Versio 3. helmikuuta 2015 kello 03.58 muokkaa ZacheBot (keskustelu \| muokkaukset) botit, seulojat 137 932 muokkausta p Botti lisäsi luokkaan Seulonnan keskeiset artikkelit ← Vanhempi muutos		Versio 19. toukokuuta 2016 kello 19.07 muokkaa kumoa SeeggeAWBBot (keskustelu \| muokkaukset) 10 638 muokkausta p clean up, typos fixed: pienienergi → pienienergiai using AWB Uudempi muutos →
Rivi 2: [[File:Dr. MacIntyre's X-Ray film.webm\|thumb\|''Dr. Macintyre's X-Ray Film'' (1896)]] '''Radiologia''' on [[ionisoiva säteily\|ionisoivaa säteilyä]] ja sen käyttöä tutkiva [[tiede]] ja sen sovellusalueet.<ref name=stuk/> Termillä tarkoitetaan usein vain lääketieteellistä radiologiaa, johon kuuluvat [[säteily]]ä hyödyntäviin kuvantamismenetelmiin perustuva [[lääketieteellinen diagnoosi\|lääketieteellinen diagnostiikka]] sekä säteilyn käyttö [[sairaus\|sairauksien]] hoitoon.<ref name=stuk/><ref name=ltt/><ref name=utufys/> Alun perin termi radiologia tarkoitti vain säteilyn käyttöä lääketieteellisiin tutkimus- ja hoitotarkoituksiin. Nykyisin myös muut kuin säteilyä käyttävät lääketieteelliset kuvantamismenetelmät, esimerkiksi [[ultraääni]], luetaan radiologian piiriin. [[Sädehoito]], jossa säteilyä käytetään hoidon välineenä, voidaan lukea osaksi radiologiaa,<ref name=stuk/> mutta sitä pidetään myös [[onkologia]]n eli [[syöpä]]tautien hoidon erikoisalana. Radiologiaan kuuluu myös potilaan ja hoitohenkilökunnan [[säteilyturvallisuus\|säteilyturvallisuudesta]] huolehtiminen. Radiologia jaetaan ''diagnostiseen radiologiaan'', jonka tarkoituksena on lääketieteellisin kuvantamismenetelmin tukea diagnoosin tekemistä, ''toimenpideradiologiaan'', jossa kuvantamismenetelmiä käytetään apuna [[kirurgia]]ssa ja [[angiografia\|angiotoimenpiteissä]], ja sädehoitoon. Tavallisimpia radiologisia kuvantamismenetelmiä eli modaliteetteja ovat [[Lääketieteellinen röntgenkuvaus\|röntgenkuvaus]], tietokonekerroskuvaus eli [[tietokonetomografia]] (lyhenne ''TT'' tai englanninkielinen ''CT''), ultraääni, [[magneettikuvaus]] (''MRI''), [[angiografia]] ja isotooppilääketieteen menetelmät. Viimeksi mainittuihin kuuluvat muun muassa aineenvaihduntaa kuvantavat [[positroniemissiotomografia]] (''PET'') ja yksifotoniemissiotomografia (''SPECT''). Eri kuvantamismenetelmillä on kullakin vahvuutensa ja heikkoutensa, joiden vuoksi ne soveltuvat eri käyttötarkoituksiin. Rivi 13: {{Pääartikkeli\|[[Lääketieteellinen röntgenkuvaus]]}} [[Kuva:02-01-Infiltrat pa.png\|thumb\|right\|200px\|PA-suunnan thorax eli Keuhkokuva.]] Menetelmistä vanhin, röntgenkuvaus, on periaatteessa "läpivalaisua". Kehon tiheämmät [[kudos\|kudokset]], erityisesti [[luu]]t, vaimentavat läpi kulkevaa [[röntgensäteily]]ä. Röntgensäteilyä synnytetään [[röntgenputki\|röntgenputkessa]], jonka jälkeen ~~pienienergiset~~pienienergiaiset röntgensäteet, jotka absorboituisivat [[iho]]on, suodatetaan pois erilaisilla metalleilla, jotta tutkittava henkilö välttyisi ylimääräiseltä säteilyltä. Säteilyn voimakkuus eri pisteissä todetaan säteilyilmaisimella (aiemmin [[fluoresenssi\|fluoresoivalla]] varjostimella tai filmiä valottamalla), minkä perusteella voidaan muodostaa varjokuva. Kudosten näkymistä röntgenkuvissa voidaan muuttaa [[varjoaine]]illa, jotka sisältävät röntgensäteilyä absorboivaa ainetta, yleensä [[jodi]]a tai [[barium]]ia. Esimerkiksi ruoansulatuselimiä saadaan näkyviksi kuvassa, jos potilas nielee [[bariumsulfaatti]]a sisältävää ainetta, joka näkyy kuvissa varjona. == Tietokonekerroskuvaus (CT) == Rivi 33: == Ultraäänikuvaus == Ultraäänikuvaus perustuu [[ultraääni\|ultraäänen]] [[heijastuminen\|heijastumiseen]]. [[Ultraäänilaite\|Ultraäänilaitteella]] voidaan kuvantaa pehmytkudoksia reaaliaikaisesti. Ultraääni on varsin turvallinen kuvantamismenetelmä, koska siinä ei tarvita ioniosoivaa säteilyä. Korkeat ultraäänet heijastuvat kudoksista eri tavoin. Kovista kudoksista kuten luun pinnasta ja paksuista kalvoista ne heijastuvat kokonaan, [[neste]]estä (esimerkiksi [[virtsarakko]]) heijastuu hyvin vähän. Mitä enemmän nestettä tutkittava kohde sisältää, sitä tummempana se näkyy kuvassa. Tiiviit kudokset näkyvät valkoisina. Ultraäänitutkimuksessa tarkastellaan yleensä liikkuvaa kuvaa. Joitain mittauksia varten kuva voidaan pysäyttää. Tyypillisiä tutkimuskohteita ovat [[kohtu]] ja [[sikiö]], [[maksa]], [[munuainen\|munuaiset]] ja [[sydän]]. Lisäksi [[poskiontelo\|poski-]] ja otsaontelotulehduksia ([[sinuiitti]]) tutkitaan nykyisin ultraäänellä.<ref> {{ Verkkoviite \| Osoite = http://onlinelibrary.wiley.com/doi/10.1111/j.1749-4486.2011.02321.x/abstract \| Nimeke = Ultrasound device helps in ruling out maxillary sinus fluid in acute rhinosinusitis: how we do it. Clinical Otolaryngology \| Tekijä = Teppo H. ja Revonta M. \| Ajankohta = 2011 \| Julkaisija = Blackwell Publishing Ltd. }}</ref> Luita ja niveliä ei yleensä tutkita, koska kuvassa nähdään vain pinta mutta ei luun sisään. Mahan ja suoliston tutkiminen on hankalaa, koska [[ääni]]aalto ei etene näiden sisältämissä kaasuissa. Keuhkojen tutkiminenkin on rajoittunutta. Erityisanturein voidaan selvittää gynekologisten elinten ja eturauhasen tilaa. Prostatatutkimuksissa hyödynnetään endoraktaalista anturia. [[Kilpirauhanen\|Kilpirauhasen]] ja [[kaula]]n kuvantamisessa saadaan pinta-anturein hyvä kuvatarkkuus. <ref>[http://www.docrates.com/fi/syovan-hoito/kuvantaminen-ja-diagnoosi/ultraaani Docrates: Ultraääni]</ref> Niin sanotuilla [[doppler]]-ultraäänilaitteilla voidaan havaita kohteen liikkumissuunta. Anturia kohti tuleva kohde näytetään eri värisenä kuin poispäin menevä. Doppler-ultraääntä käytetään tutkittaessa verenvirtausta. Sillä voidaan havaita ja tutkia muun muassa sydämen läppävikoja, joihin liittyy usein virtaavan veren poikkeavaa pyörteilyä. Nämä näkyvät sinisinä ja punaisina purskahduksina.

Ero sivun ”Radiologia” versioiden välillä