultavasti kärpäslätkäksi<ref name="LB72"/>. Villamammutin korvat olivat pienet<ref name="LB72"/> ja niiden pinta-ala vain 1/15 [[Afrikannorsut|afrikannorsun]] korvista<ref name="LB72"/>. Villamammuttiuroksen säkäkorkeus oli tavallisimmin 2,7–3,4 metriä<ref name="LB68">Lister&Bahn 2000, s 68</ref>, mikä on sama kuin suurimman nykyisin elävän maanisäkkään, [[afrikannorsut|afrikannorsun]]. Näin ollen mammutit painoivat 3–6 tonnia<ref name="LB68"/>. Eläimen painosta oli pään osuus 12–25&nbsp;%.{{lähde}}. Syöksyhampaat olivat uroksella yleensä 2,4-2,7 m pitkät ja painoivat 45 &nbsp;kg<ref>Lister&Bahn 2000, s 80</ref>, mutta saattoivat joskus olla huomattavastikin suuremmat. Puolustukseen ja ruoan kaivamiseen lumen alta tarvittavat syöksyhampaat tekivät päästä painavan, joten sen painoa kannattelevan niskan oli oltava lyhyt. Tästä syystä mammutti ei kyennyt kumartamaan päätään maahan, vaan nosti ruoan suuhunsa [[kärsä]]nsä avulla.
 
Mammutti painoi syntyessään ehkä noin 90 &nbsp;kg<ref>Lister&Bahn 2000, s 69</ref> ja sen korkeus oli 90 &nbsp;cm. Uroksesta tuli täysikokoinen vasta 40-vuotiaana ja naaraasta 25-vuotiaana<ref name="LB68"/>. Villamammutti eli jopa 60-vuotiaaksi<ref name="LB68"/>. Villamammutilla oli niskakyttyrä, jollainen on myös aasiannorsulla<ref name="LB68"/>. Vaikka mammuttien säilyneet turkit ovat oransseja, kyseessä lienee haalistuma tummanruskeasta tai mustasta. Mammutilla oli ohutvillainen, 2,5-8 5–8&nbsp;cm paksu alusturkki ja hyvin paksusta siimamaisesta karvasta koostuva päällysturkki<ref name="LB70">Lister&Bahn 2000, s 70</ref>. Turkki peitti koko ruumiin. Kärsässä karvoitus oli vain muutaman senttimetrin pituista, mutta selässä 30 &nbsp;cm pitkää, ja kyljissä oli 90 &nbsp;cm:n mittainen helma<ref name="LB70"/> samaan tapaan kuin [[Myskihärkä|myskihärillä]]. Luultavasti mammutti vaihtoi edellä kuvatun pitkän talviturkin pois, ja kesäturkki oli oletettavasti hieman lyhyempi. Kaikki säilyneet pakastuneet mammutit ovat talviturkillisia<ref name="LB70"/> ja lienevät kuolleet syksyllä, eikä kesäturkillisia yksilöitä ole säilynyt. Mammutilla oli myös 1–2 sentin paksuinen nahka ja sen alinen 8-10 8–10&nbsp;cm paksu rasvakerros, joka ei kuitenkaan ollut niin hyvä lämmöneriste kuin villa<ref name="LB68"/>.
 
Mammuttien perheryhmät koostuivat naaraista, urokset elivät yksin tai pienissä poikamiesryhmissä<ref name="LB86">Lister&Bahn 2000, s 86</ref>. Mammuttien perheryhmissä oli 2-20 yksilöä: vanhoja naaraita ja niiden jälkeläisiä<ref name="LB86"/>. Tavallisin mammuttiryhmä oli 10 yksilön suuruinen<ref name="LB86"/>.
Rivi 36:
== Villamammutti ja nykyiset norsut ==
 
Nykyisistä norsuista villamammutti muistuttaa enemmän Aasiassa elävää [[aasiannorsu]]a kuin afrikkalaisia norsuja. Villamammutin veren hapenottokyky oli luultavasti nykyisten norsujen hapenottokykyä parempi<ref>[http://www.guardian.co.uk/science/2010/may/02/woolly-mammoth-antifreeze-blood Woolly mammoth's survival secret? Antifreeze blood] Ian Sample</ref><ref>[http://www.foxnews.com/scitech/2010/05/04/scientists-rebuild-wooly-mammoth-blood/ Scientists Rebuild Wooly Mammoth Blood By Andrea Thompson, Published May 04, 2010, LiveScience]</ref><ref>[http://arcticfocus.com/2010/05/05/scientists-rebuild-wooly-mammoth-blood/ Scientists Rebuild Wooly Mammoth Blood]</ref><ref>[http://news.bbc.co.uk/2/hi/science/nature/8657464.stm Mammoth blood protein 'resurrected' by scientists Paul Rincon BBC News 4 May 2010 ]</ref> niin että eläin pärjäisi paremmin kylmässä.
Vuonna 2013 Uuden Siperian saarilta löydetystä mammutista saatiin viitteitä siitä, että
mammutin veri olisi siinä olevan luonnollisen jäänestoaineen ansiosta pysynyt juoksevana jopa -17 asteen pakkasessa, kun joidenkin maaoravien veren tiedetään olevan nesteenä vielä -2.9 asteen pakkasessa<ref name="Wong_2013">[http://www.nature.com/news/can-a-mammoth-carcass-really-preserve-flowing-blood-and-possibly-live-cells-1.13103 Can a mammoth carcass really preserve flowing blood and possibly live cells?] Kate Wong Nature 30 May 2013</ref><ref name="Liesowska_2013">[http://siberiantimes.com/science/casestudy/news/exclusive-the-first-pictures-of-blood-from-a-10000-year-old-siberian-woolly-mammoth/ Exclusive: The first pictures of blood from a 10,000 year old Siberian woolly mammoth] Anna Liesowska, The Siberian Times, 29 May 2013</ref>.
Rivi 44:
Säilyneiden mammuttien mahalöydöistä päätellen villamammutti söi enimmäkseen [[heinä|heiniä]], [[sarakasvit|sarakasveja]]<ref name="Lister_Bahn_2000_74"/><ref name="Geel_aproot_mamoth_last_meal">{{Lehtiviite | Tekijä = Bas van Geel, André Aptroot, Claudia Baittinger etc| Otsikko = The ecological implications of a Yakutian mammoth's last meal| Julkaisu = Quaternary Research| Ajankohta = 2008| Vuosikerta = | Numero = 69| Sivut = 361-376| Julkaisupaikka = | Julkaisija = Elsevier| Selite = | Tunniste = | www = http://www.chm.bris.ac.uk/~chidb/personal/content/paper27.pdf| www-teksti = | Tiedostomuoto = pdf| Viitattu = | Kieli = {{en}}| Lopetusmerkki = }}</ref>, ruohoja, varpuja, pensaita ja sammalia<ref>Ukraintseva 2013, s 102-104</ref>.
 
Lisäksi mammutit söivät kukkakasveja, saniaisia, juuria ja syötäväksi kelpaavia puiden osia<ref name="Vuokko_2xxx_148">Mammutin aika, sivu 148</ref>.
 
Yhteenvetona voi todeta, että mammutin päiväateria oli yleensä 135-300 135–300&nbsp;kg erilaisia heinämäisiä kasveja<ref name="Lister_Bahn_2000_74">Lister&Bahn 2000, s 74</ref>.
 
Varovaisempien arvioiden mukaan mammutti olisi syönyt vain 180-250 180–250&nbsp;kg päivässä<ref>Mammutit, sivu 76</ref>. Mammutti on saattanut käyttää syömiseen aikaa jopa yli 20 tuntia vuorokaudessa<ref name="Lister_Bahn_2000_77">Lister&Bahn 2000, s 77</ref>. Villamammutin ruoansulatus oli melko yksinkertainen ja ainakin puolet ravinnosta meni sulamatta suolen läpi. Toisaalta villamamutti pystyi hyödyntämään melko monipuolista ravintoa. Mammutit eivät näytä yleensä syöneen puiden lehtiä, mutta niiden jätöksistä on löydetty jonkin verran jäännöksiä [[leppä|lepästä]], [[koivut|koivusta]], [[metsäkuusi|kuusesta]] ja [[lehtikuusi|lehtikuusesta]]<ref name="Vuokko_2xxx_148">Mammutin aika, sivu 148</ref>.
 
Esimerkiksi niin kutsutusta "Shandrinin mammutista" löytyi 290 &nbsp;kg ravintoa, josta 90 % oli heinää<ref name="Lister_Bahn_2000_74" />. Mukana oli lisäksi hieman pajun, koivun, lehtikuusen ja lepän silmuja<ref name="Lister_Bahn_2000_74" />. Jääkauden lämpimällä jaksoilla eläneestä "[[Jukagir]]in mammutista" on löydetty huomattava määrä [[paju]]n jätettä. Luultavasti mammutti söi pajun silmuja monien muiden eläinten tavoin keväällä, jolloin silmujen myrkkypitoisuus oli pieni. Säilyneistä mammuteista on löytynyt lisäksi muun muassa [[lapinvuokko]]ja ja [[Puolukka|puolukoita]]<ref name="Vuokko_2xxx_148">Mammutin aika, sivu 148</ref> Monista Beringian seudun ja Amerikan mammuteista on löydetty kohtalaisesti ''[[Kobresia]]''-sarakekasvia, jota nykyisin kasvaa [[alpiininen alue|alpiinisella alueella]] ja muun muassa [[Mongolia]]n kuivilla alueilla<ref>[http://hanskrause.de/HKHPE/hkhpe_10_07.htm Chapter 7: Shandrin Mammoth]</ref>
 
Mm. luuston kasvattamiseen mammutit tarvitsivat nykyisten norsujen tavoin erittäin runsaasti kivennäisaineita, muun muassa
Rivi 62:
soita<ref name="Ukraintseva_2013_278_279">Ukraintseva 2013, s 278-279</ref>, ja ylempänä aroa tai vuoristokasvillisuutta.
 
Etelämpänä mammutit elivät jääkaudella kuivalla, kylmällä [[kuiva-aro]]a muistuttavalla [[arotundra|arotundralla]]lla, jonka keskellä oli kosteampia keitaita.
Mammuttien jäännöksiä löytyy [[lössi]]kerrostumista, jotka syntyivät tuulisina, kylminä jääkauden aikoina, jolloin oli pölymyrskyjä. Alue oli puuton tai vähäpuinen. Se oli tuulinen ja talvella vähäluminen. Kasvillisuus vaihteli [[savanni]]a muistuttavasta matalaan ruohikkoon ja aavikkoon. Suurin osa kasveista kasvoi vain lyhyen kasvukauden aikana. Mammuttiarolla oli kuivaa, ja kasvit kasvoivat nykyistä tundraa nopeammin ja runsaslukuisemmin<ref name="Lister_Bahn_2000_74" />. Mammuttiaron kasvillisuuteen kuuluivat heinät, sarat ja pienet [[maruna|marunoiden]] tapaiset pensaat sekä ruohokasvit, joihin luetaan herneen, leinikin ja päivänkakkaran sukuiset kasvit<ref name="Lister_Bahn_2000_74" />. Varsinkin arotundran lämpimimmissä osissa kasvoi muun muassa vaivaiskoivua ja vaivaispajua. Mammuttiaron eteläosissa kasvoi paikoitellen puita, kuten lehtikuusia ja koivuja<ref name="Lister_Bahn_2000_74" />.
 
Rivi 70:
Jääkauden huippukaudelta peräisin olevia mammutteja on löydetty [[Ukraina]]n jokilaaksoista, joissa oli puistomaista ympäristöä, vaikka niiden ympärillä olikin kylmää suola-aroa<ref>Velicho&Zelikson 2005, [Landscape, climate and mammoth food resources in the East European Plain during the Late Paleolithic epoch] Quaternary International 126–128 (2005) 137–151</ref>. Afrikannorsujahan on eniten metsäsavanneilla, missä yhden lauman elinalue on muutamia kymmeniä neliökilometrejä, kun taas kuivilla alueilla alue on jopa tuhansien neliökilometrejä<ref name="Vuokko54">Vuokko 2009, s 54</ref>, Namibian aavikkonorsuilla peräti parisataa tuhatta neliökilometriä. Mammutti ei viihtynyt hyvin esimerkiksi metsätundralla tai kuivilla periglasiaalisilla aroilla<ref name="Markova_Simakova_2001"/>. Ei osata sanoa, vaelsiko mammutti [[peura]]n tavoin vuodenaikojen mukaan talveksi pois kylmiltä alueilta<ref name="Vuokko54"/>. Ainakin mammutin lähisukulainen aasiannorsu on melko liikkuva.
 
Mammuttien esiintyvyys lienee vaihdellut huomattavasti elinympäristön kasvimäärien mukaan. Teoriassa yksi mammutti eläisi muutamalla hehtaarilla hyvätuottoista ruohomaata, mutta muutkin eliöt kuluttavat ruohoa. Tällöin keskimääräinen mamuttiaro saattoi elättää yhden mammutin viidellä neliökilometrillä, hyvällä alueella yhden mammutin niliökilometrillä, ja huonolla alueella yhden neliöpeninkulmalla<ref name="Vuokko54"/>.
 
Eräissä laskelmissa on väitetty mammuttien määrälliseksi tiheydeksi 0,1-4 mammuttia/km² eli samaksi kuin nykyisten aasian- ja afrikannorsujen tiheys<ref>[http://www.plosbiology.org/article/info:doi/10.1371/journal.pbio.0060079 Climate Change, Humans, and the Extinction of the Woolly Mammoth] David Nogués-Bravo,Jesús Rodrígue </ref>. Toinen lähde väittää Siperiassa eläneen 0,038 - 0,23 mammuttia/km². Eräs arvio väittää Siperiassa eläneen mammutteja tiheydellä 1 mammutti/10 &nbsp;km²<ref>Tiede 2006 syys- tai lokakuu</ref>, toinen 16 mammuttia 100 &nbsp;km².
 
Mammuttitiheys luultavasti vaihteli ajan mukana, kun ilmasto ja kasvillisuus muuttuivat. Monesti ajatellaan tiheiatä metsistä pensaikoista ja soista koostuvan kasvuympäristön olleen mamtitiile jostain syystä elinkelvoton<ref name="Ukraintseva_2013_205_27"/>. Esimerkiksi "valkea taiga" lehtikuusi-koivumetsä oli mammutille soveltumaton<ref name="Ukraintseva_2013_205_27"/>. Jotkut kiistävät tämänkin<ref>[http://web.archive.org/web/20090706054901/http://www.mammuthus.chat.ru/abstract01.htm#KUZMIN]</ref> ja väittävät mammuttien alkaneen hävitä vasta jääkauden loppupuolella. Joidenkin lähteiden mukaan mammutti olisi hävinnyt tai harvinaistunut huomattavasti jääkauden kylmimpänä aikana esimerkiksi Euroopassa. Toisten tutkimusten mukaan Pohjois-Siperian mammuttitiheys vaihteli ajan mittaan noin satakertaisesti.
Rivi 82:
</ref><ref>The late Pleistocene environment of the Eastern West Beringia based on the principal section at the Main River, Chukotka
Quaternary Science Reviews (August 2011), 30 (17-18), pg. 2091-2106
Svetlana A. Kuzmina; Andrei V. Sher; Mary E. Edwards; James Haile; Evgeny V. Yan; Anatoly V. Kotov; Eske Willerslev , 10.1016/j.quascirev.2010.03.019</ref>. Mutta se että mamutteja säilyi eniten pohjoisen arovaiheista, saattaa viitata vain siihen että ne säilyivät kylmillä aroilla pisimpään kuoltuaan, ja siihen, että mammutti eli myös suhteellisen kylmissä kosteissa oloissa<ref>[http://www.talkorigins.org/faqs/mammoths.html Woolly Mammoths Remains: Catastrophic Origins?] Sue Bishop </ref><ref>[http://www.talkorigins.org/faqs/mammoths.html#burns Woolly Mammoths: Suited for Cold?] Philip R. Burns</ref>.
 
Monia mammuttien jäännöksiä on löydetty [[jääkauden ankarin vaihe|jääkauden ankarimmalta ajalta]], jolloin laajat alueet olivat kylmää puoliaavikkoa ja/tai aavikkoa. Laajoilla alueilla kasvoi pääosin ruohoa ja heinää<ref>[]http://web.archive.org/web/20090706054906/http://www.mammuthus.chat.ru/abstract02.htm#SIMAKOVA</ref>. Eräiden tietojen mukaan mammutit elivät ainakin joskus melko lähellä mannerjään reunaa. Tähän viittaavat löydöt ja ajoitukset joiden mukaan mammuttien jäännöksiä on löydetty jääkauden huippukaudelta [[Mckenzie-joki|Mckenzie-joen]] suistosta, [[Banksin saari|Banksin saarelta]] ja luultavasti myös [[melvillen saari|Melvillen saarelta]] melko läheltä valtavan jääkautisen laurentiden jäätikön reunaa<ref name="Harington_2005">{{Lehtiviite | Tekijä = C.R. Harington| Otsikko = The Eastern Limit of Beringia: Mammoth Remains from Banks and Melville Islands, Northwest Territories| Julkaisu = ARCTIC| Ajankohta = 2005| Vuosikerta = 58| Numero = 4| Sivut = 361-369| Julkaisupaikka = | Julkaisija = | Selite = | Tunniste = | www = http://pubs.aina.ucalgary.ca/arctic/Arctic58-4-361.pdf| www-teksti = Verkkoversio| Tiedostomuoto = pdf| Viitattu = | Kieli = {{en}}| Lopetusmerkki = }}</ref>.
 
On keskusteltu paljon siitä, miten oli mahdollista, että mammutit elivät kuivalla, kylmällä ja melko niukkatuottoisella arotundralla<ref name="ReferenceA">Hoffecker 2002, Desolate Landscapes s 25, 24</ref><ref>[http://www.sciencedirect.com/science?_ob=ArticleURL&_udi=B6VBC-41XM80M-1C&_user=10&_coverDate=01%2F31%2F2001&_rdoc=1&_fmt=high&_orig=search&_origin=search&_sort=d&_docanchor=&view=c&_searchStrId=1591864724&_rerunOrigin=google&_acct=C000050221&_version=1&_urlVersion=0&_userid=10&md5=9b731208e7224bf79e809ddbcf359249&searchtype=a Origin and causes of the mammoth steppe: a story of cloud cover, woolly mammal tooth pits, buckles, and inside-out Beringia] R. Dale Guthrie Quaternary Science Reviews Volume 20, Issues 1-3, January 2001, Pages 549-574 doi:10.1016/S0277-3791(00)00099-8</ref><ref>The Last Giant of Beringia: The Mystery of the Bering Land Bridge, Dan O'Neill, s 135</ref><ref name="krause_15_4">[http://www.hanskrause.de/HKHPE/hkhpe_15_04.htm Chapter 4: Mammoth Fauna on Arctic Tundra] Hans Krause research Report Chapter 15:4, ja Bliss&Richards :''Paleoecology of Beringia'', 1982, s 241</ref>. Joidenkin mielestä arotundra oli nykyistä tundraa ainakin osaksi tuottavampi ja/tai runsaslajisempi muun muassa lössilannoituksen takia. Kuivempi jääkauden arotundra oli laajalti myös kesällä nykyistä tundraa lämpimämpi, vaikka olikin talvella kylmempi<ref name="krause_15_4"/>. Kun tuuli kuljetti lössiä, kasvit saivat runsaasti ravinteita<ref>Hoffecker 2002, Desolate Landscapes s 25, 24<name="ReferenceA"/ref>. Tällöin mammutin syömän ravinnon määrä ja/tai laatu olisi ollut ainakin paikoitellen parempi kuin mitä nykyisellä tundralla yleensä on. Toinen vastaus on, että mammutti liikkui huomattavan laajalla alueella ravintoa etsien hieman nykyisten [[Namib]]in puoliaavikolle sopeutuneiden [[savanninorsu]]jen, eli niin kutsuttujen "aavikkonorsujen" tapaan käyttäen hyväkseen normaalia runsaskasvuisempia keitaita. Venäjällä tehtyjen tutkimusten mukaan eroosio synnytti jääkauden aikana jokien viereen suuria [[balka|balkoiksi]] kutsuttuja painumia, jotka keräsivät kosteutta mammuttien tarvitsemaa kasvillisuutta varten. Näihin kehittyi humukseltaan mustamultaa vastaava maannos, jossa saattoi kasvaa runsas niittykasvillisuus<ref>[http://web.archive.org/web/20090706054906/http://www.mammuthus.chat.ru/abstract02.htm#SYCHEVA THE ROLE OF LOCAL LANDSCAPES OF THE PERIGLACIAL FOREST-STEPPE ON THE RUSSIAN PLAIN IN THE FORMATION OF FOOD RESOURCES FOR MAMMOTH HERDS IN THE VALDAI TIME] S.A. SYCHEVA</ref>. Jokien tulvatasangoilla oli rehevää kasvillisuutta, joka huokutteli mammutteja<ref>Lister ja Bahn 2000, s. 30</ref>. Toisaalta raskaat mammutit eivät pystyneet kulkemaan hyvin mutaisessa tai soisessa maastossa. Jääkauden kylmimpänä aikana mammutteja lienee Ukrainan seuduun mammutteja lienee eniten elänyt Itä-Euroopan tasangon keskiosan länsipuoliskossa, jossa periglasiaalinen aro tuotti maksimissaa 800-1700 800–1700&nbsp;kg/ha ja jokivrsien niityt enintään 2500 &nbsp;kg/ha<ref>''Landscape, climate and mammoth food resources in the East European plain during the Late Paleolithic'', A.A. Velichko, E.M. Zelikson, Institute of Geography RAN, Moscow, Russia - paleo@online.ru,The World of Elephants - International Congress, Rome 2001</ref>. Nykyisen tundrakasvillisuuden vuosituotanto on tätä luokkaa<ref>CAVM </ref>. Bliss ja Richards ovat väittäneet Keski-Beringian ympäristön tuottaneen jääkaudella jopa 9 tonnia/ha maan päällistä kasvibiomassaa, josta 6500 &nbsp;kg/ha heinä-sara-marunanniityillä<ref name="krause_15_4"/>
<ref name="Bliss_Richards_1982">''Present-day arctic vegetation and ecosystems as a predictive tool for the arctic-steppe mammoth-biome'', L. C. Bliss, J, H. Richards, teos ''Paleoecology of Beringia'' David Moody Hopkins, Academic Press, New York 1982,
''Product of the Wenner-Gren Foundation for Anthropological Research Symposium held June 8-17, 1979 in Burg Wartenstein'', ISBN 0123558603, ISBN 9780123558602, s 255, s 256</ref>.
Niinpä tämän valossa ei ole mahdotonta, että mammutit olisivat eläneet myös kylmässä Beringiassa tai jopa Jakutian pohjoisosien jokilaaksoissa jääkauden kylmimpään aikaan.
 
On tehty laskelmia, joiden mukaan pienet 20-30 mammutin laumat saattoivat laiduntaa suhteellisen kuivissa, kasvibiomassan [[biomassan nettotuotanto|nettotuotannoltaan]] pienissä vain 500-1000 500–1000&nbsp;kg/ha luokkaa olevissa ympäristöissä. Tällöin lauma vaati 10,5 &nbsp;km² suuruisen alan ruohoa kasvavaa ympäristöä. Koska kasvillisuus oli laikkuista, lauma laidunsi noin 20-50 20–50&nbsp;km² alalla.<ref name="Velichko_Zelikson_2005">[ww.sovraintendenzaroma.it/content/download/4930/63057/.../724_727.pdf Landscape, climate and mammoth food resources in the East European Plain during the Late Paleolithic epoch] A.A. Velichko, E.M. Zelikson, Quaternary International 126–128 (2005) 137–151, Institute of Geography, Russian Academy of Sciences, Staromonetny 29, Moscow 109017, Russian Federation. Available online 1 July 2004, laskelma s. 143</ref>.
 
Esimerkiksi Wrangelinsaaren mammuttilöydöt onkin tehty pääosin jokivarsilta joko sen takia, että mammutteja on sieltä helpompi löytää, tai siksi että mammutit elivät jokivarsien lähellä<ref>[http://www.radiocarbon.org/Journal/v37n1/vartanyan.html Radiocarbon Dating Evidence for Mammoths on Wrangel Island, Arctic Ocean, until 2000 BC] S. L. VARTANYAN, Radiocarbon Volume 37, Number 1, 1995, pp. 1-6. Copyright © 1995 by the Department of Geosciences, The University of Arizona</ref><ref>[http://web.archive.org/web/20090705090135/http://www.mammuthus.chat.ru/abstract.htm#R.T.J. CAPPERS A RECONSTRUCTION OF THE LANDSCAPE ON THE BASIS OF PLANT REMAINS FROM THE MAMMOTH SITE NEAR ORVELTE (THE NETHERLANDS] R.T.J. CAPPERS & S. BOTTEMA </ref>. Myös lähes kaikki Siperian mammuttilöydöt on tehty jokien tai rantojen läheltä<ref>Lister ja Bahn 2000, aukeamat s. 152-153, s 154-155 ja s. 38-61</ref>. Nykyajan norsutkaan eivät mene kauas juomapaikkojen läheltä, mutta saattavat vaeltaa vettä etsiäkseen jopa 30 &nbsp;km. Arotundra oli mosaiikki, jossa aavikkomaisten alueiden keskellä oli kosteampia niittyjä<ref name="Yurtsev_2000">[http://www.sciencedirect.com/science?_ob=ArticleURL&_udi=B6VBC-41XM80M-F&_user=10&_coverDate=01/31/2001&_rdoc=1&_fmt=high&_orig=search&_origin=search&_sort=d&_docanchor=&view=c&_acct=C000050221&_version=1&_urlVersion=0&_userid=10&md5=55e82715e27755cd970309e1a912c795&searchtype=a The Pleistocene “Tundra-Steppe” and the productivity paradox: the landscape approach] Available online 18 December 2000,Boris A. Yurtsev. Komarov Botanical Institute, Russian Academy of Sciences, St. Petersburg, Russia, doi:10.1016/S0277-3791(00)00125-6 </ref>. Esimerkiksi ajoittain veden alle jääneet tulvaniityt olivat hyvin tuottavia. Tyypillisesti nykyisllä tundralla eläimet laiduntavat
joko
 
Jääkauden ympäristöt eivät liene kaikilla alueilla olleet niin kylmät kuin mitä perinteisesti on ajateltu. Esimerkiksi "Berezovkan mammutista" on löydetty kasveja, joita elää nykyään huomattavasti etelämpänä. Jääkaudella lienee mammuttien elinympäristössä ollut nykyistä lämpimämpää erilaisten ilmavirtausten tai pilvettömyyden takia.
Rivi 100:
== Villamammutin levinneisyys ==
 
Villamammutti näyttää [[Alaska]]ssa viihtyneen melko lähellä jääkautisen mannerjään reunaa<ref name="Björn Kurtén_Tiede-lehti_2000_no7">[http://www.tiede.fi/artikkeli/186/jaakauden_euroopassa_komeita_elaimia Jääkauden Euroopassa komeita eläimiä] Tiede 7/2000, Björn Kurtén, Mikael Fortélius</ref>. Jääkauden huippukaudella Alaskan heinäkuun keskilämpötila oli tyypillisesti + 3-6 &nbsp;°C. Tällöin villamammutin kylmänsietokyky lienee ollut sama kuin nykyisen myskihärän. Mammutin lisäksi suurista eläimistä hyvin pohjoisessa eli esimerkiksi [[villasarvikuono]]. Villamammutteja on löydetty Euroopasta ja Aasiasta alueelta, jonka eteläraja kuljee Pohjois-[[Espanja]]sta [[Italia]]n eteläkärkeen ja Pohjois-Balkanin halki [[Kaukasus|Kaukasukselle]] ja suunnilleen [[Araljärvi|Araljärven]] halki Pohjois-[[Sahalin]]in leveyksille ja [[Kamtšatkan niemimaa]]n pohjoisosan halki. Tämän mukaan Amerikassa eli villamammutteja lähinnä [[Alaska]]ssa, Länsi-[[Kanada]]ssa ja Pohjois-Yhdysvalloissa jopa [[New York]]in seuduilla.<ref>Tage Nilsson: The Pleistocene. Fig 21.19 sivu 492</ref> Villamammutti eli Euroopassa jopa Keski-Suomen ja Keski-ruotsin leveyksillä asti, ja Aasiassa jopa Jäämeren rannoilla asti<ref name="Pleistocene Bestiary">[http://archserve.id.ucsb.edu/courses/anth/fagan/anth3/Courseware/Pleistocene/6_Bestiary.html#Bison_priscus The Ice Age 6 - A Pleistocene Bestiary ] University of California 1998 Revised: 12/23/2003 george@id.ucsb.edu</ref>.
 
[[Pohjoismaat|Pohjoismaissa]] mammutteja eli [[Norja|Etelä-Norjassa]] ja [[Ruotsi|Keski-Ruotsissa]] sekä pohjoisessa [[Suomi|Keski-Suomessa]] asti, joskin useimmat jäännökset ovat jääkauden hävittämiä.
 
== Mammutit Suomessa ==
 
[[Suomi|Suomessa]] on löydetty mammutin jäännöksiä ainakin yhdeksältä eri paikkakunnalta.<ref>{{Verkkoviite | Tekijä= | Nimeke= Suomen mammutit | Osoite= http://www.luomus.fi/mammutit/tietoa/suomi.htm| Ajankohta= 2003| Julkaisija= Luonnontieteellinen keskusmuseo, Helsingin yliopisto| Luettu=28.3.2010}}</ref> Kolme luista on löytynyt Helsingistä ([[Töölö]]stä, [[Herttoniemi|Herttoniemestä]] ja [[Vuosaari|Vuosaaresta]]).<ref>[http://www.geologinenseura.fi/geologi-lehti/1-2010/ukkonen_etal.pdf Suuri Luu meren pohjalta] Geoligo 62/2010</ref>
 
Viimeisin paljastunut löytö tapahtui vuonna [[2006]], kun professori emerita [[Marja Simonsuuri-Sorsa]] löysi muuton yhteydessä autotallistaan mammutin olkaluun, jonka hän itse oli kaivanut esiin jo opiskeluaikoinaan vuonna [[1960]].<ref>[http://www.geologia.fi/index.php?option=com_content&task=view&id=98&Itemid=93 Suomen mammutit] Geologia.fi</ref> Tämän ikää ei ole toistaiseksi määritelty.
Rivi 121:
{{Pääartikkeli|[[Siperian jäätyneet mammutit]]}}
 
Yleensä mammuteista on löydetty vain yksittäisiä luita ja joskus kokonaisia luurankoja. Tavallisesti mammutit eivät ole säilyneet hyvin, koska maan pinnalle kuollut eläin joutuu yleensä haaskansyöjien ruoaksi, ja loput pehmeästä kudoksesta hävittää bakteerien mädätystoiminta. [[Siperian jäätyneet mammutit|Siperiasta on kuitenkin löydetty muutamia mammutteja]], joiden nahka on melko hyvin säilynyt<ref name="Kurtén_1982_x">{{Kirjaviite | Tekijä =Björn Kurtén | Nimeke =Kuinka mammutti pakastetaan | Suomentaja =Irma Rostedt | Vuosi =1982 | Luku = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Tammi| Tunniste =951-30-5627-9 (sid.)}}</ref> ja jopa mammutin syömää ravintoa on löydetty niiden vatsoista. Tunnetuin lienee [[Berezovkajoen jäätynyt mammutti]], joka löytyi Itä-Siperiasta vuonna 1900 paikallisen metsästäjän löytämänä. [[susi|Sudet]] olivat syöneet raatoa, vaikka se oli löydettäessä haissut. Mammutin suussa ja mahassa oli vielä ruohoa ja mammutti näytti kuolleen äkillisesti tukehtumalla. Kuollut mammutti hautautui aikoinaan maahan, ja nousi [[routa|routimisen]] ja sulamisen takia maan pinnalle. [[Berezovkajoen mammutti|Berezovkajoen mammuttiin]]in on liitetty monia tarinoita, joiden todenperäisyys on enemmän tai vähemmän kiistanalainen. Mammuttia katsomaan saapuneiden tutkijoiden on väitetty syöneen jopa pakastunutta mammuttia pihvinä. Vuonna 1960 tunnettu amerikkalainen [[näennäistiede|näennäistieteeseenkin]] erikoistunut tutkija [[Ivan Sanderson]] väitti ''[[Saturday Evening Post]]''issa tämän ja monen muunkin mammutinraadon säilyneen niin siksi, että ne olivat pakastuneet alle -100 asteeseen hyvin nopeasti. Tämä olisi saattanut johtua äkillisestä [[katastrofi]]sta, vaikkapa [[tulivuorenpurkausten vaikutus ilmastoon|tulivuorenpurkauksesta]]. Toisten tutkijoiden mukaan se olisi voinut johtua vaikkapa [[tulvageologia|avaruudesta pudonneista vesimassoista]], jotka imivät mukaansa avaruuden kylmyyden. Monetkaan [[paleontologia|paleontologit]] eivät ole silti Sandersonin ja muiden jättikatastrofia kannattavien väitteitä vahvistaneet, päinvastoin vastustaneet niitä. Ei voida esimerkiksi todistaa sitä, että mammutti olisi äkkiä jäätynyt hyvin kylmäksi ulkoisen pakastumisen takia ja sen ansiosta säilynyt hyvin, eikä myöskään sitä, että suuri määrä mammutteja olisi kuollut kerralla yhtaikaa samalla tavoin, kuin hyvin säilyneinä löydetyt mammutit.
 
Katastrofiteorioita arvostelevat paleontologit pitävät joidenkin mammuttien säilymistä harvinaisten yhteensattumien tuloksena. Paleontologi [[Björn Kurtén]]in mukaan mammutin säilyminen perustui harvinaiseen jäätymiseen, kuivumiseen ja säästymiseen haaskansyöjiltä. Maanvyöryt ovat arktisilla alueilla yleisiä, ja jokin niistä on saattanut haudata mammutin kylmään [[ikirouta|ikiroudan]] lähelle vaikkapa maassa olevaan kanjoniin tai halkeamaan. Eristävä maakerros suojasi mammuttia sulamiselta. Esimerkiksi Suomessakin Lapin [[palsa|palsoissa]] näkyy, että turve peittää suuria jääkimpaleita, jotka sulavat vasta, kun palsan sisällä kasvava jääkimpale rikkoo turpeen.
Rivi 128:
{{Pääartikkeli|[[Pleistoseenin joukkotuho]]}}
 
Yleisesti uskotaan [[Viime jääkauden päättyminen|jääkauden lopun ilmastonmuutosten]]<ref>[http://www.dailymail.co.uk/sciencetech/article-2416851/Did-climate-change-drive-woolly-mammoth-extinction-Genetic-tests-reveal-species-declined-weather-warmed.html Did climate change drive the woolly mammoth to extinction? Genetic tests reveal species declined as weather warmed] Mail Online, Daily Mail, 11 September 2013, Ellie Zolfagharifard</ref> ja nykyihmisen harjoittaman lisääntyneen metsästyksen hävittäneen mammutit. Mammuttien määrä alkoi pienentyä Euroopassa noin 40 000 vuotta sitten, jolloin nykyihminen saapui alueelle. [[viime jääkauden huippukohta|Jääkauden kylmin vaihe]] harvensi mammuttien määrää ehkä ilmaston kuivumisen vuoksi. Jääkauden lopussa ihminen levittäytyi mammuttien elinalueilla. Toisaalta ilmasto, maaperä ja kasvillisuus muuttuivat kostumisen takia. Kuiva lössipitoinen, ikiroutainen [[mammuttiaro]] korvautui metsällä ja soisella tundralla laajoilla alueilla. Ehkä kasvilajisto harveni ja muuttui mammuteille sopimattomaksi, ja metsittymien vähensi mammutin syömien heinien ja muiden kasvien määrää. Maaperän kostuminen hapatti maan ja hävitti mammuttien tarvitsemia kivennäisaineita. Tämä huononsi niiden syömän ravinnon laatua. Talvien kostuminen johti lumen syvenemiseen. Lopullinen häviäminen tapahtui noin 16 000-10 000 vuotta sitten. Mammutti hävisi laajalta alueelta Euraasiasta noin 14000 vuotta sitten, jolloin ensimmäinen jääkauden jälkeinen lämmin kausi oli päättymässä<ref name="exmammoth1">[http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1040618204000837 The extinction of woolly mammoth (Mammuthus primigenius) and straight-tusked elephant (Palaeoloxodon antiquus) in Europe], Anthony J. Stuart, ScienceDirect, 10 November 2004</ref> <ref>[http://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0277379102000264 The latest woolly mammoths (Mammuthus primigenius Blumenbach) in Europe and Asia: a review of the current evidence] Quaternary Science Reviews, Volume 21, Issues 14–15, August 2002, s. 1559–1569,1 February 2002</ref>
<ref>[http://www.senckenberg.de/fis/doc/abstracts/108_Stuart.pdf ate Quaternary megafaunal extinctions in Europe and Northern Asia: new radiocarbon evidence] Anthony J. Stuart Stuart 2004</ref> <ref>[http://www.nature.com/nature/journal/v431/n7009/fig_tab/nature02890_F4.html Pleistocene to Holocene extinction dynamics in giant deer and woolly mammoth] A. J. Stuart, P. A. Kosintsev, T. F. G. Higham & A. M. Lister, Nature 431, 684-689 (7 October 2004) | doi:10.1038/nature02890;</ref><ref>[http://www.calpal-online.de/ The CalPal Online Radiocarbon Calibration]</ref>.
.
On myös pidetty mahdollisena, että [[Koira|koirien]] levittämä kulkutauti olisi tappanut mammutit.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Villamammutti”